Luolanaisen lihasoppa

En ole kummoinenkaan kokki, normaalisti saan yleensä jotain kunnollista syötävää aikaiseksi. Sormi menee kuitenkin suuhun erityisesti lihojen kanssa, varsinkin jos kysymys on jostain kanan koipea ja naudan jauhelihaa kummemmasta tapauksesta. 

Sain kuitenkin tässä päivänä eräänä tehtäväksi mieheltäni tekaista karjalanpaistia hänen töissä ollessaan. Sain ohjeet ja välineet, joten ei muutakuin vapaapäivän ratoksi toteuttamaan! Meillä kun ei juurikaan syödä perunaa, oli luonnollista tunkea tämänkin ruoan lisukkeeksi jotain kasvispitoista. No heh, en tiedä muistuttaako tämä etäisestikään karjalanpaistia, itseasiassa nimesinkin sen tässä jo joutessani köyhän naisen lihasopaksi, ihan noin ulkonäkönsä perusteella. Katsotaan mitä mies tuumaa, kun tulee töistä kotiin :D 

Jos haluat karjalanpaistin sijasta luolanaisen lihasoppaa, tee näin:

karjalanpaistilihaa sen verran kuin tuntuu hyvältä (meillä ehkä jotain puolisen kiloa)

himalajan ruususuolaa

mustapippuria

häränlihafondia

chiliflakes (kuivattua chiliä siis, tuorekin varmasti käy, oman maun mukaan)

Ruskistin lihakuutiot (lihakaupasta ostettuja, valmiiksi kuutioituja) saamani ohjeiden mukaan pannulla voi-valkosipulioliiviöljy -seoksessa. Vain sen verran, että saavat väriä. Nakkasin lihat pataan, perään mausteet ja vedenkeittimestä kuumaa vettä sen verran että peittyvät. Tähän asti jaksoin noudattaa suunnitelmaa ja saamiani ohjeita. Maustamisessa tosin ehkä sovelsin jo hiukan. 

Annas olla, kun pata oli porissut uunissa 175 asteessa tunnin verran, sitten karkasi mopo käsistä kokonaan. Laiska kun pohjimmiltani olen, halusin päästä mahdollisimman helpolla lisukkeidenkin kanssa, joten etsin jääkaapista kaikki juurekset, mitä suinkin löysin. Hilkulla oli, että käynyt koiraparan bataattivarastollakin. Noh, tyydyin kuitenkin lanttuun, palsternakkaan ja juuriselleriin, kun porkkanatkin olivat loppu. Kuutioin koko läjän epämääräisen muotoisiksi palasiksi, ja työnsin samaan pataan lihojen kanssa. Kun pata oli ollut uunissa yhteensä lähes 3 tuntia (juuresten kanssa reilun tunnin), alkoi olla jo nälkä. 

Tämän jutun opetus on siis se, että jostain noinkin epämääräiseltä kuulostavasta (ja ehkä hiukan myös näyttävästä) voi tulla tosi hyvää! En uskalla väittää, että se juuri karjalanpaistia olisi, mutta kyllä se nälän vei ja maistuikin hyvältä :)

Jos siis olet helpon ruoan ystävä, ja sinulle maistuvat sekä liha että juurekset, uskaltaudu siis kokeilemaan rohkeasti :)