sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Be careful what you wish for...

Julistin viime joulukuussa kuluvan vuoden teemaksi henkisen kehityksen ja kasvun. Se oli lupaus, joka hirvitti jo lupauksentekohetkellä. Olen vuosia keskittynyt hoitamaan kroppaani ja hellimään elimistöäni sellaiseen kuntoon, että se vielä joskus antaisi minulle anteeksi kaikki ne vuodet kun kohtelin sitä kaltoin. En kuitenkaan missään vaiheessa ollut suonut ajatustakaan henkiselle kasvulle, mielen kehittämiselle. Olen sitä mieltä, että ihminen (kuten moni muukin asia) on vain yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, ja mitä tekee pyykkilautavatsalla ja tiukalla corella jos itsetunnossa on toivomisen varaa, kontrollifriikki asuu oikealla olkapäällä ja sinä itse olet pahin arvostelijasi?



Kirjoitan tätä tällä hetkellä lomalta, mökillä, jonne tulimme viettämään kesäloman ensimmäistä pätkää ja sanomattakin lienee selvää, että tarkoitus on silloin rentoutua. Jos olet ikinä ollut sellainen stressierkki kuin minä, et ehkä hämmästy kun sanon ettei rentoutuminen ollut suinkaan itsestäänselvyys. Päinvastoin, ensimmäiset ahdistumiset koin jo automatkalla perille. Tosin jouduin ottamaan migreeniin kohtauslääkkeen, ja sillä tuntuu olevan joskus sellainen vaikutus että tekisi mieli jäädä sänkyyn loppuvuodeksi peiton alle. Tänään on menossa lomapäivä numero 10 ja olo oli ensimmäistä kertaa normaali. Olen joutunut tekemään kaikki temput mitä mieleen ikinä on tullut ja kokeilemaan jokaisen kevätjuhlaliikkeen että olen vähääkään kyennyt olemaan aloillani, nauttimaan hiljaisuudesta ja siitä tunteesta kun ei tarvitse tehdä mitään. Tiedän, itsensä kanssa kasvotusten oleminen voi olla joskus epämiellyttävä ja kivuliaskin kokemus, mutta uskon sen kasvattavan.

Tarkoitus ei ollut nyt kuitenkaan nurista siitä, miten loma meni penkin alle, vaan kertoa siitä, että joskus universumi todella vastaa huutoon. Tänään avasin Facebookin ja kävin läpi muutamat päivitykset ja silmiini pisti personal trainer -kouluttajani aamukahvikuva kirjan kera. Hän on huikea tyyppi jolta saa parhaimmat lukuvinkit, ja sen verran kiinnostava oli tämäkin, että lukunäytteen lukemisen jälkeen tilasin kirjan iPadiini, koskan luotin intuitiooni.



Jo alkumetreillä selvisi, ettei kirja ole lainkaan sellainen kun voisi kuvitella, vaan huomattavasti syvällisempi. Jouduin nimittäin hyvin pian vastatusten ajatuksen kanssa, että minä olen hukannut itseni. Aki Hintsan filosofia on, että ilman hyvinvointia ei voi olla menestystä sillä hyvinvointi on menestyksen perusta ja edellytys (allekirjoitan). Ja jotta voi olla hyvinvointia, täytyy olla core. Tässä tapauksessa corella ei kuitenkaan tarkoiteta syviä lihaksia vaan eräänlaista henkistä profiilia, tavoitteiden, motiivien ja itsensä perinpohjaista tuntemista. Ytimen hahmottaminen helpottaa päätösten tekemistä,  mutta se on myös motivaation alkulähde.


  • Tiedätkö, kuka olet?
  • Tiedätkö, mitä haluat?
  • Hallitsetko oman elämäsi?


Monelle on käynyt myös niin, että omat arvot ja tavoitteet eivät ole keskenään linjassa, vaan repivät eri suuntiin. Ihminen ei tiedä kuka hän on tai mitä hän haluaa.

Tämän kirjan hankkiminen oli herättävä hetki. Ymmärsin, että en yksinkertaisesti voi voida hyvin ja olla se paras versio itsestäni jos en panosta myös henkiseen kasvuun ja opettele tuntemaan itseäni.

Tiedättekö, niin universumi vastaa kuin sinne huudetaan :) Kun viime vuoden joulukuussa saatoin ilmoille vienon toiveen ja jonkinlaisen päätöksenpoikasen, että alan panostaa myös mentaalipuoleen, olen ottanut babystepsejä asian etenemiseksi koko kevään. Helmikuussa osallistuin NLP:n perusteet -kurssille, huhtikuussa vietin Rennompaa Kuukautta, kesäkuun alusta alkaen olen nauttinut Melko Lempeästä Joogahaasteesta ja nyt, noh nyt löysin Voittamisen Anatomian (kiitos vain Lasse-koutsi :) ). Matkani on vasta alussa, sen ymmärrän. Mutta jotta oppisin tuntemaan itseni, hahmottamaan kuka oikeasti olen ja mitä haluan, tilasin matkaseuraksi tälle reissulle Arto Pietikäisen Joustava Mieli ja Kohti Arvoistasi -kirjat.



Nyt lähden nauttimaan vielä illan viimeisistä hitaista, eli joogamatolle hetkeksi yin-joogaharjoituksen pariin, kuten olen joka ikinen päivä tällä lomallani tehnyt. Suorittajaminä haraa kyllä vastaan, niin lempeä tuo joogahaasteen harjoitus on, mutta sen verran olen tässä matkani alkutaipaleella oppinut, että olen ymmärtänyt olevani juuri sen tarpeessa <3

ps. kursivoidut kohdat Oskari Saaren kirjasta: Aki Hintsa - Voittamisen Anatomia
Bookmark and Share

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti