Viikonloppu vierähti töissä ja univelan sumentamilla silmilläni ymmärsin, että tänäänkin on jotain syötävä. Koska ruokavalioni (ja mieheni siinä sivussa pakon sanelemana) koostuu lähinnä erilaisista kasviksista ja lihasta kun lämmintä ruokaa ajatellaan, aloin kaivella jääkaappia ja pakastinta sherlock holmesmaisesti pohdiskellessani, mitä nopeaa kokkaisin. Jaksaminen oli sitä luokkaa, ettei pitkän kaavan mukaan ruoanlaitto nyt innostanut. Muistin hämärästi, että jääkaapissa on viittä vaille hengetön kesäkurpitsa, joten sulatin sille toveriksi broilerin fileepihvejä ja tongin jääkapista esiin kaikki muutkin kasvista muistuttavat.
Tätä siitä syntyi, määrät ovat jälleen kerran suuntaa antavia:
800g broilerin fileepihvejä suikatoituna (en ikinä osta valmiita fileesuikaleita, en ole niiden laatuun alkuunkaan tyytyväinen)
1 keltainen paprika
1 isohko kesäkurpitsa
3-4 porkkanaa
2 chiliä (itselläni sattui olemaan kuivattua)
valkosipulia
2 dl lehtikaalta pakastimen kautta
kanafondia (loraus)
Veikkaisin, että lehtikaalen määrä tuoreena voisi olla puoli nippua. Ruskistin broilerit pannulla valkosipulilla maustetussa oliiviöljyssä, lisäsin ensin porkkanaviipaleet ja hetken päästä loput kasvikset. pikku tilkka vettä ja vähän kanafondia kyytipojaksi, hetken haudutus (kunnes kasvikset ovat pehmeitä) ja ääntä kohden. Hyvää tuli!
Olin ensin ajatellut lisätä joukkoon kookosmaitoa tai -kermaa, mutta loppujen lopuksi wokki ei sitä kaivannutkaan. Jätin kokeeksi maitotuotteet ruokavaliostani kokonaan pois, koska syy nenän totaalitukkoisuuteen on selvitettävä. Maito tunnestusti lisää limaisuutta ja tukkoisuutta, ja joku tolkku tähän hommaan on saatava.
Jos jollekulle lehtikaali on hieman oudompi tuttavuus, voin suositella myös kaalinpelkoisille lämpimästi. Lehtikaali sisältää 39% proteiinia, paljon rautaa, kalsiumia ja karoteenia, sekä esimerkiksi c-vitamiinia 2 kertaa enemmän kuin appelsiini. Tämännäköisestä ystävästä on kysymys (kuva kasvikset.fi -sivulta):
Lehtikaali myydään pakattuna pusseissa, se kestää hyvin myös pakastusta. Lehdet kannattaa repiä lehtiruodosta irti, lehtiruoto sellaisenaan on melko kovaa, mutta esimerkiksi smoothiessa voisi mennä. Itse olen käyttänyt suoraan pakasteesta pitsan päälle, murenee todella helposti jäisenä, ja siksi siitä saakin tuollaista kivaa silppua näppärästi.
Illaksi suunnittelilla kookosmaitoa ja marjoja, hurraa lehmänmaidoton linja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti