tiistai 8. huhtikuuta 2014

Oodi terveydelle

Olet mitä syöt, tiedän, kuulostaa tylsältä. Mutta valitettavasti se on fakta.

Loppujen lopuksi me olemme päätyneet kamalan kauas siitä lähtötilanteesta, jolloin esi-isät ja esiäidit söivät pysyäkseen hengissä. On varsin normaalia, ettei niitä aikoja juurikaan mietitä, meistähän ei kukaan ole elänyt silloin, mutta miten voisi päästä aavistuksen verran lähemmäs sitä ajatusmallia, että ravinnon pääasiallinen tarkoitus on ravita kehoa ja mieltä? Enkä tällä tarkoita, etteikö ruoasta saisi nauttia, siitä kuuluu ja pitää nauttia, minun mielestäni. Surullista on se, jos tuntee huonoa omaa tuntoa syömisistään, se ei ole ollenkaan hyvä juttu ja saattaa pidemmällä aikavälillä johtaa varsin vääristyneeseen suhteeseen ruoan kanssa.

Kuva netistä


Minun mielipiteeni siis on, että ruoalla ravitaan kehoa, tuetaan optimaalista terveyttä ja hyvinvointia, ja nautitaan siitä, sekä syömisestä, että ravinnosta itsestään. Kun arkiruokailu on rakennettu järkeviin raameihin tukemaan terveyttä, voi vapauksia välillä ottaa ja syödä sen jäätelön, jos mieli tekee. Omalla ja useimpien valmennettavieni kohdalla on käynyt niin, että kun ruokavalio on laitettu kuntoon, ovat mieliteot (usein sokeriin ja/tai hiilihydraatteihin liittyneet) hävinneet. Se on sitä, kun ei tee mieli makeisia 24/7, ja tiedän mistä puhun kun olen itse siinä pisteessä ollut, etten päivääkään tullut toimeen ilman karkkia. Ja se on kuulkaa ikävä jama se, voin kertoa. Käsilaukun perusvarusteisiin kuului karkkikätkö, ja väsymystä välteltiin suklaalla. No, kuten olemme tässä vuosien saatossa nyt oppineet (minä ja minun kehoni), se ei ollut lainkaan viisas valinta.

Hiljattain törmäsin uutiseen, jossa diabetekselle altistavia ja siltä suojaavia tekijöitä tutkiva professori arvioi, että diabeteksesta voi pian tulla ihmiselle normaali olotila tai ominaisuus. Voi apua, kuulostaa synkältä ennusteelta, eikö? Itse vierastan kyllä ajatusta, että jokin sairaus olisi "normaali" tai "pysyvä olotila" tai "ominaisuus". Etenkin, jos ajatellaan kakkostyypin diabetestä, jonka puhkeamiseen vaikuttavat sekä perimä että elinympäristö (esimerkiksi paino, joka on suorassa suhteessa yleensä elintapoihin). Pitääkö tässä nyt siis jäädä kädet ristissä odottelemaan, että puhkeaako diabetes tai jokin muu sairaus, vai onko jotain tehtävissä?

Itse liputan sen puolesta, että pyritään tekemään kaikki mahdollinen, mitä tehtävissä on, jotta terveys ja hyvinvointi säilyy. Se ei tarkoita, että tulevaisuus on takuuvarmasti terveiden kirjoissa, mutta tiedän ainakin, että olen vähentänyt riskiä. Ihmiset suojaavat omaisuutensakin, vakuutetaan, laitetaan lukkojen taakse ja hankitaan vartiointi. Miksei samaa voisi kärjistetysti tehdä oman hyvinvointinsa ja terveyden eteen? Uskon syyn olevan siinä, että useimmat meistä syntyvät terveinä, ja terveyden merkityksen ymmärtää usein vasta silloin, kun sen on menettänyt. OMa esimerkkini tästä on viime syksyltä, kun heräsin eräänä aamuna lähes kuurona. En kuullut toisella korvalla mitään, en siis yhtään mitään, se vain soi. Pitkien tutkimusten päätteeksi diagnoosi oli akuutti sisäkorvavaurio, syy tuntematon. En siis ollut altistunut melulle tai iskulle, joka vaurion voisi selittää. Ennuste oli jokseenkin onneton, sain sairauslomaa (pakkolepoa ja totaalihiljaisuutta), sisäkorvan verenkiertoa parantavan lääkkeen ja tujun kortisonikuurin, mutta erikoislääkäri ei osannut sanoa, palautuuko kuulo koskaan. Kontrolli parin kuukauden kuluttua. Sain kuuloni lähes täysin takaisin, mutta kokemus herätti. Vasta tapahtuman jälkeen olen alkanut kiinnittää huomiota, altistunko melulle, ja välttelemään ylimääräisiä kovia ääniä. 

Pink Lady apples


Elimistö kestää kyllä huonoa syömistä, syömättömyyttä ja roskaruokaa jopa vuosikausia, oireet ja merkit siitä, että kaikki ei ole kohdallaan syntyvät pikkuhiljaa, eivät yhdessä yössä. Sairaudet kehittyvät salakavalasti, ja siinä vaiheessa kun tajuaa, että jokin on pielessä, sairaus tai elimistön epätasapaino on jo todellinen asia. 

Pyydän, että jokainen miettisi kohdallaan, tuleeko ruokavaliollaan tukeneeksi terveyttä vai kenties kasvattaneeksi riskiä sairastua? Se, että pari kertaa kuukaudessa syöt Ben&Jerry´s -jäätelöä tai Fazerin sinistä, ei kasvata riskiä sairastua, ellet sitten ole maidolle allerginen tai yliherkkä, vaan se, mistä ruokavaliosi koostuu sen lopun aikaa (80-90%), merkitsee. Sillä on väliä.
Bookmark and Share

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti