Olipa kerran sunnuntai

Takana onkin aavistuksen suunnittelemaani pidempi kirjoitelutauko, joka tapahtui pakon edessä. Täällä on eletty hyvin raskaissa tunnelmissa perheen karvakorvan äkillisen puhjenneen epilepsian saadessa erittäin aggressiisivia piirteitä. Siitä päivästä, kun ajoimme (ts. kaahasimme olosuhteiden pakosta) viidennen kohtauksen jälkeen kuin ihmeen kaupalla saatuun päivystysaikaan eläinlääkäriasemalle, tulee huomenna kuluneeksi tasan 3 viikkoa. Ja vasta viimeisen viikon on ehkä uskaltanut hengittää.

Tuntuu, että olisi tultu pitkäkin matka - ja tavallaan onkin - siitä hetkestä, kun rauhoituksessa tulleen kuudennen kohtauksen aikaan (se ei enää loppunutkaan itsekseen), aavistuksen tilanteesta itsekin yllättynyt eläinlääkäri kysyi lupaa eutanasiaan, mikäli kohtaus ei lopu lääkkeillä 15 minuutin kuluttua alkamisesta. Silloin en luullut, vaan tiesin, että meidän perhe on siitä eteenpäin kolmihenkinen, ja Molla ainokaisemme.

Molla

Vaan elämä ja Aapo yllätti, ja saimme illalla kotiin erittäin sekavan ja väsyneen otuksen, jolla oli pallo, tasapaino ja koordinaatio aivan hukassa (voimakkaiden lääkkeiden, kohtausryppään ja klinikalla annettujen lääkkeiden vaikutusta). Tuota humalaisesti käyttäytynyttä kaveria on nyt hoidettu 3 viikkoa, joista viimeisella ei ole enää tarvinnut pelätä, että tyyppi tipahtaa sohvalta nukkuessaan, kävelee päin seinää tai ovea, eksyy nurkkaan, kaatuu muuten vain tai hukkuu vesikuppiinsa. On voitu elää melkein normaalia elämää, joskin pelko uusista kohtauksista tuplälääkityksestä huolimatta asustaa takaraivossa. Jälkitarkastuksessa muutoin kaikki oli hyvin, mutta maksa-arvot ovat jo nyt pilvissä fenobrabitaalilääkityksen seurauksena ja takajalkojen asentotunto on heikko.

Väsynyt pieni taistelija

Mutta eletään ja toivotaan, että kaikki menisi jatkossakin hyvin.

Sitten aivan muihin kuulumisiin, joista tuo otsikkokin oikeastaan kertoo :) Kuten ehkä muistatte, olen päättänyt tämän vuoden teemaksi henkisen kasvun ja kehityksen. Ja sitä saa mitä tilaa... 2 viikkoa sitten sunnuntaina törmäsin aivan vahingossa Facebookissa mainokseen NLP:n perusteista verkkokurssina. Myönnän aivan rehellisesti, ettei minulla ollut juuri edes hajua tai kiinnostusta koko aiheeseen aiemmin, tiesin neuro-lingvistisen ohjelmoinnin olemassaolosta (kiitos kouluttajani pt-kurssilla), mutta ajatustakaan asialle en ole sittemmin oikeastaan uhrannut. Mutta tuona sunnuntaina, kun olin mainoksen kertaalleen kotona nähnyt, se jotenkin alkoi vetää puoleensa magneetin lailla töissä. En malttanut olla vilkuilematta sitä vähän väliä, ja mietin että mitä jos... Ajoin kotiin ja ilmoittauduin samantien. Kurssi alkoi seuraavana päivänä ja ensimmäiset mp3-materiaalit tupsahtivat sähköpostiin iltapäivällä. Pääsin kuuntelemaan niitä seuraavana päivänä - ja olin myyty.

Tällä hetkellä koen olevani eräänlaisessa koukussa, hyvässä koukussa. On käsitelty NLP:n perusperiaatteita, submodaliteetteja ja itsetuntoa, tunneyhteyttä ja peesausta. Kurssia vetävät Sami ja Eevi Minkkinen, ja olin aluksi erittäin skeptinen audiomatskuihin. Missä ja milloin mulla olisi muka aikaa niitä kuunnella, se oli ainoa ajatukseni kunnes aloin vain kuunnella. Nyt kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla ja lenkillä, kotona menee rauhallisena hetkenä lyhyemmät pätkät.

Addicted on NLP audios :)

Mutta en kyllin voi hehkuttaa, miten huippua! Täytyy sanoa, että harkitsen vakavissani, että lähtisin jossain vaiheessa suorittamaan NLP practitioner -kurssia. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita itsensä kehittämisestä tai tarvitsevat henkisen valmennuksen  ja kohtaamisen taitoja vaikkapa työssään.

Mutta hei, mulla on tässä pienenpieni miniloma menossa, että jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan niin me palataan aika pian :)