Helpoista helpoin raakasuklaa

Aivan jokaisella tekee mieli makeaa aika ajoin, eikä se väärin ole. En ole tehnyt aikoihin raakasuklaata, jotenkin on tullut enemmän puuhattua raakakakkujen parissa viime aikoina, edellisestä suklaaseikkailusta on jo todellakin tovi. Olen yhden pussin tätä Foodin kookospalmusokeroitua kaakaomassaa käyttänyt - tosin ihan muuhun tarkoitukseen - kunnes älysin, että tästähän voi tehdä suklaata, ihan tämmöisenään! 

Sanoisinkin, että kokeilu oli todella onnistunut, suklaan tekoon et tarvitse periaatteessa mitään muuta raaka-ainetta, tämä riittää. Mulla sattui olemaan kaapissa jämäpussi kuivattua karpaloa, joten pudotin suklaamuotin pohjalle niitä. Tuli tosi hyvää!

Helpoista helpoin raakasuklaa

n. 2 dl Foodinin kookossokeroitua kaakaomassaa

(0,5dl kuivattuja karpaloita)

Pienennä kaakaomassaa veitsellä ja sulata rauhassa vesihauteessa kunnes se on täysin juoksevaa. Älä anna kuumentua yli 42 asteen, joten malttia tarvitaan. Pudottele karpalot (tai muut lisukkeet, esim. pähkinät käyvät tosi hyvin) suklaa- tai jääpalamuotin pohjalle ja kaada sula kaakaomassa päälle. Anna jäähtyä jääkaapissa tai pakastimessa noin puolisen tuntia. Säilytä jääkaapissa.

Noita valmiiksi kookossokeroituja kaakaomassoja on kolmea erilaista, Sweet 58%, Dark 72% ja Intense 85%, viimeksi mainittua käytin tässä itse. Myös Darkia olen kokeillut, tykkäsin kyllä molemmista. 

Täytyy sanoa, että on mulla yksi suuri raakakakkurakkauskin, mutta ehkäpä sen reseptiä sitten toisella kertaa :) Olen viettänyt tässä hiukan lomaa, joten aikaa kokkailullekin on ollut! Olen lukenut jälleen monen monta kirjaa, ottanut aurinkoa, hiukan treenannut ja nauttinut tuoreista marjoista. Voi vitsi kun näitä herkkuja ihan oikeasti saisi hyvälaatuisena ja kohtuuhintaisena läpi vuoden, olisin kyllä tosi onnellinen.

Foodinilla on vielä pari päivää voimassa kiva kampanja, itse tein tilauksen ja täytyy sanoa, että jykevää tekoa tuo kassi! Siitä tuli mun lemppari välittömästi.

Foodin.fi

Addiktiosta toiseen

Siis ihan jokainenhan tarvitsee niitä päännollauskonsteja, eikä vain? En nyt siis tarkoita rentoutumista liikkumisen merkeissä, vaan sitä, mitä tehdään työn, liikkumisen, nukkumisen ja syömisen jälkeen jäävällä vapaa-ajalla. Toisilla se on lukeminen, jollain käsityöt tai vaikkapa kokkaus. Mulla se on aina ollut lukeminen, ihan aina. Oli tosin vuosia välissä etten juuri kirjaa avannut (mut ne oli jotenkin hämäriä vuosia, en muista tehneeni juuri mitään muutakaan), mutta jonkinlaista ennätystä tässä on tahkottu nyt tänä kesänä ja loppukeväästä.

Kun vuoden vaihteessa jäin päätoimiseksi yrittäjäksi töitä tietysti oli, mutta kun otti huomioon että olin tehnyt kahta työtä siihen asti, löytyi sitä vapaa-aikaakin poikkeuksellisen paljon. Jokusen kirjan luin mutta eniten katsoin sarjoja Netflixistä. Ensiksikin löysin Downton Abbeyn (ja voi hyvänen aika millaiseksi löydöksi se osoittautuikaan!). Tässä kävi juuri kuten mun elämässä moni asia tapahtuu, olin kyllä kuullut siitä ja pätkiä jopa tv:stä nähnyt, mutta vasta kun törmäsin siihen toistamiseen tai kolmannen kerran tai jotain, alkoi intuitio potkia. Näin mulle käy monesti, usein kirjojen kanssa (ne osoittautuvat kans useasti helmiksi), mutta myös aivan muiden asioiden kanssa. Tällä tavoin törmäsin viime syksynä termiin resilience, luin sen tiimoilta yhden ehkä jossain määrin hyvinkin isosti elämääni vaikuttavan kirjan (se ei voi olla vaikuttamatta, uskokaa pois) ja termiin on tarkoitus tutustua vielä lähemmin Zelena Montminyn "21 days to resilience" -kirjan avulla. Resilienssi (vähän hankala suomennos), on ominaisuus, jota on mahdollista kehittää läpi elämän. Se on sinnikkyyttä, toipumista ja toimintakykyä elämän vaikeissa hetkissä. Usein resilienteillä ihmisillä on takanaan kokemuksia, jotka ovat tehneet heistä selviytymiskykyisiä.

No mutta, jos aihepiiri ja todella vaikuttava kirja kiinnostaa (ja englanti taipuu, sillä tätä ei tietääkseni ole suomennettu), kannattaa lukea Amanda Lindhoutin A House In The Sky. Kirja on elämänkerta, jossa Amanda kertoo 15 kuukauden ajanjaksosta, jolloin hän oli siepattuna Somaliassa. En ehkä herkimmille suosittele, sen verran ahdistava se saattaa olla mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

No siis, hitusen harhauduin aiheesta, mutta joka tapauksessa, lukeminen on aina ollut mulle henkireikä, enimmäkseen kulutan dekkareita, mutta vähänkään ammattikirjallisuuden läheltä liippaavat ja chick litit menevät myös. Ihan perinteinen kaunokirjallisuus sen sijaan on selkeässä vähemmistössä.

Kun intuitioni tammikuussa flunssan kourissa maatessani ilmoitteli, että ehkä voitais ottaa vähän paremmin selkoa tuosta maailman villinneestä Downton Abbeystä, minähän otin, ja voi hyvänen aika se oli kuulkaa rakkautta aivan heti kättelyssä, jo tunnarin kuullessani minä vain tiesin että tästä tykkään. Ja tykkäsinkin, niin paljon että ihan pesäeroa piti alkaa loppumetreillä tehdä etten ala itkeä. Viimeinen tuotantokausi on vielä katsomatta, se ei ole vielä Netflixissä, joten on jotain mitä odottaa :)

Keväällä kulutin Downton Abbeyn lisäksi pari tuotantokautta Boschia, yhden Game of Thronesin, kaikki 4 kautta Strike Backia, useamman kauden Murdochin Murhamysteerejä ja toki jokusen kirjankin. Tämä oikeastaan nyt lähti tämä ajatus siitä kun yritin laskea, montako kirjaa olen nyt kesän aikana lukenut. Sekosin jossain kahdenkymmenen kohdalla. Sellaista noin 3 kirjan viikkotahtia siis. Se on paljon, jopa mulle! Nyt on mennyt enimmäkseen dekkareita, mutta muuta mielenkiintoista luettavaa on myös tullut haalittua. Oi kun olis aikaa rajattomasti :)

Jokainen, joka tykkää kirjoista tietää sen tunteen kun hyvä kirja pitää lopettaa. Se on joka ikinen kerta aina yhtä surullista, pahimmillaan niitä viimeisiä sivuja oikein säästelee ettei sitä hetkeä tarttis kokea, ja minä jotenkin ihan oikeasti jään niin hyviä päähenkilöitä kaipaamaan. Uutta kirjaa on aluksi tosi vaikea aloittaa.

Nää on mulle jotenkin hyvin henkilökohtaisia asioita, mä voisin puhua loputtomasti mua tavalla tai toisella koskettaneista kirjoista ja sarjoista, itseasiassa jotain kertonee sekin, että olen teininä haaveillut kirjailijan urasta. Musta olis huikeeta kirjoittaa täydellinen dekkari, kuten Jo Nesbø, Karin Slaughter tai Patricia Cornwell. Säännöllisin väliajoin näen yhä itseni istumassa jossain metsän keskellä piilopirtissä kirjoittamassa. Tosin yksinäni siellä pelkäisin itseni kuoliaaksi mutta hei, ainahan sitä saa (pitää!) haaveilla :)

Kotona käytiin juuri keskustelu aiheesta televisio. Me rakennetaan taloa ja tiettyjä asioita kun tässä on pitänyt päättää, ehdotin miehelle että mitä jos ei olis kuin 1 telkkari. Itse en ole puoleen vuoteen televisiosta katsonut muuta kuin tennistä, jääkiekon MM-kisat ja yleisurheilun EM-kisat, ja kaikki nekin näkee nykyään läppäriltä. Mulla ei henkilökohtaisesti ole käyttöä televisiolle lainkaan, mut niin, meitä on moneksi :)

Elikkä siis, jokainen tarttee sen henkireiän, eikö niin? Juuri tänään sain luettua loppuun Ursula Poznanskin Sokeat linnut ja oon tässä iltapäivän pohtinut millä jatkan. Boschia odottaa hyllyssä vino pino mut kun nyt on taas se suruaika eikä tee mieli aloittaa mitään. Sitten avasin Netflixin ja huomasin, että Criminal Mindsista on tullut uusi kausi, joten taidan käydä sen kimppuun.

Lukeminen kannattaa aina, eikö niin :)

Maailman helpoin ja herkullisin vihersmoothie

Tiedän, pelkkä ajatuskin vihersmoothiesta sai minut kakomaan vielä tovi sitten, en millään uskonut, että sanat herkullinen ja vihersmoothie voi laittaa samaan lauseeseen. Jokin aika sitten löysin vähän kuin vahingossa keinon tehdä ihan oikeasti maistuvaa ja helposti nautittavaa vihersmoothieta, terveellisyydestä tinkimättä. Yhdellä makemmalla raaka-aineella reseptiin saa upotettua monta muuta vähemmän lähtökohtaisesti houkuttelevaa ainesosaa ja lopputulos on pehmeä ja herkullinen :) Reseptistä tulee noin 1,5 litraa (noin siksi, että määrät ovat varsin suurpiirteisiä), itse teen tämän määrän yleensä kerralla, laitan lasikannuun jääkaappiin ja juon pitkin päivää.

Herkullinen vihersmoothie

2 lehtikaalen lehteä (varsineen, jos sinulla on tehokas blenderi)
2 varsisellerin vartta
2 kourallista pakastemangoa
1 avokado
1 kourallinen tuoretta (tai 2 pakastenappia) pinaattia
1 tl soijalesitiinijauhetta
1-2tl laadukasta viherjauhetta (esim. Foodin)
noin 0,5dl kookoshiutaleita
1 tl kuitulisää (esim. Puhdas+ Caps Akaasiakuitu)
makeutusta maun mukaan (stevia, kookossokeri, hunaja tms)
n. 3-5dl vettä

Valmistele raaka-aineet (kuori ja poista siemen avokadosta, huuhtele varsisellerin varret ja huuhtele tuore lehtikaali), mittaa kaikki ainekset blenderiin ja sekoita sileäksi. Lisää vettä sen verran, että saat haluamasi koostumuksen. Voit halutessasi jättää ohjeesta pois soijalesitiinin, viherjauheen ja kuitulisän, resepti on oikein pätevä ilman niitäkin.

Mainittakoon myös, että mangon tilalta banaania voi kokeilla (ei tuo yhtä paljon makeutta) tai mikä ettei ananastakin.

Resepti on oiva tapa saada päivään upotettua mahdollisimman paljon vihreää, itse saatan joskus kiireessä valmistaa lihan (lohta uunissa, phvi grillissä tms.) ja sen lisäksi juoda jättisuuren lasillisen vihersmoothieta. Samoin viherjauhe uppoaa tähän kuin kuuma veitsi voihin, kannattaa ehdottomasti testata :)

Noniin, minä lähden pikkuhiljaa jännittämään Henri Kontisen ja Heather Watsonin peliä Wimbledonin sekanelinpelin finaalissa, kerrankin on tenniksessä jotain oikeasti jännittävää suomalaisittain :)

Oletko muuten jo tilannut itsellesi ilmaisen Smoohie-oppaan? Se onnistuu näppärästi vaikka tästä linkistä.

Luonnonkosmetiikan dödöt

Deodorantti on ripsivärin ohella yksi haastavimpia tuotteita luonnonkosmetiikassa, ehkä juuri siksi, että näiden toimivuudesta ihmiset eivät ole valmiita tinkimään. Minä mukaan lukien. Päätin kuitenkin kohta lähes 2 vuotta sitten, että kun tälle tielle on lähdetty, kaikki kokeillaan - ainakin kerran. Olin vuosikaudet käyttänyt tehokkaimpia markettiantipersipirantteja (selvyyden vuoksi, deodorantit lähinnä peitteävät hien hajua ja antiperspirantit estävät hikoilua), ja luonnonkosmetiikassa synteettisten antiperspiranttien alumiinikloorihydraatti (joka perustuu yksinomaan hikirauhasten tukkimiseen) on kielletty. Säännöllisin väliajoin mediassa julkaistaan tutkimuksia, joissa kerrotaan ko. aineosan haitallisuudesta terveydelle, ja useammassakin taitaa olla mainittuna syöpä. En sen kummemmin ota kantaa asiaan, olin päättänyt että kokeilen ja sen kokemuksen nyt jaan kanssanne.

En ole koskaan ollut mikään järjetön hikoilija, siis hikoilen kyllä, kuten normaalit ihmiset ja koen sen epämiellyttävänä tietysti. Inhosin etenkin tunnetta, kun kainalot kastuvat, ja juuri siksi valitsin aina tehokkaimpia antiperspirantteja. Aloitin kokeiluni Madaran Bio-Active deodorantilla. Kyseessä on roll-on, joista en synteettisen kosmetiikan puolellakaan ole kuuna päivänä tykännyt, pidin aina enemmän voidemaisista stickeistä, koska ne kuivuivat nopeasti eikä kainaloita tarvinnut tuuletella koko aamua.

Madara Bio-Active deodorantti

Ihan ensiksikin, vaihtaessasi synteettisestä dödöstä luonnonkosmetiikan deodoranttiin, alussa kannattaa varautua, että hiki voi tuoksahtaa ja kainalot olla märkänä. Itse en tätä tiennyt, enkä ollut varautunut varsinaisesti siihen, mutta koska Rexonaa oli vielä jäljellä, käytin sitä ja Madaran dödöä vuoropäivin (en tiedä onko järkevää vai ei). Joka tapauksessa, pääsin muutamassa viikossa siihen pisteeseen, että hien eritys oli normalisoitunut ja dödöä ei tarvinnut edes kaikkina kotikalsaripäivinä käyttää. En ollut kuitenkaan treenipäivinä aivan 100% tyytyväinen Madaraan, ja siksi päädyin hankkimaan rinnalle testiin vielä Lovefresh-merkkisen jenkkidödön kun tuotemerkki Naturellen varkkokauppaan saapui.

Kyseessä on stick, joten ensinnäkään se ei tunnu loppuvan ikinä (hyvin pieni sipaisu riittää, muuten kainalot kastuvat sheavoista ja kookosöljystä, been there done that :D ) ja paidan voi nykäistä päälle heti. Ja sen kummemmin vähättelemättä, siihen olen melkolailla 100% tyytyväinen. Käytän yhä Madaraa ja Lovefreshiä molempia mielivaltaisessa järjestyksessä, eikä vuoteen ole ollut minkäänlaista mielihalua vaihtaa deodoranttia.

Lovefresh Natural Cream Deodorant Sweet Orange Patchouli

Lovefreshin dödöjä löytyy useammassa eri tuoksussa ja tämä yllä oleva, joka minulla on, sisältää sheavoita, kookosöljyä, arrowjuurijauhetta, ruokasoodaa, kaoliinia, kookosöljystä johdettua emulgointiainetta ja veriappelsiinin sekä patchoulin eteerisiä öljyjä. Tykkään kovasti. Tuoksu ei ole läpikäyvä, mitä tahansa tuoksua voisi käyttää tämän lisäksi eikä sieltä kainalosta puske esiin todellakaan veriappelsiini riitelemään tuoksumaailmasta. Sen verran vinkkaan käytöstä, että stickiä kannattaa "lämmittää" muutama sekunti kainalon iholla jottei sitä tule turhan paljon ja voide levittyy nätisti. Joskus itse jopa vain töpöttelen dödöä kainaloon, enkä vedä, kuten perinteisiä synteettisen kosmetiikan dödöjä. Teho on aivan riittävä. Sanomattakin muuten selvää, että tuolla raaka-ainevalikoimalla tämä tuote on todella hoitava, eli voi käyttää vaikka sheivauksen jälkeen suoraan.

Lovefreshin valikoimasta löytyy yllä mainitun lisäksi seuraavat tuoksut: laventeli-teepuu, marokkolainen ruusu, mandariini-lime, eukalyptus-piparminttu ja sitrus-verbana. Kannattaa kyllä kokeilla, vaikka liikun jollain tavoin (jo työnikin puolesta) oikeastaan päivittäin, en silti ole katunut päätöstäni. Ja uskokaa pois, jos en olisi ollut tyytyväinen, en käyttäisi luonnonkosmetiikan dödöä tänä päivänä, siitä kertoo jo sekin, että käytän yhä Sensain ripsaria, kun yhtä hyvää en ole vielä luonnonkosmetiikasta löytänyt enkä yksinkertaisesti ole valmis tekemään niin suurta uhrausta, että kulkisin ripsarit poskilla kuten esimerkiksi RMS Beautyn ripsarin kanssa kävi. Kannattaa kuitenkin - kuten jo kerroinkin - aluksi varautua hetkelliseen hikoilun lisääntymiseen tai tujumpaan tuoksuun jos antiperspirantteja olet käyttänyt, mutta tilanne kyllä tasoittuu kun sille antaa 2-3 viikkoa aikaa.