Addiktiosta toiseen

Siis ihan jokainenhan tarvitsee niitä päännollauskonsteja, eikä vain? En nyt siis tarkoita rentoutumista liikkumisen merkeissä, vaan sitä, mitä tehdään työn, liikkumisen, nukkumisen ja syömisen jälkeen jäävällä vapaa-ajalla. Toisilla se on lukeminen, jollain käsityöt tai vaikkapa kokkaus. Mulla se on aina ollut lukeminen, ihan aina. Oli tosin vuosia välissä etten juuri kirjaa avannut (mut ne oli jotenkin hämäriä vuosia, en muista tehneeni juuri mitään muutakaan), mutta jonkinlaista ennätystä tässä on tahkottu nyt tänä kesänä ja loppukeväästä.

Kun vuoden vaihteessa jäin päätoimiseksi yrittäjäksi töitä tietysti oli, mutta kun otti huomioon että olin tehnyt kahta työtä siihen asti, löytyi sitä vapaa-aikaakin poikkeuksellisen paljon. Jokusen kirjan luin mutta eniten katsoin sarjoja Netflixistä. Ensiksikin löysin Downton Abbeyn (ja voi hyvänen aika millaiseksi löydöksi se osoittautuikaan!). Tässä kävi juuri kuten mun elämässä moni asia tapahtuu, olin kyllä kuullut siitä ja pätkiä jopa tv:stä nähnyt, mutta vasta kun törmäsin siihen toistamiseen tai kolmannen kerran tai jotain, alkoi intuitio potkia. Näin mulle käy monesti, usein kirjojen kanssa (ne osoittautuvat kans useasti helmiksi), mutta myös aivan muiden asioiden kanssa. Tällä tavoin törmäsin viime syksynä termiin resilience, luin sen tiimoilta yhden ehkä jossain määrin hyvinkin isosti elämääni vaikuttavan kirjan (se ei voi olla vaikuttamatta, uskokaa pois) ja termiin on tarkoitus tutustua vielä lähemmin Zelena Montminyn "21 days to resilience" -kirjan avulla. Resilienssi (vähän hankala suomennos), on ominaisuus, jota on mahdollista kehittää läpi elämän. Se on sinnikkyyttä, toipumista ja toimintakykyä elämän vaikeissa hetkissä. Usein resilienteillä ihmisillä on takanaan kokemuksia, jotka ovat tehneet heistä selviytymiskykyisiä.

No mutta, jos aihepiiri ja todella vaikuttava kirja kiinnostaa (ja englanti taipuu, sillä tätä ei tietääkseni ole suomennettu), kannattaa lukea Amanda Lindhoutin A House In The Sky. Kirja on elämänkerta, jossa Amanda kertoo 15 kuukauden ajanjaksosta, jolloin hän oli siepattuna Somaliassa. En ehkä herkimmille suosittele, sen verran ahdistava se saattaa olla mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.

No siis, hitusen harhauduin aiheesta, mutta joka tapauksessa, lukeminen on aina ollut mulle henkireikä, enimmäkseen kulutan dekkareita, mutta vähänkään ammattikirjallisuuden läheltä liippaavat ja chick litit menevät myös. Ihan perinteinen kaunokirjallisuus sen sijaan on selkeässä vähemmistössä.

Kun intuitioni tammikuussa flunssan kourissa maatessani ilmoitteli, että ehkä voitais ottaa vähän paremmin selkoa tuosta maailman villinneestä Downton Abbeystä, minähän otin, ja voi hyvänen aika se oli kuulkaa rakkautta aivan heti kättelyssä, jo tunnarin kuullessani minä vain tiesin että tästä tykkään. Ja tykkäsinkin, niin paljon että ihan pesäeroa piti alkaa loppumetreillä tehdä etten ala itkeä. Viimeinen tuotantokausi on vielä katsomatta, se ei ole vielä Netflixissä, joten on jotain mitä odottaa :)

Keväällä kulutin Downton Abbeyn lisäksi pari tuotantokautta Boschia, yhden Game of Thronesin, kaikki 4 kautta Strike Backia, useamman kauden Murdochin Murhamysteerejä ja toki jokusen kirjankin. Tämä oikeastaan nyt lähti tämä ajatus siitä kun yritin laskea, montako kirjaa olen nyt kesän aikana lukenut. Sekosin jossain kahdenkymmenen kohdalla. Sellaista noin 3 kirjan viikkotahtia siis. Se on paljon, jopa mulle! Nyt on mennyt enimmäkseen dekkareita, mutta muuta mielenkiintoista luettavaa on myös tullut haalittua. Oi kun olis aikaa rajattomasti :)

Jokainen, joka tykkää kirjoista tietää sen tunteen kun hyvä kirja pitää lopettaa. Se on joka ikinen kerta aina yhtä surullista, pahimmillaan niitä viimeisiä sivuja oikein säästelee ettei sitä hetkeä tarttis kokea, ja minä jotenkin ihan oikeasti jään niin hyviä päähenkilöitä kaipaamaan. Uutta kirjaa on aluksi tosi vaikea aloittaa.

Nää on mulle jotenkin hyvin henkilökohtaisia asioita, mä voisin puhua loputtomasti mua tavalla tai toisella koskettaneista kirjoista ja sarjoista, itseasiassa jotain kertonee sekin, että olen teininä haaveillut kirjailijan urasta. Musta olis huikeeta kirjoittaa täydellinen dekkari, kuten Jo Nesbø, Karin Slaughter tai Patricia Cornwell. Säännöllisin väliajoin näen yhä itseni istumassa jossain metsän keskellä piilopirtissä kirjoittamassa. Tosin yksinäni siellä pelkäisin itseni kuoliaaksi mutta hei, ainahan sitä saa (pitää!) haaveilla :)

Kotona käytiin juuri keskustelu aiheesta televisio. Me rakennetaan taloa ja tiettyjä asioita kun tässä on pitänyt päättää, ehdotin miehelle että mitä jos ei olis kuin 1 telkkari. Itse en ole puoleen vuoteen televisiosta katsonut muuta kuin tennistä, jääkiekon MM-kisat ja yleisurheilun EM-kisat, ja kaikki nekin näkee nykyään läppäriltä. Mulla ei henkilökohtaisesti ole käyttöä televisiolle lainkaan, mut niin, meitä on moneksi :)

Elikkä siis, jokainen tarttee sen henkireiän, eikö niin? Juuri tänään sain luettua loppuun Ursula Poznanskin Sokeat linnut ja oon tässä iltapäivän pohtinut millä jatkan. Boschia odottaa hyllyssä vino pino mut kun nyt on taas se suruaika eikä tee mieli aloittaa mitään. Sitten avasin Netflixin ja huomasin, että Criminal Mindsista on tullut uusi kausi, joten taidan käydä sen kimppuun.

Lukeminen kannattaa aina, eikö niin :)

Muutosta kehonkoostumukseen kilpirauhaspotilaan näkökulmasta

Kuten edellisessä postauksessa lupasin, kerron nyt näkemyksiäni, kokemuksiani ja faktatietoa lihaskuntoharjoittelusta (ja vähän muustakin) erityisesti kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivän ihmisen näkökulmasta.

Meni vuosia, etten tuntenut kykeneväni kauheasti mihinkään. Tämä on tietysti hyvin suhteellista, minulla on elämässäni viimeiset 20 vuotta ollut vähintään yksi koira taloudessa, joten lähes jokapäiväiset lenkit on aina hoidettu, mutta tiedän myös ihmisiä, jotka ovat suurinpiirtein vuoteen omia kilpirauhasen (ja kenties vielä lisämunuaistenkin) ilmaistessa närkästymisensä lähes kaikkeen tekemiseen ja liikkumiseen. Omalla kohdallani tämä tarkoitti, että kaikenlainen punttijumppa tuotti suurta tuskaa, voimaa ei ollut eikä sitä tullut, en jaksanut kovinkaan pitkään ylipäätään treenata kun sykkeet pomppasivat kattoon jo treenivaatteita vaihtaessa. Palautuminen oli surkeaa. Tyydyin siis kävelyyn ja vuosi sitten aloin joogata.

Joogasin varsin säännöllisesti kotona Yogaia-palvelussa koko viime kesän, sitten se syksyllä jäi työkiireiden vuoksi. Jäätyäni palkkatöistä pois, aloin joogata uudelleen lähes joka päivä hiukan, laskin stressitasoja ja rauhoitin elimistöäni yin-joogalla, ja huomasin maaliskuussa että jos ei muuta niin liikkuvuutta on ainakin tullut lisää! Silloin tällöin myös nappasin palvelusta flow-joogatunnin, ja jossain helmi-maaliskuun tienoilla alkoi suuresti ärsyttää että tunnilla hyvin yleisesti tehty ojentajapunnerrus kohdallani tarkoitti sitä, että läjähdin vatsalleni lattialle vailla minkäänlaista pitoa ja voimaa edes kevyimmässä mahdollisessa versiossa. Aloin pohtia, voisinko joskus saada sen verran voimaa, että kykenisin tekemään ihka oikean ojentajapunnerruksen.

Kuva: Google

Kun vuoden 2015 alussa nimesin sen vuoden henkisen kehittymisen vuodeksi, aloin myös kuunnella intuitiotani. Se otti ohjat tässäkin tapauksessa, aloin jostain ihmeen syystä tehdä epäsäännöllisen säännöllisesti kotona voimaharjoittelua ja hyvänen aika sentään, jopa tykätä siitä! Mielekkyys tuli mukaan siinä vaiheessa, kun huomasin, että pystyin ja kykenin enkä kuollut joka kerta treenatessani. Sykkeet pysyivät maltillisina, ja se innosti vain lisää. Maaliskuun lopussa ostin uuden sykemittarin (sitä ennen kirjasin treenit treenipäiväkirjaan), ja laskin juuri juhannuksena kaikki keväällä tekemäni voimaharjoitukset. Yhteensä 29 kappaletta, osa lyhyitä (10 min) ja osa pidempiä (jopa tunnin mittaisia). Jostain syystä kaukaa viisaasti olin myös älynnyt maaliskuun ensimmäinen päivä tehdä itselleni kehonkoostumusmittauksen. Juuri ennen juhannusta tein seurantamittauksen, mutta ennenkuin mennään niihin tuloksiin niin sananen syömisestä.

Helmikuussa aloin pitää ruokapäiväkirjaa Sulamossa ihan vain itseäni varten, sillä epäilys oli, etten syö tarpeeksi. Enkä tälläkään kertaa ollut väärässä. Aloin järjestelmällisesti nostaa kokonaisenergiansaantiani ja luulen, että se vauhditti hyvinkin sitä tosiasiaa, että aloin kehittyä ja treenit pääsääntöisesti maistuivat. Tämä on muuten meidän naisten yleisin helmasynti, liian vähäinen syöminen, voin kertoa sen ihan jo työnikin puolesta. Yhdellekään asiakkaalle minun ei koskaan ole tarvinnut sanoa, että syömistä pitäisi vähentää. Tässä tapauksessa vain unohdin huolehtia itsestäni.

No mikä siis tilanne on nyt, noin 4 kuukauden treenaamisen jälkeen, lisätyllä kokonaisenergiansaannilla? No hitokseen hyvä, sanoisin. Olen saanut lihasmassa lisää tässä ajassa 1,5 kg, juuri oppikirjojen mukaiset 50g per treenikerta. Siinä sivussa on tullut myös kilo rasvaa mutta en anna sen häiritä, nimittäin kiinteytymistä on tuntemukseni ja peilin virkaa toimittavan eteisen lasioven mukaan tapahtunut. Luulin, että olin laihtunut kun jotenkin vaatteet alkoivat tuntua hitusen löysiltä, mutta ei, en ollut vaan olen kiinteytynyt. Tämä on kuulkaa se paikka jolloin kilpirauhasvaivainen kiskoo lipun salkoon, piirtää ristin seinään ja pitää bileet! Ei nimittäin ole ollenkaan helppo tehtävä tämmöisellä aineenvaihdunnalla ja hormonitoiminnalla.

Minä en ole supervalmentaja. En juokse maratoneja enkä osallistu Suomen Vahvin nainen -kisoihin. Mutta jos jostain niin siitä, että osaan lähestyä asiakkaan ongelmia hänen näkökulmastaan (jotka hyvin usein ovat omieni kaltaisia), saan useinmiten kiitosta. Painonhallinta ja haastavatkin aineenvaihdunnan tilat vaativat säntillistä, pitkäjänteistä ja juuri oikein ajoitettua työtä, jotta kroppa alkaa toimia ja siitä tulee sinulle kaveri jälleen. Jos en itse olisi kärvistellyt vaivojeni kanssa ja taistellut säästöliekin, painon ja läskin kanssa, en olisi sellainen valmentaja kuin nyt olen.

Ei tässä vieläkään mitään miss bikini -titteleitä pokkailla, mutta olen aivan hiton ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaiseksi. Pieni askel yhteiskunnalle mutta iso askel kilpirauhasvaivojen kanssa kamppailevalle 💜

Tällä hetkellä treenini koostuvat pääosin kävelystä (tai sauvakävelystä aina kun mahdollista, olen opettanut koiran juoksuvyöhön jotta voin lenkeillä itse sauvakävellä), yin-joogasta liikkuvuuden ylläpitämiseksi ja stressin karkottamiseksi sekä voimaharjoittelusta kotona. Teen paljon suuria, useita lihasryhmiä kerrallaan kuormittavia liikkeitä (kyykkyjä, punnerruksia ja keskivartalotreeniä). Ojentajapunnerrusta teen portaita vasten (vipuvarsi keventää) ja kehitystä on tapahtunut huimasti. Kotitreenilllä voi todellakin kehittyä, käytän apuvälineinä oikeastaan vain isoa jumppapalloa ja säädettäviä käsipainoja, niillä liikevariaatioita saa lähes loputtomasti.

Kilpirauhaspotilas kaipaa treenihinsä yleensä reippaasti vastusta, lyhyet sarjat ja pitkät palautukset. Sama pätee myös lisämunuaisuupumukseen. Silloin kropalle ei yleensä aiheuteta enempää stressiä kuin se sietää mutta saadaan aikaiseksi hyvä ja tarpeellinen vaste hormonitoiminnassa.

Älä ikinä, koskaan luovuta. Vielä tulee se hetki kun universumissa on taivaankappaleet oikeassa asennossa ja elimistösi toipuu ja alkaa ottaa treeniä vastaan. Usko pois. Sitä odotellessa, älä vahingoita sitä enempää syömällä liian vähän ja treenaamalla liikaa ja väärällä tavalla.

Be careful what you wish for...

Julistin viime joulukuussa kuluvan vuoden teemaksi henkisen kehityksen ja kasvun. Se oli lupaus, joka hirvitti jo lupauksentekohetkellä. Olen vuosia keskittynyt hoitamaan kroppaani ja hellimään elimistöäni sellaiseen kuntoon, että se vielä joskus antaisi minulle anteeksi kaikki ne vuodet kun kohtelin sitä kaltoin. En kuitenkaan missään vaiheessa ollut suonut ajatustakaan henkiselle kasvulle, mielen kehittämiselle. Olen sitä mieltä, että ihminen (kuten moni muukin asia) on vain yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, ja mitä tekee pyykkilautavatsalla ja tiukalla corella jos itsetunnossa on toivomisen varaa, kontrollifriikki asuu oikealla olkapäällä ja sinä itse olet pahin arvostelijasi?

Kirjoitan tätä tällä hetkellä lomalta, mökillä, jonne tulimme viettämään kesäloman ensimmäistä pätkää ja sanomattakin lienee selvää, että tarkoitus on silloin rentoutua. Jos olet ikinä ollut sellainen stressierkki kuin minä, et ehkä hämmästy kun sanon ettei rentoutuminen ollut suinkaan itsestäänselvyys. Päinvastoin, ensimmäiset ahdistumiset koin jo automatkalla perille. Tosin jouduin ottamaan migreeniin kohtauslääkkeen, ja sillä tuntuu olevan joskus sellainen vaikutus että tekisi mieli jäädä sänkyyn loppuvuodeksi peiton alle. Tänään on menossa lomapäivä numero 10 ja olo oli ensimmäistä kertaa normaali. Olen joutunut tekemään kaikki temput mitä mieleen ikinä on tullut ja kokeilemaan jokaisen kevätjuhlaliikkeen että olen vähääkään kyennyt olemaan aloillani, nauttimaan hiljaisuudesta ja siitä tunteesta kun ei tarvitse tehdä mitään. Tiedän, itsensä kanssa kasvotusten oleminen voi olla joskus epämiellyttävä ja kivuliaskin kokemus, mutta uskon sen kasvattavan.

Tarkoitus ei ollut nyt kuitenkaan nurista siitä, miten loma meni penkin alle, vaan kertoa siitä, että joskus universumi todella vastaa huutoon. Tänään avasin Facebookin ja kävin läpi muutamat päivitykset ja silmiini pisti personal trainer -kouluttajani aamukahvikuva kirjan kera. Hän on huikea tyyppi jolta saa parhaimmat lukuvinkit, ja sen verran kiinnostava oli tämäkin, että lukunäytteen lukemisen jälkeen tilasin kirjan iPadiini, koskan luotin intuitiooni.

Jo alkumetreillä selvisi, ettei kirja ole lainkaan sellainen kun voisi kuvitella, vaan huomattavasti syvällisempi. Jouduin nimittäin hyvin pian vastatusten ajatuksen kanssa, että minä olen hukannut itseni. Aki Hintsan filosofia on, että ilman hyvinvointia ei voi olla menestystä sillä hyvinvointi on menestyksen perusta ja edellytys (allekirjoitan). Ja jotta voi olla hyvinvointia, täytyy olla core. Tässä tapauksessa corella ei kuitenkaan tarkoiteta syviä lihaksia vaan eräänlaista henkistä profiilia, tavoitteiden, motiivien ja itsensä perinpohjaista tuntemista. Ytimen hahmottaminen helpottaa päätösten tekemistä,  mutta se on myös motivaation alkulähde.

• Tiedätkö, kuka olet?
• Tiedätkö, mitä haluat?
• Hallitsetko oman elämäsi?

Monelle on käynyt myös niin, että omat arvot ja tavoitteet eivät ole keskenään linjassa, vaan repivät eri suuntiin. Ihminen ei tiedä kuka hän on tai mitä hän haluaa.

Tämän kirjan hankkiminen oli herättävä hetki. Ymmärsin, että en yksinkertaisesti voi voida hyvin ja olla se paras versio itsestäni jos en panosta myös henkiseen kasvuun ja opettele tuntemaan itseäni.

Tiedättekö, niin universumi vastaa kuin sinne huudetaan :) Kun viime vuoden joulukuussa saatoin ilmoille vienon toiveen ja jonkinlaisen päätöksenpoikasen, että alan panostaa myös mentaalipuoleen, olen ottanut babystepsejä asian etenemiseksi koko kevään. Helmikuussa osallistuin NLP:n perusteet -kurssille, huhtikuussa vietin Rennompaa Kuukautta, kesäkuun alusta alkaen olen nauttinut Melko Lempeästä Joogahaasteesta ja nyt, noh nyt löysin Voittamisen Anatomian (kiitos vain Lasse-koutsi :) ). Matkani on vasta alussa, sen ymmärrän. Mutta jotta oppisin tuntemaan itseni, hahmottamaan kuka oikeasti olen ja mitä haluan, tilasin matkaseuraksi tälle reissulle Arto Pietikäisen Joustava Mieli ja Kohti Arvoistasi -kirjat.

Nyt lähden nauttimaan vielä illan viimeisistä hitaista, eli joogamatolle hetkeksi yin-joogaharjoituksen pariin, kuten olen joka ikinen päivä tällä lomallani tehnyt. Suorittajaminä haraa kyllä vastaan, niin lempeä tuo joogahaasteen harjoitus on, mutta sen verran olen tässä matkani alkutaipaleella oppinut, että olen ymmärtänyt olevani juuri sen tarpeessa <3

ps. kursivoidut kohdat Oskari Saaren kirjasta: Aki Hintsa - Voittamisen Anatomia

Remember me?

Hei, muistatteko minut vielä?

Siitä on hävettävän kauan kun edellisen kerran kirjoitin kuulumisiani, joissa ei ikävä kyllä ole kehumista koirulin osalta vieläkään. Tällä kertaa kaikki nämä yli 2 kuukautta ollaan taisteltu vaikean pahoinvoinnin ja ruokahaluttomuuden kanssa, eläinlääkäriin on käytetty ehkäpä noin kolminumeroinen luku euroja maaliskuun alusta alkaen (en tiedä tarkalleen, olen lakannua laskemasta), ja nyt uusimpana epäilynä on tuon ruokahaluttomuuden ja pahoinvoinnin johtuminen toisesta käytössä olevasta epilepsialääkkeestä.

Joten, tämä mutkikas yhtälö yhteenlaskettuna, tässä taloudessa ei ole juuri nukuttu, syöty (ainakaan terveellisesti) liikuttu salilla lähinnä asiakkaiden välissä, eikä tuossa ollut yhtään vapaapäivääkään reiluun kolmeen viikkoon. Olen tehnyt nimittäin töitä, ihan hippasen verran.

Olen aivan tohkeissani siitä, että olen päässyt hiukan jo yrittäjyyden makuun, saanut tehdä oman alan hommia ihanien asiakkaiden kanssa. Yhdessä ollaan iloittu tuloksista, hikoiltu salilla ja pähkäilty syömisiä ruotuun. Huippuhommaa sanon minä. Tässäkin päivänä eräänä kun tulin rättiväsyneenä palkkatyöstäni (jota toistaiseksi yhä teen omien hommieni ohella), menin tapani mukaan tapaamaan asiakasta salille. Tajusin hetken aikaa siinä ihmeteltyäni kun asiakastani ei näkynyt, että olen paikalla hitto vie vääränä päivänä, oikeaan aikaan kylläkin. Olin niin väsynyt, että hetken aikaa harkitsin jo itkuun purskahtamista, mielessä pyöri vain, että tämänkin tunnin olisin voinut nukkua. Noh, siinä hetken itseäni kasailin, kävin luppoajalla kaupassa ja palasin takaisin toiseen asiakastapaamiseen. Ja se oli huipputunti. Kaikesta väsymyksestä huolimatta lähdin kotiin pirteämpänä kuin sinne koskaan menin, ja hymy huulillani. Valmentajan homma antaa takaisin aivan älyttömän paljon. Se on vuorovaikutusta parhaimmillaan, ja aivan äärimmäisen harvoin tunnen itseni väsyneeksi tai uupuneeksi silloin, kun olen asiakkaan kanssa. Nautin siitä niin paljon.

Tiedän, että nyt mennään äärirajoilla, mutta tiedän myös sen, että tämä on vain väliaikaista. Pidän itsestäni parasta mahdollista huolta tilanne huomioon ottaen, ja ehkä stressiä olisi rutkasti vähemmän, jos kaikki perheenjäsenet karvakorvia myöten olisivat terveenä, eikä joka hetki tarvitsisi pelätä et apua mitä nyt. Aapolla on myös ihana lääkäri, enkä usko sen kärsivän tilanteesta kohtuuttomasti. Sillä on hyvä kipulääkityskin (sekä pahoinvointiin ja muuhun vatsanalueen kipuun), ja nyt kokeillaan, josko tuon toisen lääkkeen hidas alasajo auttaisi. Herkällä korvalla kuunnellaan ja se ikävä kyllä syö voimia. Ja sitten kun ei ole voimia, luovuus kärsii. Voitte uskoa, että blogi on ollut mielessäni päivittäin, mutta kun ajatukset pyörivät töiden, syömisen, koiran lääkitsemisen ja voinnin seurannan ympärillä ja nukkuakin pitäisi jossain välissä, en ole kertakaikkiaan keksinyt mitään järkevää kirjoitettavaa.

Osallistun muuten parhaillaan Tytti Koron järjestämään Rennompi Kuukausi -nimiselle stressinhallinnan verkkokurssille, ja kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on yksi tehtävistä. Se on tuntunut jotenkin vaikealta, en osaa eritellä miksi (muutoin olen pitänyt kurssista kovasti vaikka vähän jäljessä aikataulusta olenkin), mutta olen pyrkinyt kuitenkin päivittäin miettimään päivän positiivisia asioita. Tänään yhdeksi voisi listata jääkiekon MM-kisojen alkaminen! Armoton kiekkofani olen ollut jo lapsesta ja nyt kun SM-liigan mestaruuskin tuli kotikaupunkiin niin mikäs tässä on ollessa :) Ja hei, ekaan kesälomaviikkoon on enää kuukausi!

Joten ehkei tässä kiireestä ja huolesta huolimatta ole hätää. 

Ja ps. hiuspostausta tulossa piakkoin, nyt on takana puoli vuotta käyttökokemusta vain ja ainoastaan luonnonkosmetiikan hiustenhoitotuotteista.

Stressi ja miten siitä selviää?

Elämässä ei voi välttyä stressiltä, jokaiselle tulee joskus stressaavia ajanjaksoja, jolloin jaksaminen on koetuksella. Kuten olen jo aiemminkin kertonut, olen aloittanut pikkuhiljaa valmentajan työt, tehden samalla töitä yhä vanhassa työpaikassani. Yhtälö luonnollisesti tarkoittaa sitä, että päivät - viikoista puhumattakaan - venyvät välillä hyvin ympäripyöreiksi. Vaikka pidän valtavasti valmentajana toimimisesta, en oikeastaan tällä hetkellä tiedä parempaa, jokainen ymmärtää, että 50-60 tuntiset työviikot eivät ole tehty pysyväksi ratkaisuksi.

Jos kuitenkin pitäisi listata muutamia keinoja, joilla stressaavasta ajanjaksosta voi selvitä ja stressiä lieventää, olisivat ne seuraavat:

1. Vähennä stressiä

Aivan ensimmäinen ja TÄRKEIN keino itsesi suojeluun. Stressi nimittäin todellakin tappaa, jos se on jatkuvaa. Muutenkin sillä on todella haitallisia vaikutuksia elimistöön: stressaantuneena esimerkiksi kortisoli (jota ei turhaan stressihormoniksi kutsuta) on korkealla ja korkeilla kortisolitasoilla taas on vaikutusta mm. painonhallintaan (kortisoli "pakottaa" elimistön varastoimaan rasvaa ja heikentää huomattavasti elimistön kykyä polttaa rasvaa. Yleisimmin korkeat kortisolitasot kerryttävät rasvaa erityisesti keskivartaloon.

Eli, pidä huolta, ettet elä jatkuvasti stressaantuneena, siitä ei pidemmällä aikavälillä hyvä seuraa.

Lion's Mane ja ihana hunaja

2. Uni

Tästä syntyy helposti noidankehä: jos nukut liian vähän tai kärsit unettomuudesta -> stressaannut. Välttääksesi/laukaistaksesi stressiä, sinun tulisi nukkua riittävästi. Eli jos kärsit unettomuudesta -> stressaannut 

-> aiheuttaa lisää unettomuutta.

Minua on siunattu varsin hyvillä unenlahjoilla. Pyrin pitämään huolta (etenkin kuormittavina ajanjaksoina), että nukun riittävästi. Normaali unentarpeeni on 7-8 tuntia valoisana vuodenaikana, pimeällä se lisääntyy tunnilla (8-9 tuntia) ja nyt kun olen tehnyt valtavasti töitä, olen nukkunut välillä jopa 10-11 tuntia, ja ihan tarkoituksella. Se oli nimittäin asia nro: 1, pyrin nukkumaan niin paljon kuin mahdollista. Luulen, että tämä päätös ja siitä kiinni pitäminen, on helpottanut elämääni. Suosittelen sitä lämpimästi myös arjessa.

Unen parantamiseksi kannattaa huolehtia riittävästi magnesiumin saannista (ei magnesiumoksidia, vaan laadukkaampia muotoja kuten -glysinaatit, -tauraatit ja -sitraatit), valojen himmennyksestä hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, makuuhuoneesta pois turhat härpäkkeet (älylaitteet, television valmiustilan valo yms).

Lähes värisuora :)

3. Lisäravinteet

On tiettyjä lisäravinteita, erityisesti sienet, jotka helpottavat stressaantunutta mieltä. Nämä sienet toimivat ns. adaptogeeneina, eli auttavat elimistöä sopeutumaan haastaviin tilanteisiin. Erityisesti reishi tunnetaan rauhoittavana (toisilla voi jopa piristääkin), itselläni ainakin se auttaa nukkumaan paremmin. Reishillä on mieltä rauhoittava vaikutus. 

L-teaniini on aminohappo, jota löytyy erityisesti vihreästä teestä. Sillä on rauhoittava vaikutus, eikä se tee uneliaaksi vaan ikäänkuin "laskee kierroksia" ja helpottaa ahdistusta. Tukee hyvää mieltä ja saattaa parantaa keskittymistä.

Myös lakritsinjuuri, ruusujuuri, ashwagandha ja tulsi voivat olla kokeilemisen arvoisia. 

Lempeä reishi

4. Rauhoittavat liikuntalajit

Koska stressaantuneena elimistön kortisolitasot ovat jo valmiiksi kohonneena, ei välttämättä ole järkevää lähteä "purkamaan stressiä" rankkaan liikuntaan. Elimistö ei nimittäin tunnista, mistä stressi tulee, eli sille ihan samalla tavoin stressaavaa on rankka liikunta ja henkinen kuormitus, yhtä lailla. Suositeltavampia olisivat rauhallisemmat lajit kuten vaikkapa jooga, pilates, erilaiset venyttelyt, Les Mills Body Balance, matalalla sykkeellä tapahtuvat ulkonaliikkuminen. Meditointikin voisi olla hyvä konsti rauhoittaa mieltä.

Pidä huoli itsestäsi <3 Ja lisäravinteita kokeillessasi tarkista soveltuvuus ja yhteisvaikutukset esim. lääkitysten kanssa asiantuntijalta ennen käyttöönottoa. 

This and that...

Terveisiä sairastuvalta! Olo alkaa onneksi olla kohenemaan päin, mutta hiukan oli flunssaa ilmassa, vaikka säästyinkin luultavasti pahimmalta pöpöhyökkäykseltä, kiitos immuniteettia tukevien ruoka-aineiden, joita olen kiskonut koko syksyn kaksin käsin :)

No mutta, on tässä ehditty keittiössäkin touhuilemaan! Tein tuttavuutta myskikurpitsan kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni, eikä muuten ollut ollenkaan huono kokemus se. Maistui sekä sosekeittona, että ihan uunissa paahdettuna.

Olen maistellut Four Sigma Foodsin uutuuksia, Xoco -kaakaojuomajauheita. Toinen on rauhoittava, reishiä sisältävä (aivan lemppari!) ja toinen piristävä, pakurilla ja cayennepippurilla höystetty pikantti elämys. Molemmat tosi hyviä, mutta koska mun hektiseen elämäntilanteeseen on enemmän tarvi rauhoittavalle reishille, niin sitä olen käyttänyt enemmän. Tänään kun heräsin, oli eilisen sääennusteen uhkaama lumimyrsky käsinkosketeltavan totta. Lunta tulee ovista ja ikkunoista, ja minä vannoutuneen kesäihmisenä järkytyin kyllä jossain määrin :D Eli Xoco:n reishikaakao tuli enemmän kuin tarpeeseen...

Xoco <3

Noin niinkuin muita kuulumisia, olisi ilmeisesti aika kaivaa kirkasvalolamppu laatikosta. Sen verran synkkää on ollut, ei aurinkoa ja pelkkää harmaata puuroa koko sää. Aamutkin ovat jo kovin pimeitä, ja jahka kelloja siirretään, niin yhä pimeämmäksi käy. Tässä vaiheessa monella kilpparivaivaisella on ajankohtaista tarkistaa lääkityksensä määrää, enkä ole itsekään siinä mielessä poikkeus. Ja kannattaa myös huomioida, ettei lisäravinteiden ja superterveellisen ruokavalion merkitystä voi väheksyä. Niihin kannattaa satsata.

Olen pitkään muuten pohtinut tuota omaa sykeasiaani, ja sitä miksi se A) oli pahimman vajaatoiminnan aikana korkealla ja B) miksi se yhtäkkiä laski normaaliksi. Luultavasti tähän ei mitään varmaa vastausta yksinkertaisesti voi antaa, mutta kun fakta on, että sydänlihas todella tarvitsee T3-hormonia (aktiivinen kilpirauhashormoni), voisi olettaa, että lääke on alkanut mennä vihdoin "perille asti" kun syke on palautunut muutaman vuoden jälkeen normaaliksi, erityisesti leposyke. Mutta en voi olla ihmettelemättä, aavistuksen rankemman liikunnan aloittamista ja sitä, miten se ajankohdaltaan yhdistyy tuohon leposykkeen laskuun. Aloin siis keskikesällä vetää omia kahvakuulatunteja viikoittain, ja lähes samaan aikaan leposyke laski n. 100 bpm  aina sinne 75-80 bpm.

Kyllä se on monimutkainen ja hienosäätöinen koneisto tuo ihmiselimistö. Mulla on aivan erityisesti ollut ongelmia palautumisen kanssa (kuten monella muullakin kilpparivaivaisella) ja sen rajan löytämisessä, missä pystyy liikkumaan niin että kehittyy, muttei tule takapakkia. Tällä hetkellä hyvältä on tuntunut tuo kerta viikossa reipas kahvakuulatreeni. Teen paljon muutakin sen ohella, mutta tuo on nyt sellainen ainoa reipastempoisempi treeni viikossa, ja ihan tarkoituksella. Ja kun kuulan koko on kasvamaan päin, ei voi olla kuin tyytyväinen, vaikka pitää muistaa, että tässä liikutaan koko ajan hiukan veitsenterällä, jotta ei mennä liian kovaa. Se voi nimittäin aiheuttaa viikkojen takapakin.

Olette ehkä jo huomanneetkin blogin uudistuneen ulkoasun? Tämä siksi, että blogi täyttää aivan näinä päivinä kokonaista vuoden! Mitäs tykkäätte?

Vieroitushoitoa ja kahvakuulatunti Oulussa

Helou, hengissä ollaan vielä loman lopussakin!

Sen verran esimakua tulevasta, että maanantaiaamuna alkaa kärsimysten tie. Jos et halua ottaa opiksi, etkä kestä valitusta etkä kitinää, älä lue. Tässä on eletty nyt loman kunniaksi pian 2 viikkoa pellossa kuin pieni porsas, ja nyt kun arki pikkuhiljaa koittaa, on aika palata ruotuun ja tuttuihin ja terveellisiin ravitsemustapoihin. Nyt kun on mässätty leipomuksilla ja jopa leivällä (käsistään kätevä mieheni leipoi briosseja, jumankauta että olivat hyviä!), itsetehdyllä pitsalla ja jäätelöllä, ja ylipäätään syöty mitä mieli on tehnyt, niin tiedän, että maanantaina kadun aivan kaikkea, pitkään ja hartaasti. Tämä systeemi, että syön vapaasti lomalla ja erityistilanteissa, on omalla kohdallani toiminut pitkään jo tosi hyvin, mutta olen huomannut, että vieroitusoireita kyllä tulee. Niitä tosin tulee lyhyemmilläkin herkuttelujaksoilla, tämän olen kuullut myös valmennettavieni suusta.

Mutta koska toivon, että minulla olisi jotain annettavaa tälle maailmankaikkeudelle, päätin aloittaa maanantaina tässä blogissa julkisen ruoka- ja olopäiväkirjan, siksi aikaa, kunnes tunnen oloni taas normaaliksi (about 3-7 päivää). Yritän kertoa, miten vieroitusoireita olisi helpompi sietää ja millä ruoka-aineilla ja aterioilla olon saa siedettäväksi, ja kehon huijattua luulemaan, että pellossa elo jatkuu, vaikkei oikeasti jatkukaan. Ja viimeisin, eikä suinkaan vähäisin syy, on ihan rehellisesti valittaa, jakaa niitä huonojakin tuntemuksia ja kertoa, että hei, koutsikin on vain ihminen.

Jos et muuten koskaan ole elänyt jonkin aikaa maidottomalla, viljattomalla ja sokerittomalla, suosittelen kokeilemaan. Sitä olotilaa ei nimittäin usko, ennenkuin omin silmin ja oloin sen kokee ja tuntee. Ja hei, eihän sulla ole mitään hävittävää jos kokeilet?

No mutta, lähtötilanne on siis tämä: valtaisa turvotus, housut kiristää ja puristaa (johtuu viljoista), väsyttää (johtuu sokerista), tekee mieli koko ajan makeaa (se sama sokeri syypää), voisin syödä vaikka hevosen (kaikki yhteensä syypäitä tasapuolisesti). Siis toisinsanoen, olo on surkea. Tuntuu ilmapallolta, ankealta ja tympeältä. Joten eiköhän tässä ole taas aika puhdistaa :)

Jos siis haluat seurata mukana, ja kenties oppiakin jotain, tulehan mukaan maanantaina. Aion olla rehellinen ruokapäiväkirjassa, sillä tiedän, että niistä vieroitusoikeista kyllä selviää, mutta helkkari soikoon, tiedän myös että vaikeaa se tulee olemaan!

Oletko muuten Oulusta? Juhannuksen jälkeen alan vetämään kahvakuulaa Talvikankaalla, joten jos olet kiinnostunut, olet tervetullut mukaan! Lisätietoja löydät täältä: https://www.facebook.com/events/1429597890640873/

Kehonhuolto - putkirullaus

Minulla on ollut pilatesrullan nimellä myytävä, sileä putkirulla jo muutaman vuoden, ja se on kyllä ollut yläselän jumituksia helpottamaan käytössä säännöllisesti tennispallojen ohella. Hiljattain aloin rullailla sillä auki muitakin paikkoja, ja jäin koukkuun. Sitten piti siirtyä "kovempiin aineisiin" eli astetta tujumpaan trigger rolleriin tai hierontarullaan suomeksi.

Migreeni ja miten sitä voisi ehkäistä?

Olen itse kärsinyt migreenistä teini-ikäsestä saakka, mutta rajummat kohtaukset aloin saada vasta aikuisiällä. Tässä postauksessa kerron mistä lääkkeettömistä keinoista olen saanut itse apua, tai mitkä muuten voisivat olla kokeilemisen arvoisia.

Itse koen, että ainakin omalla kohdallani migreeni on oire jostakin, ei sairaus itsessään. Ikäänkuin kehon viesti siitä, että jokin asia ei ole nyt tasapainossa.

Haluan tässä vaiheessa korostaa, etten ole lääkäri, ja sinun tulee aina viime kädessä noudattaa lääkärisi sinulle antamia ohjeita. Tahdon jakaa oman kokemukseni niistä, jos siitä voisi olla hyötyä sinullekin.

Oma migreenini on tällä hetkellä auratonta ja sekatyyppistä (tension neck provosoi migreeniä), saatan saada kohtauksia päiväkaupalla putkeen, jonka jälkeen voi täysin puskista tulla lähes kahden viikon täysin särytön kausi. Ennätykseni viime vuosina on 2 viikkoa ja 2 päivää ilman migreeniä. Se oli luksusta, ja itseasiassa yksi alla mainituista konsteista johti siihen. Kerron kunkin vinkin kohdalla myös sen, olenko itse kokeillut sitä miten paljon koen itse hyötyneeni siitä.

Badger Company Headache Soother

Ubikinoni tai ubikinoli

Tämä löytyy käypä hoito -suosituksestakin, itse käytön tuota ubikinonin aktiivista muotoa ubikinolia. Käypä hoito -suosituksessa ubikinonin suositeltava annos on 150-300mg /vrk, ja yksi ubikinoli-kapseli vastaa 300 mg ubikinonia. Samaisessa suosituksessa mainitaan myös B2-vitamiini, siitä minulla ei ole kokemusta oman migreenini hoidossa.

Olen kokeillut ja käyttänyt säännöllisen epäsäännöllisesti reilun vuoden, ja koen hyötyneeni siitä jonkin verran. Suomessa ubikinoli-valmisteet ovat varsin arvokkaita, joten tästäkin löytyy iHerbistä hyvä vaihtoehto edullisemmin.

Now Foods Ubikinoli

Akupunktio

Päädyin kokeilemaan akupunktiota kun olin joutunut ensimmäistä kertaa vaikean kohtausputken katkaisuun päivystykseen tiputukseen. Silloin, kuin päätä ja kasvoja särki hengittäminenkin kolmatta päivää ilman taukoa, noh, se oli kamalaa se. 

Kävin akupunktiossa kaiken kaikkiaan 3-4 kertaa, ja nyt näin jälkeenpäin voin sanoa (kilpirauhasen vajaatoiminta -diagnoosin saatuani), että kyllä perinteistä kiinalaista lääketiedettä harjoittava akupunktiohoitaja tietää mitä tekee. 

Koen saaneeni apua akupunktiosta, tosin hoitoni loppuivat vähän aiottua aiemmin hoitajan siirtyessä muihin töihin. 

Kinesioteippaus

Tutustuin kinesioteippaukseen viime syksynä, kun lähdin itkun partaalla hakemaan apua totaalijumitukseen ja siitä seuranneeseen migreenikierteeseen hierojalta. Kohdalleni osui aivan ihana hieroja, joka totesi minun olevan pahasti jumissa. Osuin arvauksissani oikeaan, ja yöllinen hampaiden yhteen pureminen oli aiheuttanut jo särkyäkin. Kävin kolmen viikon sisällä hieronnassa 5 kertaa, ja viimeistä lukuunottamatta musculus trapezius eli epäkäslihas teipattiin joka kerta. Kinesioteippaus normalisoi lihastoimintaa fascia- eli lihaskalvorakenteen kautta, se lievittää kipua ja ikäänkuin tekee tilaa ihon alle verenkierron ja imunestekierron parantamiseksi. Sen avulla voidaan alentaa turvotusta, parantaa liikehallintaa ja -tuntemusta sekä kohentaa asennon hallintaa.

kinesioteippaus.fi

Teipit pysyvät useita päiviä, ja niiden kanssa voi elää täysin normaalisti, joskaan saunaa en ehkä suosittele. Itselläni pysyivät pisimmillään viikon verran. 

Kinesioteippausta kannattaa pyytää siihen koulutetulta henkilöltä, esimerkiksi hieronnan yhteydessä. Tätä suosittelen lämpimästi, hieronta (60 min, jossa käsiteltiin purentalihakset ja kaikki vyötäröstä ylöspäin selän puolelta) ja siihen liitetty kinesioteippaus toivat viime syksynä minulle tuon yli kahden viikon migreenivapaan ajanjakson. Kokeilin ja koin hyötyväni valtavasti, jatkan hoitoa nyt pariksi kuukaudeksi (liian pitkä aika) venähtäneen tauon jälkeen. 

Hieronta

Kun löydät hyvän hierojan, ja kenties jumittuneet lihakset ajavat sinut migreenikierteeseen, tästä on varmasti apua. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa itselleni järkyttäviä lihasjumeja, se on ihan tunnettu seikka, vajaatoiminta kiristää mm. lihaskalvorakenteita. Ensimmäisen hieronnan jälkeen viime syksynä olin itkeä onnesta, kykenin nimittäin katsomaan kattoon. Migreeni palasi kuitenkin pian, ja olinkin hierojani vastaanotolla jo uudelleen neljäntenä päivänä ensimmäisestä kerrasta. Sitten alkoi helpottaa. 

Olen kokeillut ja koin saavani valtavasti apua. Tarvitset ammattitaitoisen hierojan, joka paneutuu ongelmaasi, hiukan sinnikkyyttä ja tietysti myös vaivannäköä, lihasjumeja kannattaa opetella ehkäisemään itsekin, pyydä ammattitaitoiselta personal traineriltä vaikka kotitreeniohjelma, joka ehkäisee lihasjumeja ja parantaa ryhtiä. Se on sen arvoista.

OMT-fysioterapia

Loukkasin nuorempana selkäni, ja pääsin lääkärin lähetteellä OMT-fysioterapeutin vastaanotolle. OMT tulee sanoista Ortopedinen Manuaalinen Terapia, ja on fysioterapian erikoisala, joka keskittyy tuki- ja liikuntaelinongelmien tutkimiseen, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. 

OMT-fysioterapia keskittyy henkilön fyysisen toimintakyvyn arviointiin, hermo-, lihas- ja nivelrakenteiden tutkimiseen ja terapiaan sekä toimintahäiriöiden ennaltaehkäisyyn. Tutkimisessa huomioidaan mm. asiakkaan asentoa, arvioidaan liikkuvuutta, testataan neurologisten oireiden esiintymistä, pyritään löytämään ongelman aiheuttaja mm. provokaatiotestein sekä huomioidaan kehon toimivuutta ja hallintaa.

On aivan arkipäivää, että ihmisten lihastasapainossa, asennossa ja ryhdissä on toivomisen varaa. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että liikkumaan tarkoitettu ihminen on jossain määrin sidottu liikaan istumiseen (kiristää monia lihasryhmiä), ja/tai muuten huonossa asennossa työskentelyyn. OMT-terapiasta voi saada apua, jos epäilee, että ongelma voi piillä jossain noista edellä mainituista osa-alueista.

Itse en ole vielä käynyt migreenini vuoksi OMT-terapautilla, mutta selän vuoksi tehdyt käynnit vuosia sitten olivat kyllä kannattavia. Suosittelen, ja uskon, että tästä voi olla hyötyä. Ei varmasti tee pahitteeksi ainakin käydä tarkistuttamassa omaa tilannetta?

Gluteeniton, viljaton ja sokeriton ruokavalio

Kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuessani aloin noudattaa viljatonta ja sokeritonta ruokavaliota. Tämän kokeileminen ei varmasti ole ainakaan haitaksi, parhaassa tapauksessa migreeni voi lievittyä. Nykyään kärsin migreenistä lähes aina sokeripitoisia ruokia tai makeisia syötyäni. Ja tarkoitan nyt valkoista sokeria, hyviä korvikkeitakin löytyy, joten olen pääsääntöisesti opetellut pärjäämään ilman sokeria. Myös viljaton sopii minulle, itse en juurikaan hyötynyt pelkästään gluteenittomasta ruokavaliosta, vaan viljaton on se juttuni. En enää edes haikaile viljojen perään, juhlissa voin syödä palan kakkua, mutta sen kyllä tuntee olossa viimeistään seuraavana päivänä. 

Elän pääsääntöisesti sokeritonta ja viljatonta elämää, ja koen hyötyneeni siitä jonkin verran.

Liikunta

Kohtauksen kourissa liikkuminen ei tietenkään ole suositeltavaa, mutta muutoin on ensiarvoisen tärkeää, että pyrkisi pitämään mahdollisuuksiensa rajoissa lihaskunnon hyvänä (ehkäisee niitä lihasjumeja, parantaa ryhtiä ja ehkäiseen niistä johtuvia ongelmia, jotka voivat provosoida migreeniä). 

Tähän kannattaa pyytää apua koulutetulta personal trainerilta, tai muulta alan ammattilaiselta, jotta saat juuri sinulle sopivat, henkilökohtaiset ohjeet lihaskunnon parantamiseen. Suosittelen ehdottomasti.

Lihaskuntoharjoittelun lisäksi suositeltava laji niska- ja hartiaseudun elvyttämiseksi on vaikkapa sauvakävely (crosstrainerkin käy). Myös esimerkiksi jooga, pilates, bodybalance ja muut body & mind -tyyppiset lajit saattavat olla avuksi sekä mielelle että migreenin kangistamalle kropalle.

Suosittelen, kunhan teet tämän asiantuntijan opastuksella. 

Tyyny

Tämä on vielä minullakin hiukan hakusessa. Tiedän, että tyynykkä on valtava merkitys mutta sitä, mikä on itselleni paras tyyny, en vielä tiedä. Tällä hetkellä vuorottelen kahta tyynyä, toista ihan matalaa (sellaista vauvojen) tyynyä, ja toista Tempurin Ombracio -tyynyä. Molemmat tuntuvat sekä hyviltä että huonoilta ja olenkin päätynyt vuorottelemaan näitä. 

Isoin ongelmani minulla nukkumisen suhteen on se, että nukun mielelläni vatsallani. Se taas tarkoittaa sitä, että pää on monta tuntia yössä kääntyneenä jompaan kumpaan suuntaan, ja jo se tuntuu aiheuttavan minulle migreeniä. 

Testit jatkuvat omalta kohdaltani tämän asian suhteen. Varmaa on ainoastaan se, että sillä on väliä millaisella tyynyllä nukut. Etsi ja kokeile vaihtoehtoja.

Mahdolliset purentaongelmat

Ja niitähän riittää, ainakin minulla. Kuten tuossa aiemmin jo mainitsinkin, puren vimmatusti hampaita yhteen yöllä. Olen hakenut tähän apua hierojalta ja olen menossa hammaslääkäriin. Ymmärsin ongelman tässä melko hiljaittain, ja hommasin ensihätään apteekista itselleni purentakiskon. Se helpotti tilannetta jonkin verran, mutta menen tarkistuttamaan purennan vielä hammaslääkäriin ja teetättämään siellä mahdollisesti uuden kiskon, tai mitä ikinä hammaslääkäri katsookaan tarpeelliseksi. 

Ihmisen puruvoima päivällä syödessä on n. 100 kiloa. Yöllä, jos puret hampaita nukkuessasi yhteen, puruvoima on jopa nelinkertainen. Voit vain kuvitella seuraukset...

Suosittelen tarkistuttamaan purennan, jos sitä et ole jo tehnyt. Siitä voi olla apua.

Magnesium

Myös magnesiumin vaikutusta migreenin hoidossa ja ehkäisyssä on tutkittu paljon. Tohtori Tolosen sivuilla on linkki tutkimukseen. Käytän itse magnesiumia säännöllisesti. Kannattaa tosin suosia muita kuin oksidi-muotoja.Itse syön sekä tablettina, että käytän iholle öljynä. Öljyn tehoa on arvosteltu monessa paikassa, mutta itse koen sen tuntuvan hyvältä, rentouttavalta, joten olen käyttänyt. Tämä menee ehkä siihen samaan kategoriaan vehnätyynyn ja kylmäpakkauksen kanssa, ne tuntuvat hyvältä.

Life Flo Health Pure Magnesium Oil

Magnesiumista saattaa olla apua, itse en osaa sanoa varmaksi omalla kohdallani.

Stressi ja sen hallinta

Tämä myös on tärkeässä roolissa ainakin oman migreenini hoidossa. Mitä enemmän stressiä sitä enemmän poden päätäni. Rauhalliset, säännölliset elämäntavat ovat auttaneet minua, pyrin myös rentoutumaan tietoisesti. Oli rentoutumiskeinosi piikkityyny, hyvä kirja tai koiran kanssa lenkkeily, muista tehdä sitä säännöllisesti. Stressin välttäminen siinä määrin kuin elämässä on mahdollista ja tietoinen stressin purku ovat auttaneet minua.

Summa summarum tämä migreenin hoitohan on pikkuisen neulan heinäsuovasta etsimistä, täytyy kääntää jokainen kivi, jotta keksisi, mikä itselle on se triggeri. Itselläni ei tällä hetkellä mene minkäänlaista estolääkitystä, ainoastaan kohtauslääke migreeniin. Triptaanit saavat oloni kuitenkin sen verran tokkuraiseksi, että pyrin hoitamaan mahdollisuuksieni mukaan ennaltaehkäisevästi migreeniä muilla kuin lääkinnällisillä keinoilla. Kohtauksen iskiessä se lääke usein vain on otettava. 

Toivotan sinulle mahdollisimman migreenivapaata vuotta 2014 :)

ps. olisi kiva kuulla, jos sinulla on takataskussasi vielä jokin keino, jota kannattaisi kokeilla!

Rentouttavaa Itsenäisyyspäivää!

Rentoutumisen syvin olemus

Tiedättekö, ajattelin tulla paasaamaan näin kesken vapaapäivän teille siitä, miten tärkeää on viettää vapaapäiviä. Uhraan siis hetken omastani, julistaakseni rentoutumisen ilosanomaa, yhteisen hyvän eteen ikäänkuin.

Kirja ja kuppi kahvia. Teekin käy.

Itselleni tämä ei aina ole ollut itsestäänselvyys, mutta vakaasti läpiviemääni elämäntapamuutokseen sekin sisältyi. Eli toisin sanoen olen tässä pikkuhiljaa pakottanut itseni lempeästi viettämään vapaapäiviä, jolloin ajatukset ovat vain ja ainoastaan positiivisia (murehtiminen ehdottomasti kielletty), tekeminen lempeää ja mielekästä (jos ollenkaan). Rohkenisin väittää, että tekee hyvää varmasti itsekullekin, etenkin stressipirkoille ja -erkeille erityisen suositeltavaa.

Tänään siis en kirjoita mistään sen syvällisemmästä (sitäkin on luvassa), vinkkaan vain, että rentoutukaa hyvät ihmiset, ja jatkan kahvikupposen nauttimista hyvän kirjan parissa. Nesbon uusin (miten hiivastissa tästä näppiksestä löytyy tuo norjalaisten suosima o?) tosin loppui jo, mutta uutta luettavaa notkuu hyllyt pullollaan, sekin tietoinen valinta.

Huomenna aion rentoutua aamulla astangajoogassa, se jos mikä antaa potkua päivään.

Rentoutukaa ihmiset, tämä on käsky :)