Kukkaiskosmetiikkasarja Zuii

Nyt jos on jollain hankintalistalla Zuiin tuotteita, kannattaa hyödyntää Biodellyn kampanja! Zuii on ammattilaismeikkisarja Australiasta, ja sen tuotteet valmistetaan jasmiinin ja ruusun kukkien nupuista, kamomillan kukkien terälehdistä, ruusu-, manteli-, jojoba- ja kehäkukkaöljyistä, appelsiininkukkaöljystä ja muista kukka- ja kasviperäisistä ihoa hellivistä raaka-aineista ja ripauksesta mineraaleja. Zuiille on myönnetty kansainvälisesti tunnettuja sertiointeja ja suurin osa sen tuotteista on myös vegaanisia.

Itselläni on kulmakynä sävyssä Taupe, jonka kanssa alussa koin pienimuotoisen viharakkaus -suhteen, mutta sittemmin elomme on tasaantunut ja nyt ollaan jo hyviä ystäviä <3 Tämä tarvitsee kaverikseen kulmaharjan, jottei lopputuloksesta tule liian piirtyvää, ellet sitten sellaista tahdo.

Poskipuna (sävyssä Mango) ja hohdepuuteri (sävyssä Peach) sen sijaan syrjäyttivät synteettiset sisarensa välittömästi. Rohkenen väittää noiden sävyjen sopivan lähes ihonsävylle kuin ihonsävylle. Poskipuna on yksistään hiukan mattainen joten tuo hohdepuuteri tuo upeaa hehkua iholle. Käytän itse tuota sävyä ripauksen poskipunan päällä.

Omalla hankintalistallani Zuiilta on vielä luomivärit, niitä on kehuttu valtavasti ja väitetään niiden sisältävän luonnonkosmetiikan parhaimmat pigmentit. Sävyjä ainakin riittää :)

Biodellyssä on muuten luonnonkosmetiikan nettikauppojen paras kanta-asiakasohjelma. Tätä kehun ihan vilpittömästi, muutaman tilauksen sieltä tehneenä bonuspisteiden ropinan kanta-asiakastilille suorastaan kuulee. Toimitus on aina nopea, turhaa roskapostia ei sähköpostiin tule ja asiakaspalvelu on ystävällistä. Jonkin bugin vuoksi sain kerran tilaukseni tavalliseen postitoimipaikkaan pakettiautomaatin sijasta, ja tästä palautetta lähettäessäni asiaani suhtauduttiin sen vaatimalla vakavuudella :) Näitä luonnonkosmetiikkaan erikoistuneita verkkokauppoja ei vielä ole kuin kourallinen, joten palvelun laatu kyllä mielestäni korostuu. Ei tee mieli tilata paikasta, josta pakettia saa odottaa viikkokaupalla, jos vaihtoehtona on takuunopea toimitus ja vieläpä ilman postikuluja!

Kannattaa käydä vilkaisemassa :)

Biodelly

Pihlajaa ja aurinkosuojaa

Kyllä se kesä sieltä tulee :) En ole vuosiin käyttänyt aurinkosuojavoiteita oikeastaan kahdesta syystä: 1. en halunnut enää kemiallisia suojia käyttää ja 2. en kokenut sisäisesti käytettävien suojien lisäksi tarvitsevani ulkoista suojaa (kerroin sisäisistä suojista täällä).

Synteettisessä kosmetiikassa käytettyjen kemiallisten aurinkosuojien riskejä on tuotu esiin viime vuosina. Kemiallisessa suojassa auringonsäteet kulkevat UV-filttereiden (yleisin oksibentsoni-yhdiste  bentsofenoni-3) läpi ja fysikaalisessa suojassa (yleensä titaanioksidi, joka heijastaa säteilyn iholta pois). Bentsofenoni-3 pääse kulkeutumaan ihon läpi verenkiertoon (ja esimerkiksi meriveden kautta kaloihin ja siten rintamaitoon) ja mitä suuremmasta suojakertoimesta on kyse sitä isompi määrä kemikaaleja siihen on tietysti tungettu. Fysikaalinen suoja on siinä mielessä ongelmallinen, että se usein jättää ihon vitivalkoiseksi.

Natural Goods Company lähetti minulle testattavaksi Biosoliksen aurinkosuojatuotteita, kyseessä on siis yksi luonnonkosmetiikan parhaimmista aurinkosuojatuotteita valmistavasta merkistä ja odotan innolla hiukan lämpöisempiä ilmoja, että pääsen tositoimiin näiden kanssa. Kokeiltavana siis on aurinkosuojaöljy (SPF 6), aurinkosuojavoide (SPF 15), after sun ja itseruskettava suihke. Itseruskettavaa suihketta ehdin jo testaillakin, koostumus oli miellyttävän kevyt, tuoksukaan ei ollenkaan perinteinen tunkkainen (muistoni tosin ovat about 10 vuoden takaa...) mutta toistaiseksi ei ole kyllä minkäänlaista rusketustakaan havaittavissa :D Eli sitä odotellessa, muuten oikein kelpo tuote :)

Muita testiin päässeitä tuotteita ovat Mádaran Pihlaja DD Body Butter (se oli muuten rakkautta ensinuuhkaisulla) ja syväkosteuttava voide kasvoille, Khadin Hibiscus -öljy (sopii sekä vartalolle että kasvoille), sekä Florascentin Lucky Scent (myös rakkautta ensinuuhkaisulla!). Mutta näistä lisää myöhemmin. Sen verran on pakko sanoa, että Florascentin Apothecary -aromaterapeuttisia itsehoitosuihkeita löytyy 7 eri laatua, jotka tarjoavat apua esim. väsymykseen, unettomuuteen, päänsärkyyn (hep!) ja stressiin (toinen hep!).

En muuten ymmärrä miten en ole tullut jo aiemmin hankkineeksi tuota Mádaran Pihlaja Body Butteria. Se on aivan upea tuote! Tuoksusta nyt voisi kirjoitella vaikka kokonaisen romaanin (koukussa, kyllä juu) mutta kaikille body buttereita vältteleville, pelko pois! Tämä on butter-nimestään huolimatta tuhtia mutta todellakin helposti imeytyvää kamaa. Itse en käytä vartalovoiksi ristittyjä tuotteita oikeastaan koskaan muulloin kuin talvella, ovat yksinkertaisesti liian tuhteja kärsimättömälle luonteelleni, enkä jaksa koskaan kekkuloida puolialasti niin kauaa että ne kunnolla imeytyisivät. Tämä tuote on tosissaan nimestään huolimatta riittävän hoitava muttei liian paksua, ja vaatteet voi pukea kyllä päälle ihan välittömästi. Eivätkä liisteröidy ihoon kiinni :) Sen verran karkkituoksusta on nyt kyse (pihlajanmarja on selkeästi tunnistettavissa kuitenkin), että tunnustan käyttäneeni tätä käsirasvana... Ehkei se kovin väärin ole?

Pihlaja-tuotteethan ovat Noora Shinglerin luovuuden tulos, ja mielessä kävikin, josko Noora ottaisi tämän telepaattisen viestini vastaan ja kehittelisi tästä vielä ohuemman lotionversion :)

Kuva: The Natural Goods Company

Tässä on nyt innostuttu joogaamaan sen verran reippaasti, että onnistuin jotenkin nykäisemään vasemman lonkankoukistajani kipeäksi. Kyseessä lienee vanha vaiva, sillä erittäin elävästi muistan tämän saman kivun jyskyttäneen ennenkin selkäpuolella. Sanotaanko näin, että ei se eilinen kahvakuulatunnin vetäminen myöskään auttanut asiaa :P Uskon kuitenkin vaivan olevan lihasperäistä (kipu katosi lihasten lämmetessä) enkä siksi kovinkaan vakavaa mutta kaikki kun pitää täysillä ja vähän enemmänkin aina vääntää niin tässä on tulos - pari pakollista huilipäivää. Noh, ehtiipähän keskittyä näihin vähemmän henkeviin juttuihin :) Sen verran muuten innoistuin tuosta pihlajasta, että suunnittelin jo syksyllä kerävääni marjoja talteen, niitä kun kasvaa suoraan tuossa etuoven edessä. Jos joku tietää miten niitä kannattaisi säilöä ja mitä niistä voisi tehdä niin ottaisin tiedon kiitollisena vastaan :)

Kolmas kerta toden sanoo - Yoogaia

Oma historiani joogan parissa on vielä lyhyt mutta innostunut. Aloitin astangan alkeet jokunen vuosi sitten läheisessä kuntokeskuksessa ja pidin siitä 45 minuutin alkeistunnista kovasti. Kävin enemmän ja vähemmän säännöllisesti vajaan vuoden päivät sillä tunnilla, aina kun töiltäni ehdin. Kun onlinejoogapalvelut alkoivat rantautua Suomeen reilu vuosi sitten, kokeilin Yoogaian astangajooga -tuntia ja kirjoittelinkin siitä täällä. Kokeilu ei ollut aivan onnistunut, ohjaaja käytti asanoista eri termejä kuin mihin aiemmilla tunneilla olin tottunut, myöhästyin tunnilta 10 minuuttia teknisistä syistä ja jotenkin ei vain natsannut. Se jäi siihen.

Annoin palvelulle uuden mahdollisuuden nyt alkuvuodesta, valitsin saman tunnin mittaisen astangajoogan eri ohjaajalla mutta nyt en osallistunut livetunnille vaan katsoin tallenteen (tosi hyvä uudistus palvelussa). Ei oikein iskenyt tälläkään kertaa, lopetin tunnin muutamaa minuttia aikaisemmin kun päässä alkoi jyskyttää ja aloin totutella ajatukseen, että ehkä minä en sitten olekaan joogaihminen vaikka niin luulin. Tarkoitukseni oli kyllä silläkin kertaa sitkeästi kokeilla uudestaan, mutta sitten sairastuin pahaan flunssaan ja tilaukseni ehti sillä aikaa umpeutua ja se jotenkin vain jäi.

Ihminen on kuitenkin itsepäinen :D ja niin vain löysin itseni vapaapäivänä kolmatta kertaa palvelusta, tällä kertaa olin katsellut tallenteita etukäteen ja valinnut tällä kertaa aivan erilaisen tunnin ja ohjaajan. Ja herrajumala, pidin tunnista kuin hullu puurosta! Ohjaaja oli ihanan rauhallinen ja huokui kärsivällisyyttä ja perusteellistuutta, tunti oli Lempeä Flow, eli helppoa flow-joogaa. Nyt jo 4 kertaa viikon sisällä tuota lajia jooganneena voin sanoa, että olen aiemmin valinnut aivan liian raskaan tunnin (kuntokeskuksen astangan alkeet kun olivat sopivaa settiä minulle), ja jotenkin aikaisempien ohjaajien kanssa ei vain natsannut.

En osaa eritellä, mikä tuossa Yoogaian astangassa tuntuu niin vaikealta, olen kuitenkin vuoden päivät alkeita harrastanut, mutta jotenkin se ei yksinkertaisesti ollut kuntotasolleni sopiva. Flow sen sijaan oli juuri riittävän haastava mutta mahdollisuuksien rajoissa, ja pidän älyttömästi (näin lyhytjänteisenä ihmisenä) noista 30-45 minuutin mittaisista harjoituksista. Kynnys osallistua niihin on matala ja aika kulkee kuin siivillä. Palvelun uudistuttua nuo tallenteet ovat kullanarvoisia <3 Itse en juuri koskaan pääse osallistumaan mihinkään säännölliseen epäsäännöllisten työaikojen vuoksi, joten kotiudittuani itselleni sopivaan aikaan avaan palvelun ja valitsen mieleiseni tallenteen. Ja that's it! Homma skulaa ja voin joogata sen saman tallenteen vaikka vielä seuraavanakin päivänä. Ne säilyvät ilmeisesti ainakin parisen viikkoa järjestelmässä.

Pidin onlinejoogan ideasta ja ajatuksesta jo alun alkaen, nyt kun löysin itselleni sopivan tunnin ja mukavan ohjaajan (minusta kemia on kaikki kaikessa vaikka tallennetta katsoisinkin eikä vuorovaikutusta tulekaan), en enää kykene lopettamaan. Tallenteet toimivat myös älypuhelimilla ja tableteilla. Tuntivalikoima on myös nykyään tosi runsas, tunteja löytyy sekä englanniksi että suomeksi ja kaikkea aina putkirullauksesta ja syvävenyttelystä erilaisiin joogatunteihin ja jopa luentoihin ja erilaisiin lihaskuntotunteihin (kahvakuulaa, selkää, pilatesta ja niska-hartia -jumppaa).

Yoogaiaa pääsee kokeilemaan pariksi viikoksi aivan ilmaiseksi. Normaalisti kokeiluaikaa on viikko, mutta nyt toukokuussa saa kokeilla tuplasti. Palvelu ei itsessäänkään ole mitenkään kallis, ja siellä on melkein koko ajan jotain kampanjoita ja tarjouksia menossa, joten niitä kannattaa hyödyntää. Musta tuo ilmainen kokeilu on myös loistojuttu, sillä kuten tässä on huomattu, toisen hehkutuksesta huolimatta ei voi tietää kokeilematta mikä on se oma juttu ja joskus se ei onnistu edes ensimmäisellä kahdella kerralla :D

Kahden tyynyn loukussa

Mulla on ollut jo vuosia valtava dilemma tyynystä. Olen jokseenkin levoton nukkuja, tykkään nukahtaa vatsalleni mutta herään lähes aina kyljeltäni tai selältäni. Joku joskus suositteli sellaista ihan matalaa tyynyä vatsallaan nukkujalle, ja tykkäänkin siitä kovasti. Sitä oonkin käyttänyt ylivoimaisesti eniten, kunnes aloin kärsiä hirveistä niska- ja hartiavaivoista, jotka ei välttämättä lainkaan johtuneet tyynystä, mut epäilin sen provosoivan asiaa. Ja kun tämä migreenikin on niin oli kuukausien mittainen kausi, et en edes muista aamua jolloin en olis särkyyn herännyt. Päädyin silloin omin päin ostamaan Tempurin Ombracio-tyynyn, jota suositeltiin erityisesti levottomalle vatsallaan nukkujalle. Ensimmäinen kosketus siihen oli kuin olisi päänsä tiiliskivelle illan päätteeks laskenut :D Ehdin ihan oikeasti siinä miettiä, että nyt meni kyllä 100€ aivan hukkaan... Mut se antaa kivasti niskaan tukien kyllä myöten, hitaasti ja varmasti ja nukuin pitkään sillä tyytyväisenä ja kivuttomana.

Tempur-tyynyn valitsin seuraavista syistä, jotka on lainattu suoraan Tempurin sivuilta. Tyynyjen sanotaan myös ohjaavan pään, niskan ja kehon oikeaan asentoon (ainutlaatuinen materiaali reagoi kehon lämpöön ja muotoutuu pään ja niskan luonnollisten muotojen mukaan.

Ainutlaatuisen muotoilun ansiosta tyyny sopii nukkumisasentoa useasti vaihteleville nukkujille. Siivekäs muoto rentouttaa lihaksia, tukee niskaa ja hartioita sekä vapauttaa hengityksen luonnolliseksi. Ainutlaatuinen TEMPUR-rouhe muotoutuu tukemaan nukkumistasi täydellisesti. Tyynyn hengittävä 3D-päällinen on irrotettavissa ja vesipestävä.

Kuva: Tempur

Tämä migreeni asettaa tietysti omat haasteensa asialle, samoin se tosiasia, että kaikesta vaivannäöstä huolimatta toinen työni jumittaa erittäin tehokkaasti niskat ja hartiat ja sen kyllä todella tuntee. Nyt olen tilanteessa, että vaihtelen näitä kahta tyynyä säännöllisesti. Ja olen päätynyt tähän vain ja ainoastaan intuitiolla. Silloin kun migreeniputki on pahasti päällä eikä katkea kortisonilla (tai alkaa pian uudestaan) tai muilla siihen katkaisuun määrätyillä lääkkeillä ja vippaskonsteilla, vaihdan tyynyä. Tälläkin viikolla se tepsi kuin taikaiskusta. Se tunne aamulla (kuten eilen) kun heräsin ensimmäistä kertaa muutamaan päivään ilman kipua, voi jestas. Olis voinu tanssia ja laulaa heti alkajaisiksi, ja melkein niin teinkin :)

Familon lastentyyny HipHop

Tuosta mun matalammasta tyynystä en mene takuuseen onko juuri tuo malli, mut juuri tuolta se näyttää. Eli matala lastentyyny josta tykkään valtavasti ja se tuntuu hyvälle. En vain sitten tiedä, että tekeekö se hyvää niskalle. Toistaiseksi olen mennyt siis intuitiolla, vaihdellut sen mukaan mikä hyvältä tai järkevältä on tuntunut. 

Pitäisi taas ottaa hierontasarja, sen tiedän. Sydän tosin jätti muutaman lyönnin välistä, kun en löytänytkään luottohierojaani enää siitä firmasta missä hän ennen työskenteli, mutta pikaisen googlettelun perusteella huomasin hänen laittaneen oman yrityksen. Luojan kiitos. Se mies on huikea ja tekee ihmeitä ja olisi ollut todella kurjaa lähteä etsimään taas uutta tyyppiä. 

Mites te muut, mitä mieltä tyynyasiasta?

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Olen aina ollut innokas lätkäfani, niinkään SM-Liigaa ei tule seurattua, mutta niin kauas kuin muistan, meidän perheessä kotikotona on istuttu vierekkäin sohvalla (tai lattialla jos oli oikein jännää) nenät kiinni ruudussa seuraamassa Suomen jääkiekkomaajoukkueen menestystä. Jos jonain kauniina päivänä unelmani Yhdysvalloista toteutuu, minusta tulee innokas NHL-fani, sen lupaan :)

Tällä hetkellä äänekäs (ja jokseenkin levoton) harrastastukseni ei kotona saa oikein vastakaikua, miestä ei jääkiekko kiinnosta ja parhaimmat kisastudiot ovatkin tulleet vietetyksi joko töissä (onneksi sieltäkin löytyy samanhenkisiä naisia, terkkuja vain :) ), tyttöporukalla tai kotona yksin rystyset valkoisina kaukosäädintä puristaen. Nyt on tosin viitteitä, että pikkuisesta kummipojastani saattaa hyvinkin tädille kasvaa vielä kunnon lätkäfanitusseuraa, mutta sitä pitää jokunen vuosi ehkä vielä odotella. Vuosi sitten mies katsoi Viidakon Tähtösiä ja minä lätkää, minusta siinä asetelmassa on kyllä jotain vähintäänkin kummallista :D

Oulun Kärpät ovat voittaneet Suomen mestaruuden muistaakseni kuudesti täällä asuessani, ja noista kerroista muistan viimeiset 4. Jänniä toki nekin ovat olleet seurata, ja kaupungilla voitto näkyy aina jos siellä sattuu kuljeskelemaan samana iltana. Reilu vuosi sitten kun kiekkojunnut voittivat maailmamestaruuden, tuli niitäkin pelejä katseltua, mutta mikään noista edellä mainituista ei koskaan kuitenkaan saa aikaiseksi sitä samaa kutinaa ja jännitystä kuin miesten A-maajoukkueen edesottamukset MM-kisoissa tai Olympialaisissa.


Suomen jääkiekkomaajoukkueen 2 maailmanmestaruutta muistan kuin eilisen päivän, 1995 olin 15-vuotias ja siinä oli kyllä herkkä hetki. Niin monta katkeraa tappiota ja läheltä piti -tilannetta oli ollut aiempina vuosina, että se oli ansaittu voitto jos mikä. Bratislavan kisoissa 2011 taas oli jotain maagista. Alku ei luvannut välttämättä kovin hyvää, mutta se tapa, jolla Leijonat nousivat tappiotilanteistakin voittoon yhä uudelleen ja uudelleen oli minusta hienoa katseltavaa. Niistä kisoista jäi mulle henkilökohtaisesti parhaiten mieleen henkilönä Mikko Koivu. Koko voitto jotenkin kulminoitui nimenomaan hänen karismaattisen persoonaansa. Upea turnaus ja ansaittu voitto, ja muutamaan otteeseen muistelen sen kuuluisan munkin osuneen muutamissa peleissä meidänkin kohdallemme, yleensä kun asia tahtoo olla toisinpäin.

Kuvan lähde

Nuorempana ehdoton suosikkini oli Jarmo Myllys, ja Mikko Koivua lukuunottamatta maalivahdit ovat aina olleet suosikkipelaajiani. En osaa eritellä miksi, ehkä se on se tietynlainen yksilösuoritus joukkupelissä. Se on hienoa. Nyt, palattuani takaisin maalivahteihin, on pelaajista Pekka Rinne kyllä ylitse muiden. Ei pelkästään komeutensa puolesta vaikka toki näin esteettistä silmää omaavana naisena ymmärrän kyllä hyvän päälle, vaan uskomattoman rauhallisuutensa ja mielettömien taitojensa johdosta. Hän esiintyy aina median edessä hyväntuulisena ja hymyilevänä, kärsivällisenä ja tosi miellyttävän oloisena persoonana. Omalta kotipaikkakunnaltani ei liene ikinä tullut yhtään jääkiekkoilijaa, joten voin hyvin omia Pekan siksi, että hän on sentään kotoisin täältäpäin.

Kuvan lähde

Kuvan lähde

Kyllähän tämän vuoden kisoissa loistivat muutamat muutkin kuin Pekka Rinne, esimerkiksi Barkov, Jokinen, Donskoi ja Kemppainen. Mut vaikka lopputulos tänä vuonna oli se mikä oli, tällä kertaa ei jäänyt harmittamaan huono pelaaminen. Minun vaatimaton maallikkomielipiteeni oli, että tälläkin kertaa vastustaja sai etumatkaa niiltä kuuluisilta raitapaidoilta, ja kyllä sitä matkaa on mahdoton kuroa kiinni jos toinen menee myötätuulessa sata metriä edellä koko ajan. Hävetä sai kyllä tuomaritoimintaa monessa kohden, mutta se mistä jäi hyvä maku suuhun oli Suomen hyvä pelaaminen lähes koko turnauksen ajan niin kauan kuin sitä kesti.

Omasta puolestani haluan kiittää Leijonia, toitte valtavasti viihdykettä ja jännitystä ja teitte kaikkenne. Voi vain kuvitella miltä se tuntuu koko elämänsä jääkiekolle omistaneelle ammattiurheilijalle hävitä kun se tuntuu ihan oikeasti pahalta ihan näin kotisohvaltakin.

Perinteisesti niinä vuosina kun Suomi ei ole selviytynyt tavoittelemaan sitä kaikken kirkkainta mitalia, olen siirtynyt kannattamaan Pohjois-Amerikkalaisia joukkueita. Tänä vuonna suosikkini on siis Kanada, ja luulen, että en tule pettymään. Kanada on pelannut kyllä todella vakuuttavasti ja epäilen, että ellei kyseessä ole samat raitapaidat kuin eilen (ja Kanadalla yhtä pieni budjetti lahjoa niitä kuin meillä oli, heh), tulee Tsekki kyllä pettymään karvaasti tänään illalla. Ja en minä vahingoniloinen toki ole mutta sanotaanko nyt näin diplomaattisesti, että Team Canada <3

Kaunis kiitos silti Suomen jääkiekkomaajoukkue, olitte ja tulette aina olemaan parhaita :)

ps. kyllä, nainenkin voi kirjoittaa jääkiekosta ;)

Pekonipyttipannu

Jotta tää blogi ei menis ihan pelkäksi kosmetiikkakikkailuksi (vaikka ihan intona siitä olenkin), niin tarjolla olisi herkullista ja terveellistä pyttipannua :) Tykkään sienistä, tuoreissa harmittaa ainoastaan huono säilyvyys ja ne pitää juoksun kanssa tuoda kaupasta kodin kautta pannulle ettei hometta ilmaannu. Tätä pyttipannuksi ristimääni herkkua saan syödä ihan yksin meidän taloudessa, sillä mies ei pidä sienistä. Olen tehnyt tätä hiukan eri variaatioilla jo vuosia, siihen sopii sekä kuohukerma, sulatejuusto että kookoskerma kaveriksi jos niin tykkää, mutta nykyään en kaipaa varsinaisten raaka-aineiden lisäksi enää mitään noista edellä mainituista, mutta sisällytän ne reseptiin jos joku haluaa niiden kanssa kokeilla.

Tarvikkeet

Pekonipyttipannu

(2 isoa annosta)

300g pekonia (esim. Pajuniemen luomu)
2 paprikaa
2 rasiaa (á 100g erilaisia tuoreita sieniä (Portobello, herkkusieni, siitakesieni)
1 pieni tai keskikokoinen kesäkurpitsa
1 sipuli
mustapippuria
chilirouhetta
laadukasta suolaa (Himalajan, Atlantin merisuola yms.)
(0,5dl kuohukermaa tai kookoskermaa ja/tai 2-3 rkl sulatejuustoa)

Viipaloi pekosuikaleet veitsellä tai saksilla. Laita pannulle tirisemään, pilko sipuli, kesäkurpitsa ja sienet ja lisää pekonisilpun joukkoon. Pilko lopuksi paprikat ja lisää ne viimeisenä (tarvitsevat vähiten kypsennysaikaa). Mausta mieleiseksesi ja nauti.

Ruskeita herkkusieniä ja siitakesieniä

Pekonista tulee riittävästi rasvaa kasvisten paistamiseen joten erillistä öljyä tms. ei tarvita. Rasvaista tämä on mutta rasvaa ei varsinaisesti tarvitse vältellä, etenkään kun sen kanssa syö kasvikunnan tuotteita eikä kisko perunaa ja pastaa. Ruoka on tosi helppo ja nopea tehdä ja sallii kaikenlaisen omaan makuun tuunauksen. Kasvikunnan juttuja kannattaa kuitenkin sisällyttää siihen ihan reilusti, porkkanakin kävisi kunhan maltat kypsentää sitä riittävän kauan että se ehtii pehmetä.

Tuo luomupekoni oli muuten erittäin positiivinen yllätys, en ollut aiemmin sitä jostain syystä nähnytkään kaupassa vaan nyt kun näin, oli pakko osaa maisteltavaksi. Todella hyvää, siitä oli helppo saada rapeaa ja oikein maukasta. Voin kyllä suositella. Itse ainakin erotan kyllä mausta luomun ja tavallisen kun lihasta on kysymys.

Ei kauneinta mahdollista sienten vuoksi, mutta hyvää :)

Tämmöisistä aterioista päivän suositeltu kasvikunnan tuotteiden määrä (lähemmäs 1kg päivässä, vähintään kuitenkin puolikas) tulee helposti. Ja nyt ei muuta kuin jännittämään illan jääkiekkotarjontaa :)

Hiustenhoito luonnonkosmetiikalla - tuloksia

Lähes vuosi sitten aloin viedä käytäntöön pitkään muhinutta aikomustani vaihtaa tavallisesti käyttämäni kosmetiikka luonnonkosmetiikkaan, yksinkertaisesti siitä syystä, että tahdoin vähentää kemikaalikuormaa jolle päivittäin itseni altistan. Oli aikoja, jolloin itsestäni huolehtiminen ei ollut prioriteetti numero 1, mutta sittemmin kun aloin saada terveyttäni takaisin siitä tuli taas tärkeää. Ja kunnon kosmetologin tavoin kaapit pursusivat purkkeja ja purnukoita (lähinnä apteekkikosmetiikka ja selektiivisiä merkkejä), ja myös hiustenhoidossa olin samalla linjalla. En rehellisesti sanoen edes muista sitä vuosikymmentä kun olen viimeksi markettishampoota käyttänyt. 

Ihonhoidon tuloksista ja käyttökokemuksista olenkin kertonut jo tässä postauksessa, ja silloin lupasinkin jakaa käyttökokemuksia myös hiustenhoitotuotteista jahka olen ensin niitä jonkin aikaa ehtinyt käyttää. 

Nyt on sen aika, olen kartuttanut kullanarvoisia kokemuksia lähes puoli vuotta, enkä oikeastaan voisi olla tyytyväisempi. Olen perinteinen suomalainen lättätukka, hiukset ovat hennot eikä määrälläkään voi kehuskella (nykyisin niitä ei tosin enää lähde niin paljon kuin kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaessani, ja liekö osuutta myös huipputuotteilla). Olen värjännyt jatkuvasti hiuksiani tummiksi jo vuosia, kunnes viime keväänä päätin luopua tummasta väristä, ihan siitä syystä, että se alkoi aiheuttaa värjäämisen jälkeistä kutinaa päänahkaan.

Tummasta lähes blondiksi meni aikaa melkoisen tasan vuosi, työ tehtiin vain raidoittamalla ja lopulta tasaisesti vaalealla värjäten, ainoastaan kerran vaalennettiin kevyesti latvoja. Hiukset pysyivät hyväkuntoisina koko ajan. Oma värini on tyypillinen maantienharmaa, ja nyt kun sitä vain raikastetaan noin 2 kuukauden välein, ei päänahka enää oikuttele värjäyksen jälkeisinä päivinä. Epäilen, että aloin allergisoitua tummalle, joten oli todella aika luopua siitä.

Mutta asiaan: yllä olevassa kuvassa on kaikki tällä hetkellä käytössäni olevat hiustenhoitotuotteet. Cutrinit ja Tigit ovat yhä kaapissa, vaikka valtaosan olenkin jo saatellut uusiin koteihin tai heittänyt roskiin :) Rehellisesti sanottuna en ole kaivannut. Rahuan tuuhauttava suihke ja John Masters Organicsin merisuolasuihke antavat kyllä riittävästi tuuheutta arkikäyttöön, juhliin olen saattanut suihkauttaa jotain tujumpaa kaapin perukoilta ja viimeistellä hiuslakalla, mutta niitä kertoja on ollut siis 2 puolessa vuodessa: kummipojan ristiäiset ja työkaverin läksiäiset. Tosi vilkasta tämä meikäläisen seuraelämä ;)

Olen matka- ja kokeilupakkausten suuri ystävä. Koskaan kun ei voi tietää mikä kenellekin kaikesta hehkutuksesta ja hekumoinnista huolimatta sopii, niin tilailen ensin mielelläni niitä ja teen sitten ostopäätöksen varsinaisesta täysikokoisesta tuotteesta. Kokeilupakkauksia löytyy tosin suhteellisen vähän markkinoilta, mutta erään brittikaupan löysin, josta tilasin ensimmäiset John Masters Organicsin tuotteeni ja ihastuin ikihyviksi. Pakkaus on siitä oiva, että siinä tulee kokeiltavaksi sarjasta 2 shampoota ja 3 hoitoainetta sekä suihkugeeli, kaikki 60 ml koossa, joten niistä riittää varsin pitkäksi aikaa. 

Kuva: lovelula.com

Tilasin setin hinnalla 24,99 GBP (noin 34€) lovelula.com nimisestä nettikaupasta, toimitus oli nopea ja asiallinen, olen tilannut sieltä sittemmin toisenkin kerran, joten ei valittamista. 

Koska - kuten sanottua - tämä oma kuontalo on enemmänkin harva kuin tuuhea, valitsin shampooksi päänahkaa ja hiustenkasvua stimuloivan syväpuhdistavan tuotteen, joka sopii myös värjätyille hiuksille. Testaamistani hoitoaineista eniten miellytti kevyt ja ohut tuote, joka on tarkoitettu nimenomaan hennoille hiuksille. 

Lisäksi hankin nyt keväällä hiuksiin jätettävän hoitosuihkeen (en aina jaksa käyttää tavallista hoitoainetta), sekä Scalp-sarjasta hiusjuurten hoitoon tehokäsittelysuihkeen. Se siis sisältää 19 luomusertifioitua yrttiä ja eteeristä öljyä, jotka auttavat parantamaan päänahan kuntoa edistämällä ravinteidenottoa, stimuloimalla verenkiertoa - tuo myös hiuksiin kiiltoa ja volyymia. Tästä en vielä pysty sanomaan pitkän tähtäimen käytöstä mitään, että toimiiko todella, mutta muutoin tykkään kyllä sen antamasta volyymista. 

Edellä mainittujen lisäksi muotoiluun käytän tuuheuttavaa suihketta sekä suolasuihketta. Toisinaan myös muotoiluvoidetta, mutta sitä harvakseltaan vaikka syötävältä tuoksuukin :) Se ei ehkä aivan nappituote ole mun ohuille hiuksille. Mutta kiiltoa antaa enemmän kuin kylliksi. 

• JMO Spearmint & Meadowsweet shampoo
• JMO Rosemary & Peppermint hoitoaine
• JMO Deep Scalp Follicle tehohoito
• JMO Green Tea & Calendula hoitosuihke
• Rahua tuuheuttava suihke
• JMO Bourbon Vanilla & Tangerine texturizer
• JMO Sea Mist with Lavender merisuolasuihke

Näitä tuotteita voin kyllä varauksetta suositella kaltaisilleni hentohiuksisille (ja rasvoittuvalle päänahalle). Olen tykännyt valtavasti, ja päivittäisessä käytössä shampoopullo kesti lähes puoli vuotta polkkapituisilla hiuksilla, joten rahallinen panostus on mielestäni varsin kohtuullinen ottaen huomioon laadukkaat raaka-aineet ja maksimaalisen hoitavuuden. Päivääkään en ole katunut luonnonkosmetiikkaan siirtymistä - myös siis hiustenhoitotuotteiden osalta. Arkena saan vähintäänkin haluamani tuuheuden kuten synteettistäkin käyttäessäni ja missään tapauksessa päänahka tai hiukset eivät ole ainakaan kunnoltaa huonontuneet, ehkä jopa päinvastoin. Olen tätä nykyä sitä mieltä, että jos hiusten- tai ihonhoidon osalta kärsii jostain ongelmasta, kannattaa panostaa laatuun ja juuri mahdollisimman hoitavat luonnonmukaiset tuotteet ovat parasta mahdollista ongelmien ehkäisyä ja hoitoa.

Testiin tilasin myös Rahualta volyymishampoon ja hoitoaineen, lisää niistä sitten kun saan paketin ja ehdin kokeilemaan :)

Remember me?

Hei, muistatteko minut vielä?

Siitä on hävettävän kauan kun edellisen kerran kirjoitin kuulumisiani, joissa ei ikävä kyllä ole kehumista koirulin osalta vieläkään. Tällä kertaa kaikki nämä yli 2 kuukautta ollaan taisteltu vaikean pahoinvoinnin ja ruokahaluttomuuden kanssa, eläinlääkäriin on käytetty ehkäpä noin kolminumeroinen luku euroja maaliskuun alusta alkaen (en tiedä tarkalleen, olen lakannua laskemasta), ja nyt uusimpana epäilynä on tuon ruokahaluttomuuden ja pahoinvoinnin johtuminen toisesta käytössä olevasta epilepsialääkkeestä.

Joten, tämä mutkikas yhtälö yhteenlaskettuna, tässä taloudessa ei ole juuri nukuttu, syöty (ainakaan terveellisesti) liikuttu salilla lähinnä asiakkaiden välissä, eikä tuossa ollut yhtään vapaapäivääkään reiluun kolmeen viikkoon. Olen tehnyt nimittäin töitä, ihan hippasen verran.

Olen aivan tohkeissani siitä, että olen päässyt hiukan jo yrittäjyyden makuun, saanut tehdä oman alan hommia ihanien asiakkaiden kanssa. Yhdessä ollaan iloittu tuloksista, hikoiltu salilla ja pähkäilty syömisiä ruotuun. Huippuhommaa sanon minä. Tässäkin päivänä eräänä kun tulin rättiväsyneenä palkkatyöstäni (jota toistaiseksi yhä teen omien hommieni ohella), menin tapani mukaan tapaamaan asiakasta salille. Tajusin hetken aikaa siinä ihmeteltyäni kun asiakastani ei näkynyt, että olen paikalla hitto vie vääränä päivänä, oikeaan aikaan kylläkin. Olin niin väsynyt, että hetken aikaa harkitsin jo itkuun purskahtamista, mielessä pyöri vain, että tämänkin tunnin olisin voinut nukkua. Noh, siinä hetken itseäni kasailin, kävin luppoajalla kaupassa ja palasin takaisin toiseen asiakastapaamiseen. Ja se oli huipputunti. Kaikesta väsymyksestä huolimatta lähdin kotiin pirteämpänä kuin sinne koskaan menin, ja hymy huulillani. Valmentajan homma antaa takaisin aivan älyttömän paljon. Se on vuorovaikutusta parhaimmillaan, ja aivan äärimmäisen harvoin tunnen itseni väsyneeksi tai uupuneeksi silloin, kun olen asiakkaan kanssa. Nautin siitä niin paljon.

Tiedän, että nyt mennään äärirajoilla, mutta tiedän myös sen, että tämä on vain väliaikaista. Pidän itsestäni parasta mahdollista huolta tilanne huomioon ottaen, ja ehkä stressiä olisi rutkasti vähemmän, jos kaikki perheenjäsenet karvakorvia myöten olisivat terveenä, eikä joka hetki tarvitsisi pelätä et apua mitä nyt. Aapolla on myös ihana lääkäri, enkä usko sen kärsivän tilanteesta kohtuuttomasti. Sillä on hyvä kipulääkityskin (sekä pahoinvointiin ja muuhun vatsanalueen kipuun), ja nyt kokeillaan, josko tuon toisen lääkkeen hidas alasajo auttaisi. Herkällä korvalla kuunnellaan ja se ikävä kyllä syö voimia. Ja sitten kun ei ole voimia, luovuus kärsii. Voitte uskoa, että blogi on ollut mielessäni päivittäin, mutta kun ajatukset pyörivät töiden, syömisen, koiran lääkitsemisen ja voinnin seurannan ympärillä ja nukkuakin pitäisi jossain välissä, en ole kertakaikkiaan keksinyt mitään järkevää kirjoitettavaa.

Osallistun muuten parhaillaan Tytti Koron järjestämään Rennompi Kuukausi -nimiselle stressinhallinnan verkkokurssille, ja kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on yksi tehtävistä. Se on tuntunut jotenkin vaikealta, en osaa eritellä miksi (muutoin olen pitänyt kurssista kovasti vaikka vähän jäljessä aikataulusta olenkin), mutta olen pyrkinyt kuitenkin päivittäin miettimään päivän positiivisia asioita. Tänään yhdeksi voisi listata jääkiekon MM-kisojen alkaminen! Armoton kiekkofani olen ollut jo lapsesta ja nyt kun SM-liigan mestaruuskin tuli kotikaupunkiin niin mikäs tässä on ollessa :) Ja hei, ekaan kesälomaviikkoon on enää kuukausi!

Joten ehkei tässä kiireestä ja huolesta huolimatta ole hätää. 

Ja ps. hiuspostausta tulossa piakkoin, nyt on takana puoli vuotta käyttökokemusta vain ja ainoastaan luonnonkosmetiikan hiustenhoitotuotteista.