Pitsaperjantai

Viikonloppu on sellainen asia, että silloin tekee mieli tehdä jotain hyvää syötävää. Toisinaan se hyvä syötävä voi olla pitsaa. Kun huomasin, etten kestä viljoja ruokavaliossani, oli pakko etsiä ohjeita ja tehdä kokeiluja, millä sen jauhoisen pitsapohjan voisi korvata, jottei seuraavaa päivää tarvitse kärvistellä vatsakipuisena.

Olen muutamia viljattomia pitsapohjia testannut, ja tässä on kiistaton top 3, olkaa hyvät!

(3) Meatza

Tämä ohje sopi minulle vallan mainiosti, koska vakkaritäytteisiini kuuluu jauhaliha. Löysin tämän ohjeen Live, love & learn -blogista ja tykkäsin. Mies ei tästä kovin innostunut (!), mikä oli mielestäni kyllä hienoinen ihme. Tutkimattomia ovat miesten mielet näköjään. Tässä pellilisen meatzan ohje sellaisenaan yllä mainitusta blogista lainattuna:

800-900g vähärasvaista jauhelihaa (itse käytin naudan jauhelihaa luomuna)
2-3 kananmunaa
(1-2 tl psylliumia)
haluamiasi mausteita reilusti

Kaikki ainekset sekaisin, itse en käyttänyt psylliumia kuin kerran, en jotenkin pitänyt siitä mitä se meatzan koostumukselle teki. Ja kun mausteita neuvotaan laittamaan reilusti, kannattaa todella laittaa reilusti :) Ne hukkuvat jotenkin sinne sekaan muuten.

Pohja kannattaa taputella pellille joko käsin tai esimerkiksi lahden leivinpaperin välissä kaulimella. Mitä ohuempi sen parempi. Jo 400 grammalla jauhelihaa saa lähes pellillisen pitsaa. Levitä jauhelihapohjan päälle haluamasi täytteet (itselläni usein tomaattia, mozzarellaa, jalapenoa) ja paista kuten pitsaa normaalistikin.

(2) Astetta fiksumpi pitsa

Tämä ohje on Kaisa Jaakkolan Parsakaaliprinsessa -blogista poimittu. Tämä oli suosikkini pitkään, ja olen tehnyt tätä lukemattomia kertoja.

2 munaa
125g rahkaa
2 rkl mantelijauhoa
2 rkl (täysjyvä)riisijauhoa
1 rkl kookosjauhoa
Herbamare-yrttisuolaa (tai esim. suolaa ja pitsamaustetta)

Kaikki ainekset sekaisin, ja kaada pellille. Paista pelkkää pohjaa ensin tovi (5-10 min) ja levitä sen jälkeen haluamasi täytteet päälle. Paista vielä n. 10 min. Itse käytin tähän usein tonnikalaa, lehtikaalta, juustoa ja kinkkua. Tämä oli loistava löytö, pieni miinus on heiveröisestä munakkaan mausta. Se oli kuitenkin pientä joihinkin muihin ohjeisiin verrattuna. Pohja jää paistamisen jälkeenkin löysähköksi, kypsä siis kyllä, mutta rapeaa tästä en saanut tekemälläkään. Hyvää silti (mies ei taaskaan innostunut)!

(1) FuelFood-pitsapohja

Tämä on kertakokeilun jälkeen kiistaton ykkönen! Hurraa, sanon minä. Vihdoin viljaton pitsapohja, joka todella on rapea ja rapsakka. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tekeminen vaikuttaa alussa työläältä, mutta palkitsee kyllä vaivan. Ohje on Hanna Skytän blogista täältä.

10 rkl (100g) vähärasvaisia mantelijauhoja
2 rkl (18g) Mass Whey tai MyProtein -heraa, maustamaton
2 rkl (20 g) psylliumjauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 iso kananmuna (60 g)
125 ml kiehuvaa vettä
suolaa
(Italian mausteseosta, Urtekram)
voiteluun kookosöljyä

Sekoita kuivat aineet ensin, ja sekoita joukkoon kananmuna sähkövatkaimella. Kun muna on sekoittunut ja taikinasta muodostunut murumainen seos, lisää joukkoon kiehuva vesi ja sekoita vielä hetki kunnes taikina alkaa irrota kulhon reunoista. Tästä ohjeesta tuli lähes pellillinen, ja paistoin pelkkää pohjaa ensin n. 15 minuuttia (kunnes saa väriä). Jäähdytin kun odottelin miestän kotiin, sitten täytteet päälle ja uuniin hetkeksi. Herana käytin kaapista löytyvää Fastin Cook-Bake-Cake -heraa maustamattomana. Tästä jopa mies tykkäsi. Koostumus oli ihana rapea ja makukin kohdallaan. Mantelijauhot maistuivat hieman läpi, mutta minua se ei haitannut. Täytteenä jälleen tomaattia, lehtikaalta (jopa parsakaali hienonnettuna on hyvää), juustoa, jalapenoja ja kinkkua. 

Hanna Skytän FuelFood-kirjakin on lukemisen arvoinen, vinkkinä vain :)

Mukavaa viikonloppua, pitsan merkeissä tai ilman :)

Potku pepulle -pirtelö

Kukka Laakson blogia silmäillessäni tartuin Nigella Lawsonin joskus julkaisemaan reseptiin Go Get 'em Smoothie. No, nälkä oli sopivasti ja vino pino paperihommia odotti pöydällä, eli pitihän sitä testata. Mutta koska olen löytänyt sisäisen kodin hengettäreni ja luovuuteni ennenkaikkea, tuunasin tietysti reseptin itseni näköiseksi ja omiin tarpeisiini sopivaksi.

1 banaani pilkottuna jäisenä
1,5 dl mantelimaitoa (Alpro)
1 rkl raakakaakaojauhetta
3 rkl Fast minttusuklaaheraproteiinia
1 tl Madre Labs Café Ceps (mikä tahansa muukin instant-kahvi käy, tai vaikka ihan kahvi suoraan pannusta)
steviatippoja vaniljanmakuisena
(1-1,5 dl vadelmia)

Ainekset blenderiin ja juoma lasiin. Voi että oli hyvää ja tuli tarpeeseen :) Voisin kuvitella, että toimisi myös ihan ilman kahvia, jos siitä ei satu tykkäämään.

Viiden minuutin lohi ja lohkojuurekset

Pidän hyvästä ruoasta, mutta en välttämättä tule aina arkena panostaneeksi siihen tuntikausia. Meidän perheessä mies on se, jolla on herkkuruokien loihtimistaito hyppysissä ja joka jaksaa haudutella puoli päivää patoja. Minä nakkaan arkena nopeasti jotain pannulle tai uuniin ja olen tyytyväinen (tai sitten en) lopputulokseen.

Tämän lohen nimi viittaa siis valmisteluaikaan, ei paistoaikaan. Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin ei tuossa mennyt ihan sitä viittä minuuttiakaan. Tarvitset nämä:

lohta (tässä tapauksessa puolisen kiloa)

sitruunapippuria

suolaa (Himalajan, tai jotain muuta kunnon suolaa)

Lohi pellille leivinpaperin päälle, mausteet päälle ja uuniin. Malta odottaa kypsymistä (puolisen tuntia). Jos on fiksu, kuorii ja pilkkoo sillä välin bataatit ja lantut odottamaan vuoroaan. Minä en ollut, en itseasassa tiennyt edes vielä lohen uunissa ollessa, että aion tehdä myös bataattia ja lanttua. Keksin sen vasta kun otin lohen ulos uunista. Oh well, näitä sattuu :D

1 valtaisa lanttu

1 normaalin kokoinen bataatti

valkosipulilla maustettua oliiviöljyä

mustapippuria

sitä samaa kunnon suolaa

Kuori ja pilko bataatit haluamaasi muotoon (tässä tapauksessa ohuita lohkoja). Lohkot pellille ja öljy ja mausteet perään. Sitten vaan odotellaan. Näissä menee hiukan pidempään kuin lohessa, tietysti riippuu lohkojen koosta.

Bon Appétit!

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Niin. Se on juuri se vaiva, johon saa reseptin kouran ja ohjeen nappi kerran päivässä ja sitten kaiken pitäisi olla enemmän kuin hyvin. Ja jos ei ole ei sinua sitten mikään vaivannutkaan.

Tämä on hyvin henkilökohtainen asia minulle, eikä välttämättä sovi herkkänahkaisille ollenkaan. Haluan kuitenkin sanoa tähän alkuun jo, että vaikka tämä teksti sisältää vuodatusta ja paasausta, voin tällä hetkellä paremmin kuin vuosikausiin. Olen onnellinen, sitäkään ei ole havaittu ties millon viimeksi.

Aloin saada paniikkikohtauksia joskus vuonna 2006. Harmittoman kuuloista ehkä sinänsä, mutta ne kestivät päiväkausia. Minä, jolla on aina ollut maailman parhaat unenlahjat, aloin kärsiä unettomuudesta (se tosin meni ohi jossain vaiheessa). Hakeuduin tietysti lääkäriin, kun tunsin olevani melkoinen ihmisraunio. "Sitä ei luule, vaan tietää kuolevansa", kuten paniikkokohtauksista myös kärsivä Herra Ylppö tunnetta kuvasi. Ja se todella pitää paikkaansa. Lääkkeeksi sain mielialalääkettä, jonka pitäisi pitää kohtaukset pois. 

En kuitenkaan saanut lääkkeestä mitään apua, sen sijaan tukun sivuoireita, ja päädyinkin lopettamaan lääkityksen vuoden kuluttua. Paniikkihäiriö lieveni (käytin kaiken tahdonvoimani kohtausten pois pitämiseen), mutta sain liudan muita oireita tilalle. Aloin hikoilla holtittomasti ja palella hillittömästi, olin jatkuvasti väsynyt ja lihoin hillittömästi. En tuntenut olevani kunnossa. Pahimmillaan palelin kotona 2 puseroa päällä (en pärjännyt ilman vilttiä ollenkaan), kahdet sukat jalassa, nukuin 8-10 tunnin yöunet ja kahdet päiväunet vuorokaudessa, paisuin kuin pullataikina ja hiukset lähtivät päästä (kärsin myös hyvin rasvoittuvasta ihosta) vaikka söin suhteellisen terveellisesti. Tiskikoneen täyttäminen tuntui vapaapäivänä ylivoimaiselta hommalta, jaksoin vain maata ja nukkua, mikään ei kiinnostanut ja koko elämä tuntui ylipäätään hyvin työläältä. Vatsakaan ei ollut kunnossa. 

Sain luonnollisesti turhia diagnooseja, ärtyvän suolen oireyhtymä, paniikkihäiriö, akne ja lisää olisi varmasti tullut jos olisin juossut lääkärissä. En kuitenkaan käynyt, koska en kokenut saavani siitä mitään apua. Kärsin itsekseni. Oireita tuli ja meni, osa lieventyi ja lisää tuli tilalle, osa pysyi koko ajan. Aloin päätoimiseksi opiskelijaksi 2 vuotta sitten. Oloni kohentui jonkin verran, en enää ollut niin väsynyt ja haluton, mutta kroppa ei toiminut kuten olisi kuvitellut. Sain satunnaisia paniikkikohtauksia, paino ei pudonnut kovasta yrittämisestä huolimatta. Kesällä 2012 havahduin siihen, että leposykkeeni on noussut 60-70:stä 80:n. Tästäkin olin maininnut erään flunssan yhteydessä lääkärille, mutta hän ei pitänyt sitä mitenkään huolestuttavana. Kuulin pulssini myös korvissa ikäänkuin koko ajan. Sekin vähän pohditutti. Treenasin ja söin todella terveellisesti, pienillä miinuskaloreilla useamman viikon. Sain kahdessa kuukaudessa painoa putoamaan kokonaista 600g. Siinä vaiheessa ymmärsin, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Vaikka en varsinaisesti ollutkaan yhtä uupunut ja ahdistunut kuin aiemmin, en myöskään ollut onnellinen ja iloinen. 

Elokuussa 2012 tiedostettuani, että jokin on vialla, kohtalo puuttui peliin. Avasin eräänä aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä Facebookissa jonkun linkittämän sivun, josta pääsyin sattuman kautta Kaisa Jaakkolan kotisivuille, ja lukemaan hänen kilpirauhasseikkailuaan. Oli kuin olisin lukenut omasta elämästäni kertovaa tarinaa, hän luetteli juuri niitä oireita, joista minä kärsin ja olin kärsinyt ties miten monta vuotta. 

Aloin ottaa asioista selvää, liityin Facebookissa kilppariryhmään ja aloin järjestelmällisesti itse perehtyä asiaan. Muutaman turhan lääkärikäynnin, muutaman sadan euron panostuksen ja tukun labroja + vajaan puolen vuoden odottelun jälkeen istuin usean sadan kilometrin päässä lääkärin vastaanotolla, joka otti minut tosissaan. Hän ymmärsi heti, mistä puhuin. Olin vähällä itkeä onnesta. Sain lähetteen pariinkymmeneen jatkolabraan ja reseptin ja hoitosuhteen tuohon lääkäriin. 

Pian juhlin lääkityksen aloittamisen vuosipäivää, ja todellakin juhlin, sillä elämäni on muuttunut hurjasti vuodessa. Kuten sanoin, en muista milloin olisi ollut näin onnellinen ja pirteä. Elimistö toipuu selvästikin yhä, mutta taapertaa "normaaliutta" kohti hitaasti mutta varmasti. 

Kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyy paljon kaikkea, enkä ole hoitanut itseäni pelkästään lääkityksellä, vaan olen muuttanut sekä elämäntapojani että ruokavaliotani. Minun vajaatoiminnan muoto ei ole kovin tyypillinen, sitä ylipäätään hoitaa Suomessa vain kourallinen lääkäreitä. Lääkitykseni on tavislääkäreiden mielestä "eksoottinen" (suora lainaus). Heidän mielestään olen terve, enkä kärsi minkäänlaisesta vajaatoiminnasta. Tämä kilpirauhashormoneiden muunto-ongelma on kovin kiistelty, tavislääkäreiden mielestä siitä ei ole tutkimuksia, että sen olemassaolo voitaisiin myöntää ja sitä voitaisiin hoitaa, mutta minä olen elävä esimerkki siitä, että sain elämän takaisin oikean hoidon myötä. Tutkimustuloksia kyllä myös löytyy, tässä lienee kysymys ehkä enemminkin siitä, halutaanko niitä hyödyntää. 

Tiedän, että kanssasiskoja ja -veljiä on varmasti paljon. Jos sinä kärsit epämääräisistä oireista (testin voi tehdä esimerkiksi täällä) tai sinulla on jo kilpirauhashormonilääkitys, mutta olo ei vastaa arvoja, suosittelen lämpimästi hakeutumaan asiansa osaavan lääkärin vastaanotolle. Facebook-ryhmästä Kilpirauhashormonit, saat myös vertaistukea ja vinkkejä, mistä apua hakea, ja esimerkiksi miten voit elämäntavoilla vajaatoimintaa "hoitaa". Ylipäätään funktionaalisen lääkärin puoleen kääntyminen on suositeltavaa, sillä he hoitavat ihmistä kokonaisuutena eivätkä tuijota vain yhtä oiretta. He hoitavat sinua, potilasta kokonaisuutena, eivätkä kilpirauhasarvojasi. (Kuvat: Google).

Pakaratreeniä ja kylmää kyytiä

Tein pitkästä aikaa itselleni uuden lihaskunto-ohjelman näin maanantain kunniaksi. Varsinainen treenaaminen on elämässäni viimeisen vuoden ollut hiukan kausittaista, riippuen aina kilpparin hoitotasapainosta tai -tasapainottomuudesta. Se syö kummasti motivaatiota ja ihan oikeastikin vaikeuttaa treenaamista, kun lihakset ovat kipeät ja hapoilla pelkästä treenaamisen ajattelustakin. Se kuuluu kilppariongelmaan, samoin kuin kireät lihakset ja lihaskalvot.

No mutta koska tällä hetkellä olo tuntuu suhteellisen hyvältä, päätin aloitella uutta ohjelmaa. Arkiaktiivisuus lenkkeilyineen ja pyöräilyineen ja lihashuoltoineen (jooga, venyttelyt, hieronta) ovat kuuluneet elämääni koko ajan, riippumatta kulloisestakin olotilasta, mutta nyt tuntui hyvältä ajatukselta rasittaa kroppaa hiukan eri tavalla, parin kuukauden tauon jälkeen. 

Tykkään treenata kotona, se on näppärää, vie vain vähän aikaa ja pienvälineissä löytyy valinnan varaa. Vaikka käyn satunnaisesti kuntosalilla, valtaosan lihaskuntotreeneistä olen tehnyt kotona. Se sopii minulle. Ennenkaikkea, se ei ole aikaan sidottua puuhaa, voin treenata juuri silloin kun mieli tekee. 

Tällä kertaa treenasin alakropan. Karvainen lenkkikaverini on hiukan huonovointinen, joten kävimme vain pienen pyrähdyksen ulkona. Kotona tehtävä treeni on helppo yhdistää ulkoiluun, lenkki tai vaikka työmatkapyöräily toimii mukavasti osana lämmittelyä. Tänään lämmittelin lisäksi kahvakuulalla.

Lämmittely kahvakuulalla:

kauppakassi 1 min

etuheilautus 1 min.

Gymboss (intervalliajastin, loistava kahvakuulassa, intervallilenkillä tai HIIT-treeniä tehdessä) surisemaan ja pari kierrosta lämmittelyä. 

Itse treeni:

askelkyykky (kahvakuulalla)

kuminauhakävely sivuttain

pakarapotku (vastuskuminauhalla)

maastaveto suorin jaloin (kahvakuulalla)

silta (hip thrust, vastuskuminauhalla)

Tein treenin kiertoharjoitteluna, 12 toistoa ja 2 kierrosta (aika oli hiukan kortilla). Kyllä siinä ihan lämmin tuli :)

Nälkäkin oli tietysti melkoinen. Ruokahaluni on aika onneton aamuisin, joten väsäsin jotain, millä uhmasin blenderini moottorihevosvoimia.

kourallinen banaanipaloja jäisenä

kourallinen mangopaloja jäisenä

0,5 tl vaniljajauhetta

2,5 rkl Fast vaniljaheraproteiinia

1 rkl kookosvesijauhetta

steviatippoja (vanilja)

1 dl vettä

Siitä vain suristamaan samalla toivoen, ettei blenderin moottori leikkaa kiinni. Kun varovainen ja sinnikäs olin, ei leikannut. Syntyi slush-tyyppinen herkku, joka tosin oli omille hampailleni hiukan kylmää kyytiä. Päälle kaakaonibsejä, niin johan lähti nälkä. 

Näihin kuviin, näihin eväisiin!

Smoothie - keltainen

Smoothiet ovat tulleet elämääni kyllä jäädäkseen (heti kun olin toipunut liiallisesta macatujauksesta smoothiessa, siihen ei mennyt kuin vuosi), niihin on kätevä upottaa jos jonkinlaista kasvista ja vihannestakin (kyllä, laitan joku päivä reseptin hyvänmakuisesta viherpirtelöstä!), superfoodeista puhumattakaan.

Tässä on yksi vaihtoehto, makea ja maukas, toimii välipalana tai ihan kelpo ateriakin, kunhan lisää proteiinia joko jauheena tai ihan erikseen. Tässä keltaisessa on poikkeuksellisen paljon hedelmiä, yleensä suosin marjoja enemmän, smoothiessa ja muutenkin. 

200g ananasta (tuoretta mieluummin)

1 banaani (puolikaskin riittää jos on kovin iso)

1,5 dl jäisiä mangopaloja

1 rkl tyrnimarjoja tai 1-2 rkl tyrnimarjajauhetta

vettä tai kookosvettä (kuvassa banaanilla maustettuna)

Blenderillä kaikki suloisesti sekaisin (jäisiä hedelmiä/marjoja ei kannata laittaa pohjalle, laita ensin neste ja jäoset asiat sen jälkeen). Tästä tulee 2 isoa lasillista, säilytä jääkaapissa vaikka seuraavaan päivään. 

Kana-kasviswokki

Viikonloppu vierähti töissä ja univelan sumentamilla silmilläni ymmärsin, että tänäänkin on jotain syötävä. Koska ruokavalioni (ja mieheni siinä sivussa pakon sanelemana) koostuu lähinnä erilaisista kasviksista ja lihasta kun lämmintä ruokaa ajatellaan, aloin kaivella jääkaappia ja pakastinta sherlock holmesmaisesti pohdiskellessani, mitä nopeaa kokkaisin. Jaksaminen oli sitä luokkaa, ettei pitkän kaavan mukaan ruoanlaitto nyt innostanut. Muistin hämärästi, että jääkaapissa on viittä vaille hengetön kesäkurpitsa, joten sulatin sille toveriksi broilerin fileepihvejä ja tongin jääkapista esiin kaikki muutkin kasvista muistuttavat. 

Tätä siitä syntyi, määrät ovat jälleen kerran suuntaa antavia:

800g broilerin fileepihvejä suikatoituna (en ikinä osta valmiita fileesuikaleita, en ole niiden laatuun alkuunkaan tyytyväinen)

1 keltainen paprika

1 isohko kesäkurpitsa

3-4 porkkanaa

2 chiliä (itselläni sattui olemaan kuivattua)

valkosipulia

2 dl lehtikaalta pakastimen kautta

kanafondia (loraus)

Veikkaisin, että lehtikaalen määrä tuoreena voisi olla puoli nippua. Ruskistin broilerit pannulla  valkosipulilla maustetussa oliiviöljyssä, lisäsin ensin porkkanaviipaleet ja hetken päästä loput kasvikset. pikku tilkka vettä ja vähän kanafondia kyytipojaksi, hetken haudutus (kunnes kasvikset ovat pehmeitä) ja ääntä kohden. Hyvää tuli!

Olin ensin ajatellut lisätä joukkoon kookosmaitoa tai -kermaa, mutta loppujen lopuksi wokki ei sitä kaivannutkaan. Jätin kokeeksi maitotuotteet ruokavaliostani kokonaan pois, koska syy nenän totaalitukkoisuuteen on selvitettävä. Maito tunnestusti lisää limaisuutta ja tukkoisuutta, ja joku tolkku tähän hommaan on saatava.

Jos jollekulle lehtikaali on hieman oudompi tuttavuus, voin suositella myös kaalinpelkoisille lämpimästi. Lehtikaali sisältää 39% proteiinia, paljon rautaa, kalsiumia ja karoteenia, sekä esimerkiksi c-vitamiinia 2 kertaa enemmän kuin appelsiini. Tämännäköisestä ystävästä on kysymys (kuva kasvikset.fi -sivulta):

Lehtikaali myydään pakattuna pusseissa, se kestää hyvin myös pakastusta. Lehdet kannattaa repiä lehtiruodosta irti, lehtiruoto sellaisenaan on melko kovaa, mutta esimerkiksi smoothiessa voisi mennä. Itse olen käyttänyt suoraan pakasteesta pitsan päälle, murenee todella helposti jäisenä, ja siksi siitä saakin tuollaista kivaa silppua näppärästi. 

Illaksi suunnittelilla kookosmaitoa ja marjoja, hurraa lehmänmaidoton linja!

Raakasuklaata - rakkaudella

Tässä sitä nyt tulee, lisää kukkahattutätikokkailua :)

Jos jollekulle raakasuklaa ei ole käsitteenä tuttu, avaan sitä hieman. Raakasuklaa on sellaista herkkua, jota ei ole kuumennettu, joten siinä on tallella kaikki arvokkaat entsyymit, vitamiinit ja fytoravinteet, jotka yleensä tuhoutuvat korkeiden valmistuslämpötilojen ja prosessoinnin yhteydessä. Raakasuklaa valmistetaan vain puhtaista, prosessoimattomista raaka-aineista. (Linkkivinkki: Raakasuklaa.com)

Raakasuklaa ei maistu ollenkaan sille kitkerälle, mille kaupasta ostetut oikeasti tummat suklaat maistuu, se on pehmeää ja jotenkin oikeasti kaakaon makuista. Tietysti, koska siitä puuttuu sokeri, se voi alussa maistua kummalliselle :) Mutta makunystyrät kyllä tottuvat, tiedän mistä puhun, olenhan sentään entinen sokeriaddikti!

Syy siihen, miksi itse pyrin tyydyttämään makeanhimoni mieluummin esimerkiksi raakasuklaalla kuin marketin Mars-patukalla, on juuri se sokeri. Pyrin elämään mahdollisimman sokeritonta(kin) elämään, joten nuo kaupan sokeriherkut ovat käytössä nykyään varsin harvoin (jos silloinkaan). 

Raakasuklaan tekeminen itse on mielettömän helppoa, tarvitset vain muutamat perusraaka-aineet, ja "mausteeksi" mitä itse haluat (marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, marjajauhetta tms.)

Tässäpä tulee reseptiä, jolla pääset alkuun, määrät ovat suuntaa-antavia, en itse ole koskaan mittaillut näitä muuta kuin silmämääräisesti.

hiukan vajaa 1 dl kookosöljyä

1 dl raakakaakaomassaa

1 dl raakakaakaovoita 

1 rkl raakakaakaojauhetta

Näillä pääset alkuun, kaakaomassakaan ei ole välttämätön, sen voi hyvin korvata lisäämällä kaakaovoita ja raakakaakaojauhetta. Raasta tai pilko veitsellä hiukan pienemmäksi kaakaovoita ja kaakaomassaa, sulavat huomattavasti helpommin. Käytin itse Cocovin kaakaovoita, ja se oli valmiiksi raastettua, miten nerokasta! Etenkin tällaiselle ihmiselle, jolla ei ole veitsenkäyttölahjoja (joka toisessa sormessa laastari vuosi sitten uusien veitsien hankinnan jälkeen) saati kärsivällisyyttä. 

Sulata kaakaovoi, kaakaomassa ja kookosöljy vesihauteessa. Kun ovat täysin nestemäisessä muodossa, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Lisää makeutta, kun tässä nyt tarkoitus on tehdä terveysherkkua, valkoinen sokeri ei luonnollisestikaan olen suositeltava, sen sijaan stevia voisi ollakin. Itse käytin vaniljanmakuisia steviatippoja. Lisää raakakaakaojauhe. Tässä vaiheessa voit halutessasi lisätä myös muita superfoodajauheita, macaa, lucumaa, instant pakuria tms. Ne eivät ole välttämättömiä, itse en useinkaan käytä. Tässä vaiheessa maista sulaa suklaamassaa, nyt on hyvä tehdä korjausliikkeitä, jos maku ei miellytä (jos se ei miellytä nyt, se tuskin miellyttää kiinteänäkään).

Jos haluat suklaan sekaan marjoja, pähkinöitä tai vaikkapa mulpereita, ne kannattaa pilkkoa valmiiksi muotin pohjalle (itse käytän ihan silikonista jääpalamuottia, mutta pahvilautanenkin käy). Olen mieltynyt itse kuivattuun taateliin (tuo makeutta, kannattaa huomioida stevian määrässä), kuivattuun aprikoosiin ja pistaasipähkinään, loistava yhdistelmä. 

Suklaa muottiin, ja muotti pakastimeen, 20-30 minuuttia riittää. Ja näin on suklaanhimo tyydytetty! Tekemiseen menee ensimmäisellä kerralla kauemmin, mutta harjaantuneena 10 minuuttia riittää, eli jos makeanhimo on kova, ei kauaa tarvitse odotella :) Seurauksena ei ole sokerihumala, eikä minkäänsorttinen morkkis.

Kokeilkaa ihmeessä! Raakasuklaa säilyy jääkaapissa viikkoja ja jopa kuukausia, mutta meillä nuo häviää kyllä lähinnä päivissä (ellei tunneissa :P). 

Tarvikkeet raakasuklaan tekemiseen löydät täältä.

Joogahulluttelua

Vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että jonain kauniina päivänä voisin sanoa pitäväni joogasta. Kävin kyllä kokeilemassa muistaakseni Less Millsin Body Balancea, mutta pidin sitä kuolettavan tylsänä, missä on rauta ja missä on nopeatempoinen musiikki? Entä hikikarpalot? Eihän tässä edes hengästy, muistan ajatelleeni. Se oli sitä aikaa, kun luulin vain kaikkea kovatehoista ja nopeatempoista kutsuttavan liikunnaksi. Kuntoilu-kategoriaan en sijoittanut mitään, missä ei jossain vaiheessa näkynyt tähtiä tai oksettanut tai lihakset tutisseet voimattomina.

Miten vähän tiesinkään :) Tuli ylikunto, tuli kehon totaaliuupumus, tuli kilpirauhsen vajaatoiminta ja tuli niiden kautta ymmärrys. Siinä vaiheessa, kun leppoisa sunnuntaikävely koiran kanssa hengästyttää, tietää olevansa asian äärellä. Kuntoni eräällä tavalla romahti jossain vaiheessa vuotta 2012. Juoksin intervalleja, söin superterveellisesti ja pohdin, mikä on kun leposyke takoo vähintään 80, paino ei putoa eikä juoksukunto kehity. Siinä vaiheessa kohtalo puuttui peliin, ja tuli se iso ymmärrys. Tämä kaikki liittyy siis kilpirauhasen vajaatoimintaan, jota oivalsin sairastavani. Oma vajaatoimintani on eräänlaista ylikunnon muotoa. Mutta siitä tuonnempana, puhutaan nyt joogasta :)

Kroppa oli siis maitohapoilla jo pelkästä liikunnan ajattelemisesta, joka paikka jumitti (karmeista säryistä pääsin onneksi eroon kilpirauhashormonilääkityksen myötä), eikä aineenvaihdunta toiminut juuri nimeksikään. Olin kyllä pirteä kuin peipponen, ja olen edelleenkin kun vajaatoiminta alkaa olla tasapainossa, mutta kroppa ottaa aikansa toipuakseen siitä tilasta, mihin olin sen varmasti osittain itse ajanut. Koko ajan olen lenkkeillyt koiran kanssa (4-7 tuntia viikossa) ja pyöräillyt hyötyliikunnaksi, mutta muut lajit alkoivat olla kortilla, siis ne, joita minun oli järkevä harrastaa, ja joita ylipäätään pystyin harrastamaan. Suuri rakkauteni Body Pump on poissa laskuista, jo senkin takia, että tiedän sen kanssa lähteävän lapasesta, eikä se palvellut muutenkaan tavoitteitani. Elimistöni kaipasi ehkä enemmän siinä (ja myös vielä tässäkin) vaiheessa huoltavaa ja palauttavaa liikkumista, kevyttä lihaskuntotreeniä.

Siinä vaiheessa, viime kesänä, annoin mahdollisuuden astangajoogalle. Kipitin tutun kuntokeskuksen lauantaiaamun tunnille, tiesin, että ohjaaja on lempparini. Tunnin mitta oli 45 minuuttia, ja sen verran arvelin kestäväni :) En ollut ennen kokeillut astangajoogaa, ja yllätys oli kyllä enemmän kuin positiivinen. 

Astangajooga on fyysisin joogalajeista, ja sen kyllä huomasi. Silti se antoi armoa myös kireälle ja vastaan haraavalle elimistölle, olematta liian ankara, se oli todella fyysistä, lihakset todella tutisi, hikikarpalot virtasivat ja bonuksena kehittyvät myös tasapaino ja koordinaatiokin. Olin kyllä aika myyty! Sanoisin, että oikein hyvää treeni myös lihaskunnolle. 

Muita joogalajeja en ole vielä kokeillut, en jotenkin ole halunnut pilata astangan illuusiota :) Mutta kyllä harmitti ihan tosissaan, kun kuulin, että viikko sitten lauantaina oli Oulu Opiston järjestämä joogaretriitti, tässä joogahurmoksessa olisin todellakin mennyt, jos olisin hoksannut sellaisen järjestettävän. Keväällä saattaisi olla uusi mahdollisuus. 

Huomenna aion vääntäytyä aamusella tutulle astangajooga-tunnille, vaikka itapäiväksi pitääkin ehtiä jo töihin. Sen tunnin jälkeen nimittäin mikään ei tunnu vääntämiseltä, kroppa on lämmin, liikkuvainen ja suorastaan notkea :) Suklaahammasta myös kolottaa, ehkä, jos oikein innostun, teen tänään vielä raakasuklaata. Muuten tässä taloudessa on meneillään eräänlainen herkkukielto jouluun asti. Mies on leipomiskiellossa, herkkuja ei osteta kotiin eikä tietentahtoen hankkiuduta tilanteisiin, missä herkkujen vaikutukselle voi joutua alttiiksi (se on nimittäin menoa sitten monestikin, ainakin meikäläisen itsekurilla). Mut jos oikein riepoo, ne tilanteet tarkistetaan erikseen, ja noh, raakasuklaata ei lasketa :D

Eli tähän tyyliin (kuva Googlen kuvahaulla "Cookiemonster today me will live in the moment"):

  

Mukavaa viikonloppua <3

Pehmeä bataatti-palsternakka-vuohenjuustovuoka

Hellurei ja hellät tunteet! Tämä oli päällimmäinen fiilis, kun tätä äkkiseltään tuunattua vuokaa ensimmäisen kerran maistoin.

Koska välttelen viimeiseen asti syömästä viljoja tai perunaa, meillä syödään useimmiten siis jotain kasvimaan antia. Tällä kertaa innostutin itseäni jookostakookosta -blogin uusimmista päivityksistä, mutta koska vatsallani on jotain punajuurta vastaan, päädyin korvaamaan punajuuren bataatilla.

Tein itse näin:

4 keskikokoista bataattia
3 keskikokoista palsternakkaa
1 pkt vuohenjuustoa
2 dl kookosmaitoa (creamy)
mustapippuria
suolaa
Herbamare-yrttimausteseosta

Kuori ja viipaloi juurekset. Lado vuokaan puolet juuresviipaleista, mausta ja murustele päälle vuohenjuustosta puolet. Lado vuohenjuuston päälle loput juuresviipaleet, mausta ja murusta päälle loput vuohenjuustosta. Kaada päälle kermainen kookosmaito. Paista 175-200 asteessa kunnes näyttää kypsältä, puolisen tuntia ehkä, riippuu vähän juuresviipaleiden paksuudesta (ja universumin taivaankappaleiden asennosta, siltä monesti tuntuu).

Tarkoitus oli ottaa myös making of -kuva uuniin menevästä vuoasta ja sen sisällöstä, mutta hiukan huonomuistinen kun olen, niin luonnollisesti unohdin. Tässäpä kuvaa kuitenkin samaisesta ateriasta lautasella.

No tiedä siitä esteettisyydestä sitten? Mut hyvää oli :)

Tämä oli kyllä ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu (miehen ilme oli myös näkemisen arvoinen :D ), jatkossa aion sulostuttaa tällä arkeani ehkä useamminkin.

Muuten tänään on syöty hiukan vaihtelevasti, eilisen viljattoman pitsan jämät, ja sitten hiukan hätäisiä ja vähemmän hätäisiä ratkaisuja, kuten kuvasta näkyy.

Fastin Natural Protein Smoothie tarttui mukaan pikakäynnillä Prismassa, olin tulossa astangajoogasta, ja jotain välipalaa oli saatava ennen koiran kanssa lenkkeilyä (_oikeaa_ ruokaa ei ollut vielä tarjolla). Maku oli ihastuttava, jos pitää kookoksesta ja ananaksesta (minä en ennen pitänyt kookoksesta, se on hiipinyt elämääni nyt jotenkin varkain. Annan sen kookokselle anteeksi.)
Ravintosisällöllä ei ole kauheasti nyt kehumista, mutta sen hetken proteiinintarve tuli ainakin täytettyä.

Nämä ostin kokeeksi kuntosaliltani, olin kuullut näistä hyvää, ja päättänyt maistaa, kunhan käsiini saisin. Jälkkäriksi meni tuo suklaan makuinen, tosi hyvää ja makeaa (näin sokerista vieroitetulle). Raaka-aineina on käytetty sellaisia juttuja, jotka minäkin tunnistan syötäviksi: taateli, cashewpähkinä, manteli, kookos, raakakaakaomassa, raakakaakaojauhe (kaakaota 10%).

Näitä saa ostaa esimerkiksi Hyvinvoinnin tavaratalosta, varmasti luontaistuotekaupoista, ja mun kuntosalilta :)














Tässä hiukan esimakua tulevasta, tämä liittyy olennaisesti eilen kokemaani Suureen Valaistumisen Hetkeen :)

Rentoutumisen syvin olemus

Tiedättekö, ajattelin tulla paasaamaan näin kesken vapaapäivän teille siitä, miten tärkeää on viettää vapaapäiviä. Uhraan siis hetken omastani, julistaakseni rentoutumisen ilosanomaa, yhteisen hyvän eteen ikäänkuin.

Kirja ja kuppi kahvia. Teekin käy.

Itselleni tämä ei aina ole ollut itsestäänselvyys, mutta vakaasti läpiviemääni elämäntapamuutokseen sekin sisältyi. Eli toisin sanoen olen tässä pikkuhiljaa pakottanut itseni lempeästi viettämään vapaapäiviä, jolloin ajatukset ovat vain ja ainoastaan positiivisia (murehtiminen ehdottomasti kielletty), tekeminen lempeää ja mielekästä (jos ollenkaan). Rohkenisin väittää, että tekee hyvää varmasti itsekullekin, etenkin stressipirkoille ja -erkeille erityisen suositeltavaa.

Tänään siis en kirjoita mistään sen syvällisemmästä (sitäkin on luvassa), vinkkaan vain, että rentoutukaa hyvät ihmiset, ja jatkan kahvikupposen nauttimista hyvän kirjan parissa. Nesbon uusin (miten hiivastissa tästä näppiksestä löytyy tuo norjalaisten suosima o?) tosin loppui jo, mutta uutta luettavaa notkuu hyllyt pullollaan, sekin tietoinen valinta.

Huomenna aion rentoutua aamulla astangajoogassa, se jos mikä antaa potkua päivään.

Rentoutukaa ihmiset, tämä on käsky :)

Pikkuisen parempi patukka

Joskus on tarve sellaiselle välipalalle, jota voi ensin säilöä viikkokaupalla käsilaukussa, ja sitten yhtäkkisen nälän yllättäessä helpottuneena kaivella sieltä käsilaukun pohjalta. Vaikka kuinka pyrkisi muuten syömään aitoa, puhdasta ruokaa, sellaista, jonka sukumme esinaisetkin tunnistaisivat syömäkelpoiseksi, näitä tilanteita kuitenkin tulee. Ainakin minulle.

Vaikka kuinka olisi nälkä hetkessä, en silti välttämättä tahdo tunkea kitusiini jotain lähinnä lisäaineita sisältäviä patukoita tai terveelliseksi mainostettuja (silti terveellisiä olematta) välipaloja. Ja toinen fakta, tämä ainakin minulla minimoi kaikenlaisia repsahduksia niihin omaa hyvinvointiani loppupeleissä nakertaviin valintoihin.

Kuten huomaatte, makuja löytyy!

Tämä Quest Nutritionin valmistama Quest Bar - proteiinipatukka on yksi ehdoton suosikkini rapakon takaisesta ihmeputiikista nimeltä iHerb. Olen testannut nyt useita makuja viime aikoina, eikä yhdessäkään ole ollut mitään valittamista, ei edes siinä valkosuklaa-mansikassa, joka yleisesti ottaen on se, jota ei patukoista kannata valita (lähinnä pahan makunsa vuoksi). Suosikkia on vaikea valita, mutta jos olisi pakko, valitsisin ehkä Peanut Butter Supremen.

Ravintosisältö Chocolate Chip Cookie Dough:sta.

Raaka-aineluettelo Mixed Berry Bliss:stä.

Kuten huomaatte, nämä on tehty varsin simppeleistä raaka-aineista: maitoproteiinia, isomalto-oligosakkarideja (prebiootti), vettä, mantelia, pakastekuivattua mansikkaa ja mustikkaa, merisuolaa, munkkihedelmää (lo han guo) ja sukraloosia. Makukin on, kuten sanottu, tosi hyvä. Ehkä isoisoäidit eivät patukkaa ruoaksi tunnistaisi, mutta raaka-aineista valtaosan jopa saattaisivat tunnistaa :)

Suomesta näitä saa ainakin Sportsnutritionilta. Tosin vain kappaleittain, iHerbistä saa kerralla tilata koko laatikollisen (ja melko paljon huokeampaan hintaan).

Mikäli iHerb ei ole tuttu, sitäkin voin suositella lämpimästi. Ensitilaajana saat suosittelukoodillani JPC332 40$ arvoisesta tilauksestasi alennusta 10$ (tuon verran kärsii tilata, ettei tule maksettavaksi arvonlisäveroa).

Taivaallisen hyvää kaalipataa

Kyllähän se vain niin on, että sillon kun ei edes yritä, syntyy parhaimmat tuotokset ikinä. Eilen syntyi täysin vahingossa vasemmalla kädellä uskomattoman hyvää kaalipataa. En ole ikinä edes tehnyt kaalesta muuta kuin laatikkoa, olen aina kokenut, etten osaa, ja se on ollut lähinnä harkinta-asteella.

Noh, nälkä oli ja kaapissa puolikas kaali sekä naudan luomujauhelihaa. Kun vielä laiskottikin, en jaksanut nähdä juurikaan edes vaivaa, vaan nakkelin asiat pataan ja padan liedelle ja odottelin malttamattomana (ja hiukan huolissani lopputuloksesta).

Tässä summittainen ohje, tehkää perässä:

1 ison keräkaalen puolikas
600-800g naudan jauhelihaa (luomu)
1 sipuli silputtuna
n. 2 rkl vasikanlihafondia
n. 3 dl vettä
mustapippuria
suolaa (vaaleanpunaista himalajan ruususuolaa)
chiliä (chiliflakes)

Ruskistin jauhelihan padassa sipulin kanssa, ja heitin suikaloidun kaalen sekaan kun jauheliha alkoi osoittaa kypsyyden merkkejä. Hetken päästä lisäsin veden ja fondin, ja annoin kiehua pienellä lämmöllä tovin. Päätin sen olevan valmista kun kaali tuntui ja näytti pehmeältä.

Ensi kerralla ehkä hiukan esteettisempää kuvaa?

Sekaanhan olisi voinut tietysti laittaa vaikkapa porkkanaa, mutta koska tajusin tämän vasta haarukoidessani pataa täyttä häkää ääntä kohden, päätin jättää porkkanat seuraavaan kertaan.

ps. maistuu myös hiukan kaalta pelkääville miehille :)

Kuka minä olen?

Olen 32-vuotias, nykyiseltä ammatiltani personal trainer ja ravinto-ohjaaja. Olen entinen kontrollifriikki, perfektionisti ja kosmetologi, ja päätin vaihtaa alaa näin aikuisiällä. Alan myötä vaihtui myös osa elämästä, kun ymmärsin, etten voi elää kuten olen aina elänyt.

Olen opetellut liikkumaan vasta teininä ja aikuisena, ensin puri jumppakärpänen, sitten rakastuin tulisesti Less Millsin Bodypump-konseptiin ja juoksuun, ja nyttemmin fiilistelen joogassa, kuntosalilla ja lenkkipolulla koiran kanssa.

Olen järjestelmällisen jääräpäisesti pyrkinyt muuttamaan elämäntapojani jo useita vuosia. Olen kieltänyt itseltäni stressaamisen jo useampi vuosi sitten, viilannut ruokavalioni paleo-tyyppiseksi, opetellut rentoutumaan ja nauttimaan elämästä. Tämä kaikki siksi, että tarvitsin sitä. Olin ajanut elimistöni väärillä ruokailutottumuksilla ja stressillä uupumukseen asti. Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan, tai oikeastaan luulen sairastaneeni sitä jo pitkään, mutta diagnoosin sain vihdoin loppuvuodesta 2012. Vajaatoimintani on hiukan epätyypillistä muotoa, sitä, jonka syntymistä ja kehittymistä olen varmasti itse väärillä elämäntavoilla edesauttanut.

Tällä hetkellä voin varsin hyvin, lääkitys tuntuisi olevan tasapainossa, tykkään ruokavaliostani ja liikuntakin maistuu. Maistuisi itseasiassa enemmänkin, mutta keho alkaa vasta pikkuhiljaa olla vastaanottavainen liikkumiselle ja kehitykselle.

Bloggaan takuuvarmasti ruoasta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta, ravintolisistä, superfoodeista, elämäntapamuutoksestani, uusimmasta ihastuksestani joogasta ja liikkumisesta ylipäätään. Tervetuloa mukaan!