Comfort food - pasta carbonara

Jos jotain kiireen keskellä niin näitä kokkausoivalluksia kaipaan. Sitä tunnetta, kun on kehittänyt jotain tuhottoman hyvää syötävää ja se vieläpä sopii siihen omaan ruokavalioon kuin nenä päähän. Joku voi väittää, että viljaton ja maidoton ruokavalio on rajoittunut, minä väitän että se on luovuuskysymys :)

Pidin jo lapsena kovasti pasta carbonarasta, ehkä se juontaa juurensa ikuisesta rakkaudestani meetwurstiin, en tiedä, mutta silloin meillä kotikotona syötiin lähinnä Knorrin valmisversiota. Hyvää se oli, kun ei paremmasta tiennyt. Sittemmin en ole syönyt pasta carbonaraa vuosikausiin, varmaan koko aikuisiälläni ehkä muutaman hassun kerran.

Pasta Carbonara with ricenoodles

Olen näemmä kuitenkin ostanut joskus kaupasta riisinuudeleita, löysin ne nimittäin aivan vahingossa kuivakaapista, avaamaton pussi. Tilanne oli kaoottisen nälkäinen, jääkaappi loisti tyhjänä ja kuten sanoin, se nälkä oli järkyttävä. Jostain putkahti pääähi sitä riisinuudelipussia pyöritellessäni pasta carbonara. Ryntäsin jääkaapille tutkimaan tilannetta: meetwursti (sai kelvata) check, munia check, luomukermaa check check! Joten ei muutakuin tuumasta toimeen. Pienen googlettelun ja muutaman hassun minuutin (todellista pikaruokaa! liedellä touhuamisen jälkeen lautasellani höyrysi varsin kunnoittavan näköinen keko hyvin elävästi oikeaa pasta carbonaraa muistuttava annos. Ja niinhän siinä kävi, että tarjosin miehelle maisiaisia, ja oli lähellä ettei se vienyt koko lautasta :) Eli uskallan kehua hyväksi. Minulla on hyvä makuaisti (vaikkei muista aisteissa välttämättä ole kehumista :P ), ja erotan yleensä kyllä nämä vaihtoehtoraaka-aineet oikeista (eli pastan riisinuudeleista), mutta tällä kertaa siinä syömisen lomassa piti lukea riisinuudelipussista pakkausseloste kolmeen kertaan, sillä en ollut uskoa niiden sisältävän vain riisijauhoja ja tapiokatärkkelystä ja näin ollen olevan siis gluteeniton. Se todella oli niin hyvää. Ja tuon päivän jälkeen (joka oli muuten edellinen sunnuntai) meillä on tehty tätä kyseistä herkkua jo kolmesti. Addiktoivaa!

Reseptistä tulee noin 3 annosta

Pasta Carbonara

200-300g riisinuudeleita (esim. Mama) tai tavallista pastaa
1 luomumuna
1,5-2 dl luomukermaa (tai kookoskermaa)
100-150g pekonia/meetwurstia tai vaikkapa salamia
mustapippuria
hyvälaatuista suolaa
valkosipulia (3-5 kynttä)
sipulia, maun mukaan (voi jättää poiskin)


Ihan ensitöiksesi, pilko sipuli, valkosipuli ja pekoni (tai muu liha). Nakkaa pannuun ja käännä levy päälle. Laita suureen kulhoon riisinuudelit (tai keitä pasta ohjeen mukaan), käsittely on kypsänä helpompaa jos taitat keskeltä nuudelilevyn kahtia tai murentelet muuten. Vapaaehtoista mutta suotavaa :) Lämmitä litran verran vettä kiehuvaksi ja kaada nuudeleiden päälle, kunnes peittyvät. Suojaa kulho kannella. Anna kypsyä ohjeen mukaan 2 minuuttia ja sekoita sillä välin muna ja kerma mausteineen sekaisin erillisessa kulhossa. Kun nuudelit ovat valmiita ja sipulit sekä pekoni pannulla valmiita, valuta nuudelit ja huuhdo. Lisää pannulle, pienennä tässä vaiheessa lämpöä tuntuvasti (itse käänsin levyn kiinni). Lisää heti joukkoon muna-kerma-mauste -seos ja sekoita varovasti. Lämmitä vain sen aikaa, että kananmuna kypsyy, jos levy on nyt liian kuumalla, saat carbonaraa kokkelilla :) eli tämä vaihe on todella lyhyt.

Salviaa pakkasesta

Vaikeata se ei ole, helppoa ja nopeaa kyllä! Kippaa koko komeus lautaselle ja tarjoa tuoreiden yrttien (esim. persilja tai salvia) ja salaatin kanssa.

Maa-artisokka-palsternakka -pyre

Maa-artisokka oli aikoinaan taas yksi "tuntematon vihannes (tai tässä tapauksessa ilmeisesti juures) testissä" -kokeiluni. Ja osoittautui kyllä varsin hyväksi sellaiseksi! Maa-artisokasta tuli sittemmin yksi lemppareistani etenkin näin talvella. Makuhan on kovin makea, mutta koostumus mielestäni pyreenä hyvinkin perunaa muistuttava, ja arkajaloille tiedoksi, sitä voi hyvin testata aluksi jonkun tutun ja turvallisen juureksen kanssa kimpassa, kuten tässä reseptissä :) Palsternakan voi siis hyvin korvata vaikka perunalla, jos tahtoo vain jotain uutta twistiä.

Oi nam!

Maa-artisokka-palsternakka -pyre

1 pss (n. 300g) maa-artisokkaa
1 iso (n. 200g) palsternakka tai vastaava määrä esim. perunaa
ripaus hyvälaatuista suolaa
(1-3 rkl voita)
(loraus kuohukermaa)

Kuori ja paloittele palsternakka summamutikassa (ei tarvi olla siis mitään hieno piiperrystä, riittää, että palat ovat suurinpiirtein tasakokoisia). Nakkaa kattilaan odottamaan, ja käy maa-artisokan kimppuun. Voit halutessasi kuoria maa-artisokat, mutta kun sen olomuoto on mikä on, se on aikaa ja hermoja vievää puuhaa. Voit siis vaihtoehtoisesti pestä ne juuresharjalla tai -hansikkaalla, ja nakata kattilaan kuorineen. Lisää vettä sen verran, että peittyvät ja suola perään ja anna kiehua kypsäksi (n. 15-20min). Nyt jos tahdot, voit pusertaa maa-artisokan sisuksen kuoresta ulos, se lähtee varsin näppärästi mutta erina lopputulokseen on lähinnä väri. Jos pieni harmaa vivahde ei värissä haittaa, kuorista ei tarvitse välittää, vaan lisää joukkoon halutessasi voi ja kerma ja surauta sauvasekoittimella sekaisin. Tarkista maku ja lisää jotain tarvittaessa.

Kuva: kasvikset.fi

Itse syön usein juureksen kuorineen, oikeastaan aina kun se on mahdollista. Kaikki arvokkaat ravinteet ovat juuri siinä kuoren alla, ja jos kuorit juurekset, menetät väistämättä ison osan ravinteista. Kypsentäminen vie vielä toisen mokoma, eli siksi usein lautasellani on salaatin tai höyrytettyjen vihannesten kanssa tuoretta, harjattua/pestyä porkkanaa, raakana.

Suosittelen kokeilemaan raakoja vihanneksia, jos mikään terveydellinen syy ei siihen estä, saavat hampaatkin töitä :)

Kannattaa huomioda, että maa-artisokka sisältää runsaasti inuliinia, eli liukenematonta kuitua, joka voi tottumattomalle aiheuttaa ilmavaivoja. Inuliini on prebiootti, eli se toimii bifidogeenisenä elatusaineena maitohappobakteereille eli probiooteille, jotka lisääntyvät paksusuolessa. Bifidogeenisten bakteerien riittävän runsas määrä paksusuolessa on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Tosin IBS-potilaalle tai FODMAP-ruokavaliota noudattavalle inuliniinit eivät sovi.

Jolien joulu

Kuten tuossa edellisessä postauksessa mainitsin, olen aivan ihastunut luonnonkosmetikkaan, ja siihen, miten tehokasta se on synteettiseen verrattuna. Jolien webshopissa näyttäisi olevan voimassa alekoodi (14.12 asti, ei koske joulupaketteja), jolla saa -10% hinnasta pois Patykan, Absolutionin ja Iroisien tuotteista koodilla jolienjoulu.  Pakkohan tuollainen tilaisuus on hyödyntää! Laadin listan niistä tuotteista, joita olen jo kokeillut tai haluan jossain vaiheessa kokeilla, ja joista olen kuullut pelkkää hyvää.

  

Absolution Le Baume

Absolution Le Baume on ravitseva ja suojaava kuivan ihon monitoimivoide. Se on ihanteellinen viimaa ja kylmää vastaan (ja sitähän riittää näillä keleillä), ja sopii rohtuneille huulille, kuiviin nenänpieliin, kyynärpäihin, kantapäihin, polviin ja vaikka pieniin kuiviin ihottumiin. Hintakaan ei muuten päätä huimaa kun ottaa huomioon koon 7g. Ostoskorissa, check!

Iroisie Soin Parfait BB-voide

Iroisielta palan halusta kokeilla BB-voidetta, se on kuulemma suurinpiirtein maailman paras. tai ainakin lähellä. Se on suojaava (sisältää aurinkosuojankertoimen 25) ja hoitava (hoitaa ihoa anti-age -voiteen tavoin) ja sen sävy sopii skandinaaviselle iholle. Tein pitkään vertailua BB-voiteista ja mitä enemmän asiaan perehdyin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että Iroisien Soin Parfait BB-voide on paras. 

Toinen tuote Iroisielta, jonka tulen jossain vaiheessa testaamaan on kauneusnaamio Masque de beauté. Piristää väsynyttä ihoa, antaa uutta hehkua, kirkastaa väriä ja elvyttää pintaverenkiertoa. Mitä muuta ihminen voi toivoa? Naamion väri on muuten ihana limenvihreä ja tuoksu syötävän sitruksinen. 

Patyka 3-step puhdistus

Patykalta ei voi olla valitsematta legendaarista 3-step puhdistusta. Tämä trio saa ylistäviä kehuja missä ikinä puheenaiheena onkaan ja on kaikille ihotyypeille sopiva. Trio koostuu puhdistusöljystä, sen päälle levitettävästä puhdistusvaahdosta ja loppusilauksen viimeistelevästä kasvovedestä. Tuoksumaailma on hedelmäinen ja tuntuma iholla silkkinen. Olen itse käyttänyt jo pitkään puhdistusöljyä (etenkin meikin poistoon), ja on sanomattakin selvää, että tähän trioon tulen satsaamaan jossain vaiheessa. 

Hemmotelkaa itseänne ja läheisiänne <3 

Rauhallista itsenäisyyspäivää ja pian palataan reseptien merkeissä :)

psst. kuvat tuotekuvat Jolien sivuilta ja viimeisin sekä logot Googlen kuvahaulla.

Testissä luonnonkosmetiikka - tuloksia

Minä suorastaan pihisen. Ja ihan siksi, että olen pakahtua halusta kertoa vihdoin, minkälaisia muutoksia olen havainnut nyt parin kuukauden luonnonkosmetiikkaan siirtymisen jälkeen. Ensinnäkin, olen jakanut tämän muutosprosessin kolmeen osaan, ihan kukkaroystävällisistäkin syistä (+ siitä syystä, että en voinut tietää miten tässä tulee käymään ja onko minulla ylipäätään halua jatkaa kokeilua). Ne vaiheet ovat: ihonhoito, hiustenhoito (ja kenties muotoilutuotteet) sekä värikosmetiikka. Katsotaan josko vartalotuotteistakin saisi ihan oman kategoriansa.

Nyt olen siis vaihtanut kaikki kasvojenhoitotuotteeni luonnonkosmetiikkaan, tuolta elo-syyskuun vaihteesta alkaen. Tällä hetkellä käytän lähinnä Mádaran, Sukin ja Juice Beautyn tuotteita kasvoilleni. Ihoni on, kerrattakoon se vielä kerran, pintakuiva sekä rasvoittuvaisuuteen ja epäpuhtauksiin taipuva. Nuorempana se oli paljon huonokuntoisempi, ja olen syönyt siihen aikuisena lukuisia Roaccutan-kuureja (tämän vahvan lääkkeen yhteys esimerkiksi kilpirauhasvaivoihin jäänee kohdallani ikuiseksi arvoitukseksi) saadakseni öljyrasvaisuutta edes jossain määrin kuriin. Viimeisimmästä kuurista taitaa nyt olla reilut 2 vuotta, ja sen kohdalla tulokset olivat varsin laihat. Kärsin siis epäpuhtauksista (mustapäät, tukkeumat ja satunnaiset näppylät), liiasta talinerityksestä (etenkin kesällä) ja toisaalta taas talvella pintakuivuudesta.

Kylppärin kosmetiikkakaappi

Suki Balancing Facial Oil

Olen entisen ammattini vuoksi (kosmetologi) kosmetiikan suurkuluttaja, ja viime vuosina olen käyttänyt lähinnä apteekkikosmetiikkaa. Joukossa on ollut myös selektiivistä kosmetiikkaa, mutta markettituotteita en ole oikeastaan vuosiin ostanut. Eli olin siinä uskossa, että hoidin ihoani parhaalla mahdollisella tavalla. Olin kuitenkin ymmälläni, voiteet eivät imeytyneet, iho oli jatkuvasti tukkoinen ja pinta ihan epätasaisen tuntoinenkin, väri eloton ja samalla pinta saattoi olla paikoittain hyvinkin kuiva. Tästä pisteestä siis lähdin. Motiivini kokeilla luonnonkosmetiikkaa olivat moninaiset, pohdin tottakai, saisiko se ihoni jotenkin parempaan kuntoon (en uskonut siihen), ja saattaisiko se kemikaalikuorman vähentäminen helpottaa migreeniäni. Ja ekologiset ja eettiset seikat painoivat vaakakupissa myös, en tahtonut kuormittaa luontoa enkä missään nimessä halua, että käyttämäni tuotteet ovat aiheuttaneet kärsimystä eläimille, millään muotoa. Olin vain niin juurtunut tapoihini etten osannut muuta.

Naturelli nassu

Tutkailin aikani nettikauppoja ja blogeja, luin arvosteluita ja sertifikaatteja, ja vihdoin tein ensimmäisen tilaukseni. Vaihtoin nopeasti putsarin, voiteen, ja silmänympärysvoiteen luonnonmukaiseen vaihtoehtoon. Sittemmin mukaan on tullut myös hedelmähappokuorinta, sokerikuorinta, mutanaamio ja seerumi perustuotteiden lisäksi.

Ja ilolla sanon: olen hämmästynyt. Ihoni ei ole ollut koskaan näiden 34 vuoden aikana näin hyvässä kunnossa! Väri ja hehku ovat jotain hämmentäviä, iho hengittää eikä tukkeudu lainkaan samalla tavalla kuin ennen. Se hehkuu. Ihoa ei kiristä, eikä se myöskään liialti rasvoitu. Voisi sanoa, että se on todella hyvässä balanssissa.

Tuotteet, joihin tällä hetkellä luotan kuin kallioon, ovat seuraavat:

Puhdistus:

• * Suki Purifying Foaming Cleanser -vaahtoava puhdistusgeeli
• * Juice Beauty Stem Cellular Cleansing Oil -puhdistusöljy 
• * MÁDARA syväpuhdistuvaahto
• * MÁDARA tasapainottava kasvovesi
• * Suki Concentrated Clarifying Toner -rauhoittava kasvovesi

Suki <3

Yllä olevista muutama sana: käytän kaksoispuhdistusta aina meikinpoistoon (olen käyttänyt jo vuosia), eli puhdistusöljy on käytössä iltaisin vain kun olen meikannut, muutoin pesen pelkällä puhdistusgeelillä tai -vaahdolla. MÁDARAn tuotteet olivat hiljattain -40% tarjouksessa, joten en malttanut olla tilaamatta puhdistuvaahtoa testiin. Se asustaa kylppärissä, eli on käytössä joitain kertoja viikossa. Kasvovedet ovat mainittuna listalla molemmat, koska MÁDARAn kasvovesi vetelee viimeisiään ja Sukista minulla on Britanniasta tilattu matkakoko testissä. Pidän molemmista. 

Hoitotuotteet:

• * Suki Balancing Day Lotion -tasapainottava päivävoide
• * Suki Balancing Facial Oil -tasapainottava kasvoöljy
• * Juice Beauty Blemish Clearing Serum -puhdistava seerumi
• * MÀDARA silmänympärysvoide

Hoitotuotteet ovat käytössäni päivittäin, päivävoide aamulla ja öljy yöksi, seerumia molempien tai vain toisen alle, vähän miltä tuntuu. Olen ollut aivan supertyytyväinen etenkin seerumiin, öljyyn ja päivävoiteeseen. Mitkään ylistyssanat eivät riitä kertomaan sitä. Öljy rasvoittuvalle iholle ei ole ollenkaan huono juttu, kunhan kyseessä on juuri sille ihotyypille suunniteltu öljy. Voisi kuvitella, että iho kiiltelisi entistä enemmän aamulla, mutta omaksi yllätyksekseni niin ei ollut, vaan jopa päinvastoin. 

Erikoistuotteet:

• * Juice Beauty Green Apple Peel Full Strength -hedelmähappokuorinta
• * Suki Exfoliate Foaming Cleanser -vaahtoava kuorintavoide
• * MÁDARA Detox -syväpuhdistava mutanaamio

Hedelmähappokuorintaa suositellaan käytettäväksi maksimissaan kerran viikossa, itse käytän about 10 päivän välein. Naamio ja vaahtoava kuorintavoide ovat käytössä satunnaisesti, ehkä kerran viikossa. Etenkin hedelmähappokuorinta ja kuorintavoide ovat niin superhyviä, etten voisi enää kuvitellakaan luopuvani niistä. Kuorintavoiteesta minulla on Britanniasta tilattu matkakoko, ja kyllä se täysikokoinen purkki on hommattava. 

Mádara ja Juice Beauty

Jos tällä hetkellä pitäisi valita vain yksi merkki, jonka puolesta liputtaisin, olisi se Suki. Se vain on ylitse muiden, vaikka Juice Beauty tuleekin hyvänä kakkosena :) Itse en varsinaisesti ole yhden tietyn merkin suosija, olen sitä mieltä, että ne parhaat tuotteet voi poimia vaikka kuudesta eri sarjasta, pääasia, että ne sopivat parhaalla mahdollisella tavalla juuri oman ihon hoitoon. 

Enkä muuten ole yksin tämän hurahdukseni kanssa, mainitsin sivulauseessa ystävälleni, kollegalleni tilanneeni tuon Juice Beautyn hedelmähappokuorinnan, ja hän innostui tilamaan saman tuotteen, kun sellainen oli hakusessa. Tästä on aikaa ehkä kuukausi, ja voin kertoa, ettei se hänelläkään siihen yhteen tuotteeseen jäänyt :) Vannoutunut synteettisen kosmetiikan käyttäjä (kuten minäkin), on kokemuksen kautta huomannut, että luonnonmukaisessa kosmetiikassa piilee kyllä jonkinsortin taika. On ollut muuten ihana tehdä empiiristä kenttätutkimusta myös hänen kauttaan, ystävälläni on varsin erilainen ihotyyppi ja tarpeet kuin itselläni, mutta tulokset ovat siitä huolimatta toisenlaisilla tuotteilla puhuneet puolestansa. Hän on ihan yhtä myyty luonnonkosmetiikalle kuin minäkin :)

Tämä on sellainen juttu, että tätä ei voi muutoin todeta kuin kokeilemalla. Suosittelen kokeilemaan etenkin, jos kärsit jostain ongelmasta (rasvoittuva ja/tai epäpuhdas iho, rosacea eli ruusufinni, akne, atopia jne.). Minä väitän, että luonnonkosmetiikkaa käyttämällä saat rahoillesi enemmän vastinetta, ihan jo kirjaimellisesti vaikuttavien aineiden muodossa, kun tuotteesta on jätetty kaikki synteettinen höttö pois (joka pahimmassa tapauksessa huonontaa ihosi kuntoa).

Tässä siis kokemukseni kasvojen hoitotuotteista. Kerronpa vain, että testissä on parhaimmillaan hiustenhoitotuotteet, ja postissa matkalla ensimmäinen värikosmetiikan tuote :) Joten nämä jutut eivät tule loppumaan tähän.

Välipalaksi raakapatukka

On kaksi asiaa, jotka löytyvät aina mun käsilaukusta kun kyseessä on tuntia pidempi reissu tai työpäivä. Nimittäin jotain syötävää ja vesipullo. Ennen nuo syötävät olivat kaikissa kaupoissa myytäviä proteiinipatukoita, niitä, jotka eivät erityisen hyvälle maistu mutta helpottavat nälkää kun jotain on saatava. Jossain vaiheessa tätä ituhippihurahdustani keksin kokeilla raakapatukoita. Ne ovat nimensä mukaisesti raakoja, eivätkä sisällä mitään prosessoituja aineita. Ei lisättyä sokeria, ei väri- tai lisäaineita.

Herkut

Yleisimmin raakapatukat sisältävät pähkinöitä ja taateleita, jotka muodostavat sen perusmassan. Niiden lisäksi tulevat mausteet eli esimerkiksi raakakaakao ja appelsiiniöljy. Tuohon listaan jos lisätään vielä rusinoita, onkin kasassa Cocovin appelsiiniraakapatukan aineosat. Ei enempää eikä vähempää.

Nämä säilyvät laukussa hyvin, ovat aina mehukkaita ja pehmeitä, sopivat sekä makeannälkään että ihan oikeaan nälkään, jos kunnon ruokaa ei ole tarjolla. Minä tykkään, ja tykkään ihan hirveästi. Mun lempparit ovat tällä hetkellä suklaa ja appelsiini, mutta houkuttelis jo kokeilla noita uusiakin makuja! Niitä ei vielä kaupoissa ole näkynyt, mutta muutenhan näitä patukoita saa ihan marketteja myöten, eli ei ainakaan ostamisen vaikeudesta ole testaaminen kiinni :D

Ootko jo kokeillut?

Butternut Squash - herkkuja myskikurpitsasta

Vihdoin tänä syksynä uskaltauduin kokeilemaan jotain kurpitsasta. Pitkään olen niitä kaupassa katsellut kunnes rohkeus voitti :D Maku ei muuten bataatista hirveästi eroa, makea se on mutta ehkä hiukan maltillisemmin. Ja maustamisella asiaan voi vaikuttaa. Tein myskikurpitsasta (ei ole muuten edes kallista, oliko pari euron huitella per kilo), paahdettua kurpitsaa uunissa ja sosekeittoa. Molemmista pidin. Sosekeittoon menevä kurpitsa kannattaa maun vuoksi paahtaa joka tapauksessa uunissa ensin, joten sikäli yhdestä kurpitsasta on helppo tehdä vaikka molempia.

Paahdettu Butternut Squash

(2-3 annosta)

1 myskikurpitsa
chiliä jauheena, hiutaleina tai tuoreena
hyvälaatuista suolaa
mustapippuria myllystä
(smoked paprika -jauhetta)
oliiviöljyä (extra virginiä ei kannata kuumentaa, eli tavallista mieluummin)
muutama nokare voita

Kevyesti kuorittu kurpitsa

Poista siemenet esim. lusikalla

Kuori kurpitsa kevyesti, jostain luin, ettei sitä tarvitsisi edes kuoria, mutta höyläsin itse ohuen kerroksen pinnasta pois. Poista myös kanta. Halkaisen kurpitsa pituussuunnassa puoleksi. Kaavi lusikalla siemenet ja pehmeä sisus pois, pilko sen jälkeen tasakokoisiksi paloiksi. Levitä pellille ja mausta (lisää myös öljy ja voinokareet). Paahda n. 20 minuuttia 175-200 asteessa, uunista riippuen. Kurpitsa on valmis kun se on pehmennyt ja saanut aavistuksen väriä.

Menossa uuniin

Paahdetut kurpitsanpalat

Syö sellaisenaan tai tee sosekeitto. Sosekeittoa varten kippaa paahdetut kurpitsapalat kattilaan, lisää vettä ja /tai kermaa sen verran, että tulee mieleisesi paksuista keittoa. Surauta sauvasekoittimella soseeksi.

Valmis sosekeitto

Helppoa ja ah niin hyvää :)

Painonhallintapalapeli

Olen tehnyt valmennustyötä nyt muutaman vuoden, ja samalla setvinyt omia terveysongelmia ja ratkaisuja niihin. Ihminenhän ei koskaan ole valmis, aina löytyy uutta opittavaa, se on selvä. Mutta painonhallintaan liittyen olen tehnyt joitain havaintoja ihan omassa työssäni, mutta myös lueskellut metaboliaan liittyvää kirjallisuutta, funktionaalisesta lähestymiskulmasta.

Painonhallinta ja etenkin painonpudotus ei välttämättä ole ollenkaan simppeliä ja yksinkertaista, silkkaa matematiikka, kuten kuulee usein sanottavan. Jos olet onnekas, terve ja hyvillä geeneillä varustettu, se voi olla sitä (ainakin ensimmäisellä kerralla), mutta toistaiseksi olen törmännyt huolestuttavan moneen ihmiseen, jonka kohdalla tilanne vaatii hieman Sherlock Holmes -maista otetta asiaan. Tämä koskee niitä ihmisiä, joilla täsmää jokin tai useampi alla oleva väittämä:

1. aineenvaihdunta pielessä (sairaus)
2. ovat opetelleet pärjäämään aivan liian vähäisellä ravinnolla
3. ravinto on laadullisesti huonoa (liikaa eineksiä, liian vähän ravinteikkaita raaka-aineita)
4. jatkuva (tai aivan liian rankka) laihdutus 

Tuossa muutamia elämäntapoja tai -tilanteita, jotka voivat johtaa siihen, että painoa vain kertyy ja kehonkoostumus muuttuu huonompaan suuntaan vaikka tekisi mitä. 

Näiden ihmisten kanssa lähestyn koko painonhallintaprojektia aivan eri näkökulmasta, kuin ihmisen kanssa, joka on saanut ylipainoa syömällä määrällisesti liikaa (niitä on muuten yllättävän vähän). Asiaa katsotaan terveys edellä. Eli painoa ei lähdetä varsinaisesti edes pudottamaan vaan tehdään sellaisia elämäntapamuutoksia, jotka ovet eduksi terveydelle ja sitä kautta vaikuttavat painoon. On mahdollista saada aikaan muutoksia sekä painossa että terveydessä pelkästään muuttamalla mahdollisesti huono ruokavalio laadullisesti parempaan suuntaan. 

"On oltava riittävän terve laihtuakseen"

 Painonhallintaan ja painonpudotukseen vaikuttavat mm. maksan tilanne (miten toimii "myrkynpoistojärjestelmä"), hormonitasapaino (esim. toimiiko metabolia kuten terveellä ihmisellä kuuluu, myös millä tolalla ovat insuliinit ja stressihormoni eli kortisoli), saatko ravinnosta riittävästi ravinteita (ylipainoinen voi kärsiä vitamiinien/hivenaineiden tms puutoksista, suurikaan määrä ruokaa ei automaattisesti tarkoita, että se olisi ravinnerikasta). Tässä vain muutamia mainitakseni.

Nämä ovat yleensä vähintäänkin kuukausien mittaisia projekteja, auttaa kroppa kuntoon ja terveeksi jälleen mahdollisesti vuosien laiminlyönnin jälkeen. Mutta tuloksia olossa yleensä näkee kyllä jo aiemmin. Tarkoitus on, että paino putoaa elämäntapojen muuttamisen seurauksena, ja se on terveyttä edistävän ruokavalion sivutuote. 

Eli kuten huomaat, painonhallinta ei välttämättä ole sitä "matikkaa" ja hyvin simppeliä, joten on erittäin väärin väittää niin. Jos kyseessä on ihminen, joka on tehnyt niin sanotusti kaikkensa ja vähentänyt syömisiään äärirajoille jo vuosia, tuntee morkkista joka ikisestä suupalasta, liikkuu tuntikausia viikossa, siinä ei paljon auta kalorilaskureita täytellä. Syy on jossain syvemmällä, ja kun tälle ihmiselle sanoo, että syö vähemmän ja liiku enemmän, se tunnollinen tyyppi todella tekee niin ja samalla häpeää itseään kun ei saa sitä yksinkertaisintakaan asiaa tapahtumaan eli painoa putoamaan. Hän luulee, että vika on hänessä, ei ole riittävän tehokas ja reipas liikkuja, ei omaa rautaista itsekuria elääkseen entistä spartalaisemmin, hän syyllistää itseään.

Minusta tuo "kuluta enemmän kuin syöt" on niin vanhentunut väittämä, että sen saisi heittää romukoppaan. Ennen kuin ihmisen tausta ja sen hetkinen tilanne on selvitetty perin pohjin, on mahdotonta kenenkään sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus. Painoa ei hallita liikkumalla, sitä hallitaan syömällä.

Wanted: summer

Toinen päivä marraskuuta. Ihmeellistä. Tuntuu, että aivan juuri nautin takapihalla auringon lämmöstä bulletproof -kahvia siemaillen. Mutta siitä onkin jo neljä kuukautta. Kamala miten nopeasti aika menee, ainakin kesällä. Nyt taas tuntuu, että voisi vaikka mennä nopeamminkin, sillä kuten olen aiemminkin maininnut, en ole pimeän ja kylmän ystävä. Ja on siihen syynsä, tässä vaiheessa, kun päivänvalon määrä vähenee vähenemistään, eikä auringosta ole tietoakaan, alkaa fyysiset vaikutukset ainakin minulla näkyä. Ajatus takkuaa, väsyttää ja tekisi mieli kaivautua sänkyyn peitto korvilla suunnilleen tuonne huhtikuulle asti. Mikään ei varsinaisesti huvita, itseään todella joutuu motivoimaan ja se makean himo! Normaalisti minulla ei tee mieli makeaa, olen opetellut siihen, mutta tämä pimeä ja kylmä kyllä koettelee zeniläistä mielenrauhaani sen asian suhteen. 

Mutta kuten tiedetään, jos Ben & Jerry´s :lle antaa pikkusormen, ne todellakin vievät koko käden ja pian sitä huomaa olevansa sokerin orja, jälleen kerran. Been there, done that, enkä suosittele. Se loppupeleissä vain pahentaa oloa, eikä auta kyllä sietämään talvea sen paremmin. Päinvastoin, keväällä voi olla sitten isompia asioita ratkottavana, jos sille tielle lähtee. 

Mutta mikä neuvoksi, kun päässä ei tunnu liikkuvan yhtään järkeväksi luokiteltua ajatuksta? Itse yritän pitää kiinni terveellisestä arkiruokavaliostani, sillä tähän pätee sama kuin tuohon pirullisen hyvään jäätelöön, eli sitten niitä lohkoperunoita tulee laitettua joka perjantai, ja lopulta joka vapaailta ja siinäpä sitä sitten ollaan. Ei kannata. 

Elän tällä hetkellä vähän stressaavaa aikaa, hektisempää kuin haluaisin. Teen kahta työtä, ja koska syksyn takin olen vähän väsyneempi kuin muulloin, vaatii tilanne vähän taiteilua. Ja koska minäkin olen vain ihminen, oma syyssortumiseni on luomukerma. Hitto vieköön se aamukahvi kermalla saa mut nousemaan sängystä ylös! Tätä kermajuttua pitää vähän vielä pohtia, ei se oikein tunnu mulle sopivan, mutta siitä luopuminen tuntuu vähän liian hankalalta nyt tässä tilanteessa. Pitänee pohtia asiaa vähän. Limakalvot ja vatsa ei tykkää liiemmin (joskin luomu ei aiheuta niin pahoja reaktioita), mutta päänuppi tarvitsee vähän breikkiä. 

Asiasta kukkaruukkuun, meillä on testissä Indoor Garden :) Tää vempele on sellainen, jonka hankkimista oon pohtinut jo pidempään. Tämä on lainassa mieheni siskolta, ja nyt testaillaan, onko niin hyvä että hankitaan ikioma. Meillä käytetään kyllä varsin paljon yrttejä, tai käytettäisiin, jos olisi mitä käyttää. Jotenkin ne kaupasta ostetut yrtit eivät kyllä meillä tahdo säilyä kovin pitkään, joten tämmmöinen indoor garden on tarkoitettu juuri siihen, joko yrittien kasvattamiseen tai jatkojalostukseen. Tällä hetkellä tässä gardennissa asuu testimielessä basilika, persilja ja sitruunamelissa :) Voin kertoa, että valinnanvaikeutta oli yrttihyllyllä :)

Mitään tämän järkevämpää ajatusprosessia ei tästä naisesta nyt irtoa, joten luulen, että painun viltin alle katsomaan leffaa ja nauttimaan reishikaakaota (johon olen muuten aivan in love). Ja ihan hyvillä mielin, sillä päivän umpihankiseikkailulenkit on jo takana. Todella kiva kun tuota lunta tuprutti kaikki paikat täyteet, asteita on +3 ja huomenna tiedoksi pyöräilyä about 25 kilsaa. Very nice indeed. 

Sitä odotellessa siis :P

No kannattaako niitä vitamiineja nyt sitten syödä?

Moni saattoi hieraista silmiään taannoin tämän uutisen takia. Minulle tämä ei tullut yllätyksenä, sillä Ursula Schwab kertoo antaa hyvin usein juuri tämänkaltaisia asiantuntijalausuntoja. Kerrottakoon siis, että jutussa kerrotaan, että asiantuntija Schwabin mielestä ravintolisiä ei tarvitse syödä, jos tietää syövänsä monipuolisesti.

Aletaanpa tutkailla asiaa tältä kantilta: mitä tarkoittaa monipuolisesti? Minusta vastaus yksiselitteisesti on, että se voi tarkoittaa eri ihmisellä täysin eri asioita. "Monipuolinen" voi tarkoittaa jollekulle reilua puolta kiloa päivässä kaiken värisiä, kokoisia ja muotoisia kasviksia ja marjoja, proteiininlähteellä höystettynä ja rasvaa päälle. Se voi tarkoittaa jollekulle toiselle jauhelihaa ja nakkeja, satunnaisesti mummon lihapullia, makaronilla ja perunamuusilla, joskus riisiä. Salaattia kylkeen jos sellaista on tarjolla. Makeisia, sipsejä ja olutta perjantaisin. Vaihtelua siinäkin on, mutta ei kenties sellaista, kuin tässä tapauksessa tarkoitetaan.

Olen ehkä pedantti työssäni, mutta en ymmärrä, miten voidaan olettaa kenenkään saavan välttämättä jutun juonesta kiinni pelkällä ilmoille heitetyllä ajatuksella "syö monipuolisesti". Se voi tarkoittaa mitä vain, ja jättää aivan liikaa tulkinnan varaa. Eli aivan ensinnäkin, jos kysymys kuuluu, kannattaako lisäravinteita syödä, ei siihen ole yksiselitteistä vastausta. Ei edes se riitä takaamaan ettei tarvitsisi, vaikka ihan oikeasti söisit monipuolisesti.

Tässä nimittäin unohtuu nyt sellainen pieni ja merkityksetön seikka, kuin yksilöllisyys. Fakta on, ettei kaikilla ravinteet yksinkertaisesti imeydy samalla tavalla. Imeytymiseen vaikuttaa puolestaan moni seikka (mm. suoliston kunto), mutta sen lisäksi tulee ottaa huomioon myös yksilöllinen tarve. Kun Suomessa näitä ravitsemussuosituksia ja lisäravinnesuosituksia laaditaan, tehdään ne väestötasolle. Eli ne eivät ota huomioon sairauksia, elämäntilanteita (stressi, raskaus yms.) tai noita yllä mainittuja, yksilökohtaisia eroja imeytymisessä ja tarpeessa. Ja ikävä kyllä, Suomessa hyvin harvoin kattavasti mitataan näitä vitamiini- ja hivenainetasoja ihmisiltä (hemoglobiinia ja D-vitamiinia ehkä lukuunottamatta), vaikka olen vakaasti sitä mieltä, että niitä mittaamalla ja asianmukaisesti mahdollisiin poikkeamiin puuttumalla ja hoitamalla, säästyttäisiin monelta muulta mielipahalta ja mahdollisesti jopa vaivalta/säryltä/kivulta/sairaudelta).

Ursula Schwab on siis sitä mieltä, että monipuolisesti syövä ei tarvitse purkista mitään lisäravinteita, ei kalaöljyä tai D-vitamiinia puhumattamakaan muista hömpötyksistä. Esimerkiksi tässä artikkelissa, on selitetty tutkimusviitteineen hyvin seikkaperäisesti, että suomalainen todellakin tarvitsee D-vitamiinia purkista.

Tohtori Tolonen on myös kirjoittanut viime aikoina D-vitamiinista, ja molemmat artikkelit sisältävät tutkimusviitteet: D-vitamiini ja aivot & D-vitamiini osasyynä masennukseen? Itse olen mittauttanut arvoni, ja satunnaisella 20 mikrogramman syönti ei omalla kohdallani ainakaan riitä. Tällä hetkellä otan useamman kerran viikossa 125 mikrogrammaa, ja arvo on n. reilut 100nmol/l.

Käsittämätöntä on myös väite, ettei kalaöljyllä (tai omega-3 -kapseleilla) olisi mitään hyötyä, päinvastoin jopa haittaa. Tässä muutama artikkeli kalaöljyjen puolesta: Kalaöljyn vaikutus aivoissa ja tutkimuskatsaus siitä, miten kalaöljyt eivät lisää verenvuotoriskiä. 

Mielenkiintoisin kohta tuossa Ursula Schwabin haastattelussa oli ehkä tämä:

Suupielet halkeilevat. Pitääkö mennä vitamiinipilleripurkille?"Ei pidä. On kyllä totta, että halkeilevat suupielet saattavat kertoa B2-vitamiinin puutteesta. Ruokavalio on länsimaissa kuitenkin normaalisti niin monipuolinen, että varsinaiset puutostilat ovat harvinaisia. Jos ei ole jättänyt mitään ruoka-aineryhmää pois ruokavaliostaan, tässä tapauksessa maitovalmisteita, ei todennäköisesti tarvitse B-vitamiinilisää vaan huulirasvaa." (Lähde: hs.fi)

Minusta tähän kiteytyy koko länsimaisen lääketieteen ja ravitsemusohjeiden syvin olemus: hoidetaan oiretta ja seurausta eikä syytä sen taustalla. Mitä jos kyseessä onkin ihminen, joka omasta mielestään syö monipuolisesti (todellisuudessa ei), kärsii vatsavaivoista jolloin ravinteiden imeytyminen on heikentynyttä ja tarvekin vähän normaalia suurempi? Minusta ei myöskään voida olettaa, että jokainen kaduntallaaja olisi perehtynyt seikkaperäisesti siihen, mitä vitamiinia ja hivenainetta saa mistäkin ruoka-aineesta, ravitsemus on niin seikkaperäinen viidakko, että siihen ei hetkessä perehdytä.

Itse suosittelen lähes aina D-vitamiinia, kalaöljyä (laadukkaita, etyyliesteröityjä omega-3 kapseleita) ja laadukasta magnesiumia asiakkailleni. Niille perusterveille naapurinpirkoille. Kokonaisuus katsotaan aina yksilökohtaisesti, mutta yleensä nuo ovat minimit. Mahdollista on myös mittauttaa vitamiini- ja hivenainetasot kauttani. Yleensä jokin puutos löytyy aina, ubikinoni on myös sellainen, josta monella suomalaisella on puutetta noiden yllä mainittujen lisäksi (lähde: Taija ja Jani Somppi - Parantavat rasvat).

Suosittelen lämpimästi jokaista pohtimaan sitä omaa, henkilökohtaista tilannettaan. Voitko hyvin, vai tuntuuko siltä, että voisit voida paremminkin?  Onko stressiä (vitamiinien ja hivenaineiden tarve mahdollisesti siten lisääntynyt), tai onko sinulla jokin perussairaus (tarve mahdollisesti lisääntynyt)? Kärsitkö vaivoista tai sairauksista (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, suolistovaivat ja -sairaudet), jotka voisivat kieliä siitä, että vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen ei ole optimaalista?

Kehoitan myös lämpimästi ajattelemaan asioita itse, omilla aivoillasi, mitään ei kannata purematta niellä, vaan kannattaa kysellä ja kyseenalaistaa. Netti on täynnä ja sieltä löytyy pilvin pimein tutkimuksia ja artikkeleita tutkimusviitteineen myös näistä vitamiineista, jos sellaiset faktat kiinnostavat.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin loppupeleissä on se, mikä on parasta juuri sinulle.

This and that...

Terveisiä sairastuvalta! Olo alkaa onneksi olla kohenemaan päin, mutta hiukan oli flunssaa ilmassa, vaikka säästyinkin luultavasti pahimmalta pöpöhyökkäykseltä, kiitos immuniteettia tukevien ruoka-aineiden, joita olen kiskonut koko syksyn kaksin käsin :)

No mutta, on tässä ehditty keittiössäkin touhuilemaan! Tein tuttavuutta myskikurpitsan kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni, eikä muuten ollut ollenkaan huono kokemus se. Maistui sekä sosekeittona, että ihan uunissa paahdettuna.

Olen maistellut Four Sigma Foodsin uutuuksia, Xoco -kaakaojuomajauheita. Toinen on rauhoittava, reishiä sisältävä (aivan lemppari!) ja toinen piristävä, pakurilla ja cayennepippurilla höystetty pikantti elämys. Molemmat tosi hyviä, mutta koska mun hektiseen elämäntilanteeseen on enemmän tarvi rauhoittavalle reishille, niin sitä olen käyttänyt enemmän. Tänään kun heräsin, oli eilisen sääennusteen uhkaama lumimyrsky käsinkosketeltavan totta. Lunta tulee ovista ja ikkunoista, ja minä vannoutuneen kesäihmisenä järkytyin kyllä jossain määrin :D Eli Xoco:n reishikaakao tuli enemmän kuin tarpeeseen...

Xoco <3

Noin niinkuin muita kuulumisia, olisi ilmeisesti aika kaivaa kirkasvalolamppu laatikosta. Sen verran synkkää on ollut, ei aurinkoa ja pelkkää harmaata puuroa koko sää. Aamutkin ovat jo kovin pimeitä, ja jahka kelloja siirretään, niin yhä pimeämmäksi käy. Tässä vaiheessa monella kilpparivaivaisella on ajankohtaista tarkistaa lääkityksensä määrää, enkä ole itsekään siinä mielessä poikkeus. Ja kannattaa myös huomioida, ettei lisäravinteiden ja superterveellisen ruokavalion merkitystä voi väheksyä. Niihin kannattaa satsata.

Olen pitkään muuten pohtinut tuota omaa sykeasiaani, ja sitä miksi se A) oli pahimman vajaatoiminnan aikana korkealla ja B) miksi se yhtäkkiä laski normaaliksi. Luultavasti tähän ei mitään varmaa vastausta yksinkertaisesti voi antaa, mutta kun fakta on, että sydänlihas todella tarvitsee T3-hormonia (aktiivinen kilpirauhashormoni), voisi olettaa, että lääke on alkanut mennä vihdoin "perille asti" kun syke on palautunut muutaman vuoden jälkeen normaaliksi, erityisesti leposyke. Mutta en voi olla ihmettelemättä, aavistuksen rankemman liikunnan aloittamista ja sitä, miten se ajankohdaltaan yhdistyy tuohon leposykkeen laskuun. Aloin siis keskikesällä vetää omia kahvakuulatunteja viikoittain, ja lähes samaan aikaan leposyke laski n. 100 bpm  aina sinne 75-80 bpm.

Kyllä se on monimutkainen ja hienosäätöinen koneisto tuo ihmiselimistö. Mulla on aivan erityisesti ollut ongelmia palautumisen kanssa (kuten monella muullakin kilpparivaivaisella) ja sen rajan löytämisessä, missä pystyy liikkumaan niin että kehittyy, muttei tule takapakkia. Tällä hetkellä hyvältä on tuntunut tuo kerta viikossa reipas kahvakuulatreeni. Teen paljon muutakin sen ohella, mutta tuo on nyt sellainen ainoa reipastempoisempi treeni viikossa, ja ihan tarkoituksella. Ja kun kuulan koko on kasvamaan päin, ei voi olla kuin tyytyväinen, vaikka pitää muistaa, että tässä liikutaan koko ajan hiukan veitsenterällä, jotta ei mennä liian kovaa. Se voi nimittäin aiheuttaa viikkojen takapakin.

Olette ehkä jo huomanneetkin blogin uudistuneen ulkoasun? Tämä siksi, että blogi täyttää aivan näinä päivinä kokonaista vuoden! Mitäs tykkäätte?

Lehtikaalisipsit

Legendaariset lehtikaalisipsit :) Nyt kannattaa hamstrata lehtikaalta kun kotimaista vielä kaupoista saa. Minulla tuli kertakaikkisen pakottava tilanne tehdä sipsejä, kun näin viikonloppuostoksilla kaupassa violettia lehtikaalta. Siis aivan hurmaavan väristä ja pakkohan sitä oli ostaa :)

Jos et vielä kertaakaan ole tehnyt näitä herkullisia ja terveellisiä sipsejä, nyt kyllä kannattaa kokeilla. Tuovat mukavaa rapsakkuutta ja suutuntumaa salaatin tai oikeastaan minkä vain kaveriksi. Maustamisessa voi käyttää mielikuvitusta ja omia lempimausteitansa, mutta itse nössöilen pelkällä pippuri&suola -linjalla, vaikka chilistä pidänkin :) Voisin kuvitella oikein hyvin kaikenlaiset yrttimausteet, chiliseokset ja oreganon lehtikaalen kaveriksi.

Legendaariset lehtikaalisipsit

(1 pss eli pellillinen)

1 pss tuoretta lehtikaalta
oliiviöljyä (esim. basilikalla tai valkosipulilla maustettua)
suolaa
pippuria
tai muita mausteita maun mukaan

Revi lehtikaali paloiksi pellille siten, että reivt "lehtitupsut" irti puisevasta ruodosta (sen voi käyttää vaikka smoothien joukossa, tai antaa koirille natusteltavaksi, kuten meillä :) )

Puiseva ruoto

Lorottele öljyä lehtikaalen päälle pellille, lisää mausteet ja kääri hihat. Lehtikaali sopii salaattiin muuten ihan sellaisenaan, salaisuus on, että sitä pitää VAIVATA. Kyllä, kuulit oikein, vaivaa öljyttyjä lehtikaalenpaloja pelillä, rutistele niitä käsissä. Sen suorastaan tuntee, miten lehdet pehmenevät. Muutaman kerran koko joukon läpi vaivattuasi ja rutisteltuasi pyydä (lue, komenna) mies/lapsi/vaimo työntämään pelti uuniin (n. 175 astetta) ja mene pesemään kätesi. Sen jälkeen, kun kätöset ovat puhtaat asettaudu uunin eteen ja vahdi tuotoksia herkeämättä. Tuossa lämpötilassa omassa uunissani sipsien valmistumiseen menee n. 10-15 minuuttia, ja tämä tuntuu riippuvan ihan siitä, missä asennossa tähdet kulloinkin taivaalle ovat asettuneet.

Rainbow valkosipuli-oliiviöljy

Olen tehnyt näitä herra tie kuinka monta kertaa, ja aina tuntuu olevan yhtä arvoitus, kuinka kauan niissä kulloinkin menee (vikaa voi olla uunissakin, ei tekijässä :P ). Ei kauaa, joka tapauksessa. Sipsit palavat kuitenkin ennenkuin kukaan huushollissa ehtii kiljaista "palovaroitin", joten suosittelen lämpimästi päivystämistä uunin äärellä. Kannattaa varustautua haarukalla, tai muulla syömisvälineellä, jolla voi tökkiä valmistuvia sipsejä välillä ja kokeilla rapsakkuutta. Itse otan sipsit uunista pois aina, kuin reunat alkavat hitusen saada ruskeaa väriä ja silloin voi olla jo kiire.

Anna sipsien jäähtyä pellillä, ja jos niitä vielä ensimaistelun jälkeen jää, säilytä loput jääkaapissa suljetussa astiassa :) Saattavat vettyä hieman, joten parhaimmillaan ne ovat ehdottomasti tuoreena.

Valmiit sipsit