Kofeiini nostaa serotoniini- ja dopamiinitasoja ja vaikuttaa siten positiivisesti mielialaan, sen on todettu myös parantavan kognitiivisia kykyjä etenkin naisilla. No miksi tällaisesta tulee mieleenkään luopua? Sillä on valitettavasti (kuten kaikella muullakin, ei ole olemassa ilmaisia lounaita) huonot puolensa, kofeiini lisää stressihormonien (erityisesti kortisolin ja adrenaliinin) vapautumista (not good at all), aiheuttavat unettomuutta (ei tosin minulla) ja liikaa käytettynä ahdistusta ja uupumusta (no shit Sherlock?). Kofeiini lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja vähentävän elimistön kykyä selviytyä stressistä. Got the point?
Olin jonkin aikaa totaalilakossa vuoden vaihteessa, tai viime vuoden puolella, en oikein nyt muista (stressin syytä lienee sekin, hyvä että on olemassa käyntikortit, voi sieltä tarkistaa jos oma nimi sattuu unohtumaan), ja niin kliseeltä kuin sekin kuulostaa, sitä vähemmän väsytti mitä vähemmän kofeiinipitoista shittiä itseeni syydin. Eli olo oli paljon tasaisempi.
Tällä kulutuksella ei ole mikään ihme että on olemassa lähinnä 2 olotilaa: kooma ja hysteria. Ja heavy useriksi kun olen päätynyt on pakko saada tietty annos että pystyy edes jotain koomasta seuraavaan tasoon, kuten kaikki koukuttavat aineet, sietokyky kasvaa alati ja hysteriaan ei päästä enää ihmiselle turvallisiksi mitatuilla kerta-annoksilla.
Normaalikulutus vastannee noin 2-3 kohtuullisen kokoista, laadukasta kahvikupillista päivässä painottuen aamuun ja lounasaikaan. Ja siihen siis pyritään. Pyrin pitämään myös kokonaisia päiviä ilman kofeiinia, ja käyttämään nuo laadukkaat kupilliset oikeina hetkinä tuomaan boostia päivään.
Eli täten julistan kofeiinivapaan aikakauden alkaneeksi! Who is with me?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti