torstai 20. elokuuta 2015

No comments

Helteiset terveiset! Kyllähän se aurinko nyt toki paistaa kun työt rullaa jo kiihtyvällä tahdilla eteenpäin :( Vietin kunnon loman, se ei kuulunut suunnitelmiini vaan oli tarkoitus paiskia valmennushommia päivätyön ohella myös osa lomasta, mutta sitten kroppa ja mieli vaativat lepoa. Kerrankin kuuntelin niitä. Täytyy sanoa, että ensimmäinen kuukauden loma vuosikausiin teki kyllä hyvää. Tuli tehtyä pieni lattiaremontti extempore (huomasin osaavani asentaa laminaattialattian ja käyttäväni myös akkuporakonetta ihan by myself!), tuli ostettua omakotitalo (jonka kaupat sittemmin kariutuivat, harmi kyllä), tuli luettua monta hyvää kirjaa ja irtauduttua arjesta niin, etten aina edes tiennyt mikä päivä on.

Ajatukset ja mieli ovat jälleen sen verran solmussa, että pitänee kaivaa iltalukemiseksi Arto Pietikäisen Kohti arvoistasi. Päivä on ollut umpisurkea, kaikki on harmittanut ja tulevaisuuden suunnittelu on kiinnostanut suunnilleen yhtä paljon kuin etupihan pienet kivet. Eli aivan ratkiriemukasta. En tiedä, johtuuko tämä siitä että aivovälittäjäaineiden boostaaminen muutamilla lisäravinteilla on ollut tauolla taas jostain syystä muutaman viikon, vai onko ketutus nyt läsnä muuten vain. Mutta ehkä te tiedätte tunteen. Minä vain inhoan näitä päiviä.


Mutta hei, hengissä ollaan toistaiseksi. On tässä eräs terveysmurhekin, jonka kohtalo selvinnee hiukan myöhemmin ja hartaasti toivon että pelkällä säikähdyksellä selvitään. Että jotenkin tuntuu, et nyt on kallistus jossain niin, että se kaikki sonta valuu nyt tähän suuntaan.

Nauttikaa te auringosta ihmiset <3

ps. tämä eilinen Huomenta Suomen ihana vieras Linda Liukas ja hänen haastattelunsa sai minut hymyilemään eilen. Suosittelen lämpimästi vilkaisemaan (videoita on 2 pätkää Katsomossa), aion nimittäin jatkossa käyttää tätä "sit mä vain päätin että nyt pitää vaan kaatua eteenpäin". Voiko tuota oikeasti enää tuon paremmin sanoa?




Bookmark and Share

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti