perjantai 8. marraskuuta 2013

Rentoutumisen syvin olemus

Tiedättekö, ajattelin tulla paasaamaan näin kesken vapaapäivän teille siitä, miten tärkeää on viettää vapaapäiviä. Uhraan siis hetken omastani, julistaakseni rentoutumisen ilosanomaa, yhteisen hyvän eteen ikäänkuin.

Kirja ja kuppi kahvia. Teekin käy.

Itselleni tämä ei aina ole ollut itsestäänselvyys, mutta vakaasti läpiviemääni elämäntapamuutokseen sekin sisältyi. Eli toisin sanoen olen tässä pikkuhiljaa pakottanut itseni lempeästi viettämään vapaapäiviä, jolloin ajatukset ovat vain ja ainoastaan positiivisia (murehtiminen ehdottomasti kielletty), tekeminen lempeää ja mielekästä (jos ollenkaan). Rohkenisin väittää, että tekee hyvää varmasti itsekullekin, etenkin stressipirkoille ja -erkeille erityisen suositeltavaa.

Tänään siis en kirjoita mistään sen syvällisemmästä (sitäkin on luvassa), vinkkaan vain, että rentoutukaa hyvät ihmiset, ja jatkan kahvikupposen nauttimista hyvän kirjan parissa. Nesbon uusin (miten hiivastissa tästä näppiksestä löytyy tuo norjalaisten suosima o?) tosin loppui jo, mutta uutta luettavaa notkuu hyllyt pullollaan, sekin tietoinen valinta.

Huomenna aion rentoutua aamulla astangajoogassa, se jos mikä antaa potkua päivään.

Rentoutukaa ihmiset, tämä on käsky :)
Bookmark and Share

torstai 7. marraskuuta 2013

Pikkuisen parempi patukka

Joskus on tarve sellaiselle välipalalle, jota voi ensin säilöä viikkokaupalla käsilaukussa, ja sitten yhtäkkisen nälän yllättäessä helpottuneena kaivella sieltä käsilaukun pohjalta. Vaikka kuinka pyrkisi muuten syömään aitoa, puhdasta ruokaa, sellaista, jonka sukumme esinaisetkin tunnistaisivat syömäkelpoiseksi, näitä tilanteita kuitenkin tulee. Ainakin minulle.

Vaikka kuinka olisi nälkä hetkessä, en silti välttämättä tahdo tunkea kitusiini jotain lähinnä lisäaineita sisältäviä patukoita tai terveelliseksi mainostettuja (silti terveellisiä olematta) välipaloja. Ja toinen fakta, tämä ainakin minulla minimoi kaikenlaisia repsahduksia niihin omaa hyvinvointiani loppupeleissä nakertaviin valintoihin.


Kuten huomaatte, makuja löytyy!
Tämä Quest Nutritionin valmistama Quest Bar - proteiinipatukka on yksi ehdoton suosikkini rapakon takaisesta ihmeputiikista nimeltä iHerb. Olen testannut nyt useita makuja viime aikoina, eikä yhdessäkään ole ollut mitään valittamista, ei edes siinä valkosuklaa-mansikassa, joka yleisesti ottaen on se, jota ei patukoista kannata valita (lähinnä pahan makunsa vuoksi). Suosikkia on vaikea valita, mutta jos olisi pakko, valitsisin ehkä Peanut Butter Supremen.
Ravintosisältö Chocolate Chip Cookie Dough:sta.

Raaka-aineluettelo Mixed Berry Bliss:stä.

Kuten huomaatte, nämä on tehty varsin simppeleistä raaka-aineista: maitoproteiinia, isomalto-oligosakkarideja (prebiootti), vettä, mantelia, pakastekuivattua mansikkaa ja mustikkaa, merisuolaa, munkkihedelmää (lo han guo) ja sukraloosia. Makukin on, kuten sanottu, tosi hyvä. Ehkä isoisoäidit eivät patukkaa ruoaksi tunnistaisi, mutta raaka-aineista valtaosan jopa saattaisivat tunnistaa :)

Suomesta näitä saa ainakin Sportsnutritionilta. Tosin vain kappaleittain, iHerbistä saa kerralla tilata koko laatikollisen (ja melko paljon huokeampaan hintaan).

Mikäli iHerb ei ole tuttu, sitäkin voin suositella lämpimästi. Ensitilaajana saat suosittelukoodillani JPC332 40$ arvoisesta tilauksestasi alennusta 10$ (tuon verran kärsii tilata, ettei tule maksettavaksi arvonlisäveroa).
Bookmark and Share

tiistai 5. marraskuuta 2013

Taivaallisen hyvää kaalipataa

Kyllähän se vain niin on, että sillon kun ei edes yritä, syntyy parhaimmat tuotokset ikinä. Eilen syntyi täysin vahingossa vasemmalla kädellä uskomattoman hyvää kaalipataa. En ole ikinä edes tehnyt kaalesta muuta kuin laatikkoa, olen aina kokenut, etten osaa, ja se on ollut lähinnä harkinta-asteella.

Noh, nälkä oli ja kaapissa puolikas kaali sekä naudan luomujauhelihaa. Kun vielä laiskottikin, en jaksanut nähdä juurikaan edes vaivaa, vaan nakkelin asiat pataan ja padan liedelle ja odottelin malttamattomana (ja hiukan huolissani lopputuloksesta).

Tässä summittainen ohje, tehkää perässä:

1 ison keräkaalen puolikas
600-800g naudan jauhelihaa (luomu)
1 sipuli silputtuna
n. 2 rkl vasikanlihafondia
n. 3 dl vettä
mustapippuria
suolaa (vaaleanpunaista himalajan ruususuolaa)
chiliä (chiliflakes)

Ruskistin jauhelihan padassa sipulin kanssa, ja heitin suikaloidun kaalen sekaan kun jauheliha alkoi osoittaa kypsyyden merkkejä. Hetken päästä lisäsin veden ja fondin, ja annoin kiehua pienellä lämmöllä tovin. Päätin sen olevan valmista kun kaali tuntui ja näytti pehmeältä.

Ensi kerralla ehkä hiukan esteettisempää kuvaa?
Sekaanhan olisi voinut tietysti laittaa vaikkapa porkkanaa, mutta koska tajusin tämän vasta haarukoidessani pataa täyttä häkää ääntä kohden, päätin jättää porkkanat seuraavaan kertaan.

ps. maistuu myös hiukan kaalta pelkääville miehille :)
Bookmark and Share

Kuka minä olen?

Olen 32-vuotias, nykyiseltä ammatiltani personal trainer ja ravinto-ohjaaja. Olen entinen kontrollifriikki, perfektionisti ja kosmetologi, ja päätin vaihtaa alaa näin aikuisiällä. Alan myötä vaihtui myös osa elämästä, kun ymmärsin, etten voi elää kuten olen aina elänyt.

Olen opetellut liikkumaan vasta teininä ja aikuisena, ensin puri jumppakärpänen, sitten rakastuin tulisesti Less Millsin Bodypump-konseptiin ja juoksuun, ja nyttemmin fiilistelen joogassa, kuntosalilla ja lenkkipolulla koiran kanssa.

Olen järjestelmällisen jääräpäisesti pyrkinyt muuttamaan elämäntapojani jo useita vuosia. Olen kieltänyt itseltäni stressaamisen jo useampi vuosi sitten, viilannut ruokavalioni paleo-tyyppiseksi, opetellut rentoutumaan ja nauttimaan elämästä. Tämä kaikki siksi, että tarvitsin sitä. Olin ajanut elimistöni väärillä ruokailutottumuksilla ja stressillä uupumukseen asti. Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan, tai oikeastaan luulen sairastaneeni sitä jo pitkään, mutta diagnoosin sain vihdoin loppuvuodesta 2012. Vajaatoimintani on hiukan epätyypillistä muotoa, sitä, jonka syntymistä ja kehittymistä olen varmasti itse väärillä elämäntavoilla edesauttanut.

Tällä hetkellä voin varsin hyvin, lääkitys tuntuisi olevan tasapainossa, tykkään ruokavaliostani ja liikuntakin maistuu. Maistuisi itseasiassa enemmänkin, mutta keho alkaa vasta pikkuhiljaa olla vastaanottavainen liikkumiselle ja kehitykselle.

Bloggaan takuuvarmasti ruoasta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta, ravintolisistä, superfoodeista, elämäntapamuutoksestani, uusimmasta ihastuksestani joogasta ja liikkumisesta ylipäätään. Tervetuloa mukaan!
Bookmark and Share