No mutta, on tässä ehditty keittiössäkin touhuilemaan! Tein tuttavuutta myskikurpitsan kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni, eikä muuten ollut ollenkaan huono kokemus se. Maistui sekä sosekeittona, että ihan uunissa paahdettuna.
Olen maistellut Four Sigma Foodsin uutuuksia, Xoco -kaakaojuomajauheita. Toinen on rauhoittava, reishiä sisältävä (aivan lemppari!) ja toinen piristävä, pakurilla ja cayennepippurilla höystetty pikantti elämys. Molemmat tosi hyviä, mutta koska mun hektiseen elämäntilanteeseen on enemmän tarvi rauhoittavalle reishille, niin sitä olen käyttänyt enemmän. Tänään kun heräsin, oli eilisen sääennusteen uhkaama lumimyrsky käsinkosketeltavan totta. Lunta tulee ovista ja ikkunoista, ja minä vannoutuneen kesäihmisenä järkytyin kyllä jossain määrin :D Eli Xoco:n reishikaakao tuli enemmän kuin tarpeeseen...
 |
| Xoco <3 |
Noin niinkuin muita kuulumisia, olisi ilmeisesti aika kaivaa kirkasvalolamppu laatikosta. Sen verran synkkää on ollut, ei aurinkoa ja pelkkää harmaata puuroa koko sää. Aamutkin ovat jo kovin pimeitä, ja jahka kelloja siirretään, niin yhä pimeämmäksi käy. Tässä vaiheessa monella kilpparivaivaisella on ajankohtaista tarkistaa lääkityksensä määrää, enkä ole itsekään siinä mielessä poikkeus. Ja kannattaa myös huomioida, ettei lisäravinteiden ja superterveellisen ruokavalion merkitystä voi väheksyä. Niihin kannattaa satsata.
Olen pitkään muuten pohtinut tuota omaa sykeasiaani, ja sitä miksi se A) oli pahimman vajaatoiminnan aikana korkealla ja B) miksi se yhtäkkiä laski normaaliksi. Luultavasti tähän ei mitään varmaa vastausta yksinkertaisesti voi antaa, mutta kun fakta on, että sydänlihas todella tarvitsee T3-hormonia (aktiivinen kilpirauhashormoni), voisi olettaa, että lääke on alkanut mennä vihdoin "perille asti" kun syke on palautunut muutaman vuoden jälkeen normaaliksi, erityisesti leposyke. Mutta en voi olla ihmettelemättä, aavistuksen rankemman liikunnan aloittamista ja sitä, miten se ajankohdaltaan yhdistyy tuohon leposykkeen laskuun. Aloin siis keskikesällä vetää omia kahvakuulatunteja viikoittain, ja lähes samaan aikaan leposyke laski n. 100 bpm aina sinne 75-80 bpm.
Kyllä se on monimutkainen ja hienosäätöinen koneisto tuo ihmiselimistö. Mulla on aivan erityisesti ollut ongelmia palautumisen kanssa (kuten monella muullakin kilpparivaivaisella) ja sen rajan löytämisessä, missä pystyy liikkumaan niin että kehittyy, muttei tule takapakkia. Tällä hetkellä hyvältä on tuntunut tuo kerta viikossa reipas kahvakuulatreeni. Teen paljon muutakin sen ohella, mutta tuo on nyt sellainen ainoa reipastempoisempi treeni viikossa, ja ihan tarkoituksella. Ja kun kuulan koko on kasvamaan päin, ei voi olla kuin tyytyväinen, vaikka pitää muistaa, että tässä liikutaan koko ajan hiukan veitsenterällä, jotta ei mennä liian kovaa. Se voi nimittäin aiheuttaa viikkojen takapakin.
Olette ehkä jo huomanneetkin blogin uudistuneen ulkoasun? Tämä siksi, että blogi täyttää aivan näinä päivinä kokonaista vuoden! Mitäs tykkäätte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti