lauantai 25. lokakuuta 2014

No kannattaako niitä vitamiineja nyt sitten syödä?

Moni saattoi hieraista silmiään taannoin tämän uutisen takia. Minulle tämä ei tullut yllätyksenä, sillä Ursula Schwab kertoo antaa hyvin usein juuri tämänkaltaisia asiantuntijalausuntoja. Kerrottakoon siis, että jutussa kerrotaan, että asiantuntija Schwabin mielestä ravintolisiä ei tarvitse syödä, jos tietää syövänsä monipuolisesti.

Aletaanpa tutkailla asiaa tältä kantilta: mitä tarkoittaa monipuolisesti? Minusta vastaus yksiselitteisesti on, että se voi tarkoittaa eri ihmisellä täysin eri asioita. "Monipuolinen" voi tarkoittaa jollekulle reilua puolta kiloa päivässä kaiken värisiä, kokoisia ja muotoisia kasviksia ja marjoja, proteiininlähteellä höystettynä ja rasvaa päälle. Se voi tarkoittaa jollekulle toiselle jauhelihaa ja nakkeja, satunnaisesti mummon lihapullia, makaronilla ja perunamuusilla, joskus riisiä. Salaattia kylkeen jos sellaista on tarjolla. Makeisia, sipsejä ja olutta perjantaisin. Vaihtelua siinäkin on, mutta ei kenties sellaista, kuin tässä tapauksessa tarkoitetaan.

Olen ehkä pedantti työssäni, mutta en ymmärrä, miten voidaan olettaa kenenkään saavan välttämättä jutun juonesta kiinni pelkällä ilmoille heitetyllä ajatuksella "syö monipuolisesti". Se voi tarkoittaa mitä vain, ja jättää aivan liikaa tulkinnan varaa. Eli aivan ensinnäkin, jos kysymys kuuluu, kannattaako lisäravinteita syödä, ei siihen ole yksiselitteistä vastausta. Ei edes se riitä takaamaan ettei tarvitsisi, vaikka ihan oikeasti söisit monipuolisesti.

Tässä nimittäin unohtuu nyt sellainen pieni ja merkityksetön seikka, kuin yksilöllisyys. Fakta on, ettei kaikilla ravinteet yksinkertaisesti imeydy samalla tavalla. Imeytymiseen vaikuttaa puolestaan moni seikka (mm. suoliston kunto), mutta sen lisäksi tulee ottaa huomioon myös yksilöllinen tarve. Kun Suomessa näitä ravitsemussuosituksia ja lisäravinnesuosituksia laaditaan, tehdään ne väestötasolle. Eli ne eivät ota huomioon sairauksia, elämäntilanteita (stressi, raskaus yms.) tai noita yllä mainittuja, yksilökohtaisia eroja imeytymisessä ja tarpeessa. Ja ikävä kyllä, Suomessa hyvin harvoin kattavasti mitataan näitä vitamiini- ja hivenainetasoja ihmisiltä (hemoglobiinia ja D-vitamiinia ehkä lukuunottamatta), vaikka olen vakaasti sitä mieltä, että niitä mittaamalla ja asianmukaisesti mahdollisiin poikkeamiin puuttumalla ja hoitamalla, säästyttäisiin monelta muulta mielipahalta ja mahdollisesti jopa vaivalta/säryltä/kivulta/sairaudelta).

Ursula Schwab on siis sitä mieltä, että monipuolisesti syövä ei tarvitse purkista mitään lisäravinteita, ei kalaöljyä tai D-vitamiinia puhumattamakaan muista hömpötyksistä. Esimerkiksi tässä artikkelissa, on selitetty tutkimusviitteineen hyvin seikkaperäisesti, että suomalainen todellakin tarvitsee D-vitamiinia purkista.

Tohtori Tolonen on myös kirjoittanut viime aikoina D-vitamiinista, ja molemmat artikkelit sisältävät tutkimusviitteet: D-vitamiini ja aivot & D-vitamiini osasyynä masennukseen? Itse olen mittauttanut arvoni, ja satunnaisella 20 mikrogramman syönti ei omalla kohdallani ainakaan riitä. Tällä hetkellä otan useamman kerran viikossa 125 mikrogrammaa, ja arvo on n. reilut 100nmol/l.

Käsittämätöntä on myös väite, ettei kalaöljyllä (tai omega-3 -kapseleilla) olisi mitään hyötyä, päinvastoin jopa haittaa. Tässä muutama artikkeli kalaöljyjen puolesta: Kalaöljyn vaikutus aivoissa ja tutkimuskatsaus siitä, miten kalaöljyt eivät lisää verenvuotoriskiä

Mielenkiintoisin kohta tuossa Ursula Schwabin haastattelussa oli ehkä tämä:

Suupielet halkeilevat. Pitääkö mennä vitamiinipilleripurkille?"Ei pidä. On kyllä totta, että halkeilevat suupielet saattavat kertoa B2-vitamiinin puutteesta. Ruokavalio on länsimaissa kuitenkin normaalisti niin monipuolinen, että varsinaiset puutostilat ovat harvinaisia. Jos ei ole jättänyt mitään ruoka-aineryhmää pois ruokavaliostaan, tässä tapauksessa maitovalmisteita, ei todennäköisesti tarvitse B-vitamiinilisää vaan huulirasvaa." (Lähde: hs.fi)

Minusta tähän kiteytyy koko länsimaisen lääketieteen ja ravitsemusohjeiden syvin olemus: hoidetaan oiretta ja seurausta eikä syytä sen taustalla. Mitä jos kyseessä onkin ihminen, joka omasta mielestään syö monipuolisesti (todellisuudessa ei), kärsii vatsavaivoista jolloin ravinteiden imeytyminen on heikentynyttä ja tarvekin vähän normaalia suurempi? Minusta ei myöskään voida olettaa, että jokainen kaduntallaaja olisi perehtynyt seikkaperäisesti siihen, mitä vitamiinia ja hivenainetta saa mistäkin ruoka-aineesta, ravitsemus on niin seikkaperäinen viidakko, että siihen ei hetkessä perehdytä.

Itse suosittelen lähes aina D-vitamiinia, kalaöljyä (laadukkaita, etyyliesteröityjä omega-3 kapseleita) ja laadukasta magnesiumia asiakkailleni. Niille perusterveille naapurinpirkoille. Kokonaisuus katsotaan aina yksilökohtaisesti, mutta yleensä nuo ovat minimit. Mahdollista on myös mittauttaa vitamiini- ja hivenainetasot kauttani. Yleensä jokin puutos löytyy aina, ubikinoni on myös sellainen, josta monella suomalaisella on puutetta noiden yllä mainittujen lisäksi (lähde: Taija ja Jani Somppi - Parantavat rasvat).

Suosittelen lämpimästi jokaista pohtimaan sitä omaa, henkilökohtaista tilannettaan. Voitko hyvin, vai tuntuuko siltä, että voisit voida paremminkin?  Onko stressiä (vitamiinien ja hivenaineiden tarve mahdollisesti siten lisääntynyt), tai onko sinulla jokin perussairaus (tarve mahdollisesti lisääntynyt)? Kärsitkö vaivoista tai sairauksista (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, suolistovaivat ja -sairaudet), jotka voisivat kieliä siitä, että vitamiinien ja hivenaineiden imeytyminen ei ole optimaalista?

Kehoitan myös lämpimästi ajattelemaan asioita itse, omilla aivoillasi, mitään ei kannata purematta niellä, vaan kannattaa kysellä ja kyseenalaistaa. Netti on täynnä ja sieltä löytyy pilvin pimein tutkimuksia ja artikkeleita tutkimusviitteineen myös näistä vitamiineista, jos sellaiset faktat kiinnostavat.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin loppupeleissä on se, mikä on parasta juuri sinulle.
Bookmark and Share

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti