Tämä postaus sai alkunsa siitä turhautumisen määrästä, jota usein koen oman fysiikkani ja sitä rajoittavien tekijöiden kanssa. Liikuntahistoriani ei ulotu minnekään taaperoikään saakka, vaan olen opetellut liikkumaan teininä ja aikuisena, ja löytänyt mieluiset lajini vasta silloin. Olin vielä muutama vuosi sitten hyvin intohimoinen työmatkapyöräilijä, ryhmäliikuntauntien kuluttaja ja juoksija. Se oli aikaa, kun kuljin lähes kaikki työmatkani (10 kilometriä suuntaansa) pyöräillen kesät talvet, kotimatkalla piipahdin BodyPumpissa ja luonnollisesti lenkkeilytin koirat siihen päälle (useita tunteja viikossa, pääsääntöisesti kävellen). Saatoinpa siihen päälle juosta sen muutaman lenkinkin viikossa. Tykkäsin tuosta kaikesta, ainoa miinuspuoli oli selittämättömät (ja aika ajoin varsin kovat) lihas- ja nivelsäryt, sekä kunnon kehittymisen ongelmat, eli lähinnä se tosiasia, ettei kunto kasvanut liikkumisen kanssa samassa suhteessa.
Siinä vaiheessa, kun diagnoosi kilpirauhasen toimintahäiriöstä alkoi nähdä päivänvalon, kuntoni romahti. Onnekseni olin jo siinä vaiheessa opintovapaalla töistä, joten saatoin hallita liikkumiseni määrää varsin hyvin. Pienetkin ponnistukset alkoivat hengästyttää ja syke nousi pilviin. Pystyin kuitenkin koko ajan lenkkeilemään kävellen, pyöräilemään ja tekemään lihaskuntoa satunnaisesti.
Tällä hetkellä, vaikka tilanne vajaatoiminnan kanssa on suhteellisen tasapainoinen, on sairastaminen kyllä jättänyt jälkensä. Kärsin epäilemättä tuolloin muutama vuosi sitten myös ylikunnosta, siihen kaikki klassisetkin oireet viittasivat sillä hetkellä kun ongelmia alkoi fysiikan kanssa kasautua. Tällä hetkellä lenkkeilen edelleen kävellen, teen jonkin verran lyhyitä, tehokkaita lihaskuntoharjoituksia ja pyöräilen jonkin verran. Joogasta pidän ja se sopisi tilanteeseen hyvin, mutta se on käytännön syistä jäänyt, pitäisikin herätellä sitä harrastusta uudelleen. Mutta juoksukunto on kyllä muisto vain. Terveys edellä tätä loppuelämän kuntoa on kuitenkin rakennettava, joten edistyminen on varsin vaivihkaista :)
Pyrin kuitenkin liikkumaan koko ajan, vaikka kunnon koheneminen tapahtuu tällä hetkellä nivelvaivaisen etanan tahdissa suurinpiirtein. Mutta ei auta, ei se kunto kotona makaamallakaan parane, olen omalla kohdallani todennut. Toki turhautuminen on _valtaisaa_ kun muistelen kuntoa muutamia vuosia sitten, en edes hengästynyt koskaan! Välillä on huonoja päiviä ja välillä parempia, sekin on hyvä ottaa huomioon.
Itse suosittelen jokaiselle kilpparivaivaiselle kevyttä ja oman kunnon ja tuntemusten mukaiset liikkumista, mikälä hoitava lääkäri ei ole sitä erikseen kieltänyt. Pitkäkestoista aerobista eli kestävyysliikuntaa en suosittele sen kortisoleja nostavan taipumuksen vuoksi, sen sijaan peruskestävyysalueella (PPPP eli Pitää Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta) voi liikkua, ja jos vointi sallii, silloin tällöin ottaa jonkun intervalliharjoituksenkin, joskin niissä sekä intervallien kesto, että treenin kokonaiskesto on hyvä pitää lyhyenä. Lihaskuntoharjoittelussa samoin on hyvä muistaa, että laatu tulee ennen määrää ja kestoa. Lyhyet, suhteellisen napakat harjoitukset vaikka kotona ovat parempia kuin puolentoista tunnin hitkuttaminen kuntosalilla. Hyvä lihaskuntotreeni voi olla kestoltaan 20-30 minuuttia, ja silti tuloksekas! Ja tämä pätee oikeastaan kaikkiin, ei pelkästään kilpirauhasvaivaisiin :)
Olen huomannut, että ihmiset muutoinkin saattavat sinnitellä salilla tuntikausia, kun fakta on, että yli tuntia ei kannata treenata. Jos salilla vierähtää yli tunti, alkaa treeni anabolisen eli rakentavan sijasta muuttua kataboliseksi eli lihaksia kuluttavaksi hormonien vuoksi, vaikka tarkoitus luonnollisesti olisi päinvastainen. Lyhyet, napakat treenit useita kertoja viikossa jos kunto sallii eikä lääkäri ole kieltänyt liikkumista, sekä maltillinen, peruskestävyysalueella tapahtuva kestävyysharjoittelu silloin tällöin intervalleilla höystettynä, saavat sekä mielen, että kropan tuntumaan paremmalta <3
Muistathan kuitenkin noudattaa aina ensisijaisesti hoitavan lääkärisi ohjeita, ja mikäli liikkumista ei ole kielletty, nämä ohjeet sopivat myös perusterveelle ihmiselle :) Muista kuunnella oloasi tarkasti treenatessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti