Onko sairaus seuraus?

Minä olen kokenut monta herättävää hetkeä viime aikoina, ja yksi niistä oli kun luin tämän blogikirjoituksen. Samaan aikaan olen opiskellut metaboliaa, verensokerin saloja ja mm. termiä "broken brain", funktionaalisen lääketieteen näkökulmasta. Kävin myös mielenkiintoisen keskustelun ravitsemuksesta hiljattain, ja se jotenkin selvensi myös itselleni juuri niitä syitä, miksi olen valinnut syödä kuten syön ja elää kuten elän. 

Jos olet seurannut blogiani, tiedätkin, että sysäys muuttaa omia elämäntapojani lähti kohdallani liikkeelle sairastumisesta. Yllä linkkaamani blogikirjoituksessa Sanna Wikström kertoo, että hänen mielestään sairaus on seuraus, oire häiriötilasta tai epätasapainosta, joka elimistössä vallitsee. Asiaa opiskeltuani en voisi olla enempää samaa mieltä. Omalla kohdallani sairastuminen kilpirauhasen vajaatoimintaan todellakin oli seuraus huonoista elämäntavoista (raju liikkuminen ja liian vähäinen syöminen, karppaus ja ravinneköyhien ruokien syöminen) ja liiallisesta stressistä. Näin jälkeenpäin en oikeastaan ihmettele sairastumistani lainkaan. 

Palataanpa ravitsemuskysymykseen, terveellinen elämä sisältää paljon muutakin kuin ruokavalion, mutta pohditaanpa  tätä nyt hetki. Oma elimistöni on siinä tilanteessa, että viljatuotteiden nauttiminen aiheuttaa oireita, joten niitä en juurikaan käytä. Maitotuotteet vaikuttavat myös tekevän kummallisia oireita, joskaan ei niin rajuja kuin viljat, mutta elän pääsääntöisesti ilman lehmänmaitotuotteitakin siis. Nyt ehkä saatat kysyä, että mitä jos sinä koet olosi terveeksi ja elinvoimaiseksi tämän hetkisellä ruokavaliollasi, onko sinulla mitään syytä muuttaa ruokavaliotasi? Toivoisit ehkä, että vastaisin ei tietenkään ole, jatka vain samaan malliin. Ikävä kyllä vastaan toisin. Vastaan, että kyllä on. Nimittäin ainakin tarkastelun paikka, ovatko elämäntapasi ja ruokailutottumuksesi optimaaliset, jotta elimistö saa kaiken mahdollisen tuen voidakseen hyvin ja pysäkseen terveenä?

Viimeksi puhuin perimästä, kun käsiteltiin toksiineja painonhallinnan yhteydessä, ja siihen perimään johtaa tämänkin postaus. Tällä hetkellä diabetes (tyyppi 2) ja ylipaino ovat aikakautemme suurin, yksittäinen terveysmurhe maailmassa (ja altistaa suuresti mm. dementialle, sydän- ja verisuonisairauksille ja syövälle), ja aiheutuu lähes yksinomaan ympäristötekijöistä ja elämäntavoista. Tämä tarkoittaa sitä, että se olisi myös lähes 100% ehkäistävissä ja jopa parannettavissa, ympäristö- ja elämäntavoilla. Diabetes ja ylipaino koskettavat yli 1,7 biljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti (esimerkiksi Yhdysvalloissa joka kolmas lapsi, ja lähes kaksi kolmesta aikuisesta on ylipainoinen, Suomessakin yli puolet aikuisista, ja suunta on ikävä kyllä kasvava), ja koska näin ei suinkaan aina ole ollut, ymmärtänet, että jokin on pielessä. 

Ihmiselimistö on viisas, se ilmoittaa jos jokin on pielessä, ja ongelma on kyllä maailmanlaajuisesti tiedostettu, hoitokeinot eivät vain nyt ole kovinkaan hyvät. On tilanteita, että ylipainoinen on samaan aikaan aliravittu, ei varsinaisesti kärsi energianpuutteesta vaan lähinnä ravinteiden. Voitko uskoa? Eli tilanne on se, että ravintoa kyllä on tarjolla yllin kyllin, ja sitä syödään, mutta jos samaan aikaan ylipainoinen ihminen kärsii ravinteiden puutoksesta, ei voida tehdä kuin tietynlaisen johtopäätöksen: hänen syömänsä ruoka on ravinteiltaan varsin köyhää. 

Yleisin harhahuulo on, että ylipainosta pääsee eroon yksinkertaisesti syömällä vähemmän, liikkumalla enemmän ja harjoittamalla hiukan itsekuria. Todellisuudessa vain harva on saanut liikakilonsa syömällä määrällisesti liikaa, useinmiten kysymys on siitä, mitä on syöty. Elimistö on parhaimmillaan huippuunsa viritetty rasvanpolttokone. Oikeanlaista ravintoa syötäessä ei tarvitse laskea kaloreita, sillä elimistö kyllä kertoo, milloin ravintoa on tullut riittävästi. Edellytys on, että viestit kulkevat oikein (akselilla suolisto-aivot-rasvasolut). Vääränlaisen ruoan (esimerkiksi sokeri ja huonot, nopeat hiilihydraatit, jotka käyttäytyvät elimistössä sokerin tavoin) syöminen aiheuttaa viestien vääristymisen ja/tai puuttumisen. Kärjistetysti teollinen, prosessoitu ruoka, sokeri ja huonot hiilihydraatit ovat niin moderni keksintö, ettei elimistö tunnista niitä ravinnoksi, vaan varastoi rasvaksi sen sijaan, että käyttäisi sen energiana, ja himoitsee pian lisää, usein sokerisia ja tärkkelyspitoisia herkkuja. Ja tässä vaiheessa olet hyvässä vauhdissa noidankehää, kuulostaako tutulta?

Jotta voi laihtua, täytyy olla tarpeeksi terve. Metabolian täytyy toimia normaalisti, ja ravinteita ravinnosta täytyy tulla riittävästi. Mutta painonhallinta on vain yksi osa tätä asiaa, se toinen on se terveys. Syö siten, että voit hyvin huomennakin.

Itse pyrin syömään ravintorikasta, puhdasta ja prosessoimatonta ruokaa siksi, että elimistöni olisi pullollaan ravinteita, vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja toimiakseen optimaalisesti, ehkäistäkseni sairastumista ja korjatakseni niitä vaurioita, mitä minulla omien elämäntapojeni vuoksi jo on ehtinyt tulla. Sellaista skanneria ei ole taidettu keksiä vielä, jolla pystyttäisiin kartoittamaan koko perimä, jotta tiedettäisiin hyvin tarkasti, mille sairauksille ja vaivoille kukin on altis perimänsä ja geeniensä vuoksi. Tämän takia suosittelen lämpimästi jokaista syömään ja elämään niin terveellisesti kuin suinkin, ehkäistäksesi sairauksia ja voidaksesi hyvin myös huomenna.

Nämä ovat hyvin monimutkaisia asioita, mutta jos jotain, niin sen olen oppinut, että painonpudotus ei ole pelkkää matematiikkaa vaan ennemminkin kemiaa. Ja jos metabolia on sekaisin painonpudotus on sama kuin taistelisit tuulimyllyjä vastaan. Myös osa sairauksista voi heittää metabolian sekaisin, ja kuten yllä sanoinkin, on oltava tarpeeksi terve laihtuakseen. Tämä pätee etenkin kilpirauhasvaivoihin, paino ei useinkaan vajaatoimintapotilailla putoa ennenkuin hoito on oikea ja lääkitys tasapainossa ja elimistö jotakuinkin balanssissa. Siis kärsivällisyyttä, kanssasisaret <3

Voikaa ja syökää hyvin ja terveellisesti :)