Blogi päivittyy jatkossa yritykseni sivujan alla osoitteessa kuntoilo.fi/blogi
Tervetuloa sinne seurailemaan :)
lauantai 11. maaliskuuta 2017
Blogin uusi osoite
Blogi päivittyy jatkossa yritykseni sivujan alla osoitteessa kuntoilo.fi/blogi
Tervetuloa sinne seurailemaan :)
torstai 28. heinäkuuta 2016
Helpoista helpoin raakasuklaa
Aivan jokaisella tekee mieli makeaa aika ajoin, eikä se väärin ole. En ole tehnyt aikoihin raakasuklaata, jotenkin on tullut enemmän puuhattua raakakakkujen parissa viime aikoina, edellisestä suklaaseikkailusta on jo todellakin tovi. Olen yhden pussin tätä Foodin kookospalmusokeroitua kaakaomassaa käyttänyt - tosin ihan muuhun tarkoitukseen - kunnes älysin, että tästähän voi tehdä suklaata, ihan tämmöisenään!
Sanoisinkin, että kokeilu oli todella onnistunut, suklaan tekoon et tarvitse periaatteessa mitään muuta raaka-ainetta, tämä riittää. Mulla sattui olemaan kaapissa jämäpussi kuivattua karpaloa, joten pudotin suklaamuotin pohjalle niitä. Tuli tosi hyvää!
Helpoista helpoin raakasuklaa
(0,5dl kuivattuja karpaloita)
Pienennä kaakaomassaa veitsellä ja sulata rauhassa vesihauteessa kunnes se on täysin juoksevaa. Älä anna kuumentua yli 42 asteen, joten malttia tarvitaan. Pudottele karpalot (tai muut lisukkeet, esim. pähkinät käyvät tosi hyvin) suklaa- tai jääpalamuotin pohjalle ja kaada sula kaakaomassa päälle. Anna jäähtyä jääkaapissa tai pakastimessa noin puolisen tuntia. Säilytä jääkaapissa.
Noita valmiiksi kookossokeroituja kaakaomassoja on kolmea erilaista, Sweet 58%, Dark 72% ja Intense 85%, viimeksi mainittua käytin tässä itse. Myös Darkia olen kokeillut, tykkäsin kyllä molemmista.
Noita valmiiksi kookossokeroituja kaakaomassoja on kolmea erilaista, Sweet 58%, Dark 72% ja Intense 85%, viimeksi mainittua käytin tässä itse. Myös Darkia olen kokeillut, tykkäsin kyllä molemmista.
Täytyy sanoa, että on mulla yksi suuri raakakakkurakkauskin, mutta ehkäpä sen reseptiä sitten toisella kertaa :) Olen viettänyt tässä hiukan lomaa, joten aikaa kokkailullekin on ollut! Olen lukenut jälleen monen monta kirjaa, ottanut aurinkoa, hiukan treenannut ja nauttinut tuoreista marjoista. Voi vitsi kun näitä herkkuja ihan oikeasti saisi hyvälaatuisena ja kohtuuhintaisena läpi vuoden, olisin kyllä tosi onnellinen.
Foodinilla on vielä pari päivää voimassa kiva kampanja, itse tein tilauksen ja täytyy sanoa, että jykevää tekoa tuo kassi! Siitä tuli mun lemppari välittömästi.
 |
| Foodin.fi |
lauantai 16. heinäkuuta 2016
Addiktiosta toiseen
Siis ihan jokainenhan tarvitsee niitä päännollauskonsteja, eikä vain? En nyt siis tarkoita rentoutumista liikkumisen merkeissä, vaan sitä, mitä tehdään työn, liikkumisen, nukkumisen ja syömisen jälkeen jäävällä vapaa-ajalla. Toisilla se on lukeminen, jollain käsityöt tai vaikkapa kokkaus. Mulla se on aina ollut lukeminen, ihan aina. Oli tosin vuosia välissä etten juuri kirjaa avannut (mut ne oli jotenkin hämäriä vuosia, en muista tehneeni juuri mitään muutakaan), mutta jonkinlaista ennätystä tässä on tahkottu nyt tänä kesänä ja loppukeväästä.
Kun vuoden vaihteessa jäin päätoimiseksi yrittäjäksi töitä tietysti oli, mutta kun otti huomioon että olin tehnyt kahta työtä siihen asti, löytyi sitä vapaa-aikaakin poikkeuksellisen paljon. Jokusen kirjan luin mutta eniten katsoin sarjoja Netflixistä. Ensiksikin löysin Downton Abbeyn (ja voi hyvänen aika millaiseksi löydöksi se osoittautuikaan!). Tässä kävi juuri kuten mun elämässä moni asia tapahtuu, olin kyllä kuullut siitä ja pätkiä jopa tv:stä nähnyt, mutta vasta kun törmäsin siihen toistamiseen tai kolmannen kerran tai jotain, alkoi intuitio potkia. Näin mulle käy monesti, usein kirjojen kanssa (ne osoittautuvat kans useasti helmiksi), mutta myös aivan muiden asioiden kanssa. Tällä tavoin törmäsin viime syksynä termiin resilience, luin sen tiimoilta yhden ehkä jossain määrin hyvinkin isosti elämääni vaikuttavan kirjan (se ei voi olla vaikuttamatta, uskokaa pois) ja termiin on tarkoitus tutustua vielä lähemmin Zelena Montminyn "21 days to resilience" -kirjan avulla. Resilienssi (vähän hankala suomennos), on ominaisuus, jota on mahdollista kehittää läpi elämän. Se on sinnikkyyttä, toipumista ja toimintakykyä elämän vaikeissa hetkissä. Usein resilienteillä ihmisillä on takanaan kokemuksia, jotka ovat tehneet heistä selviytymiskykyisiä.
No mutta, jos aihepiiri ja todella vaikuttava kirja kiinnostaa (ja englanti taipuu, sillä tätä ei tietääkseni ole suomennettu), kannattaa lukea Amanda Lindhoutin A House In The Sky. Kirja on elämänkerta, jossa Amanda kertoo 15 kuukauden ajanjaksosta, jolloin hän oli siepattuna Somaliassa. En ehkä herkimmille suosittele, sen verran ahdistava se saattaa olla mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
No siis, hitusen harhauduin aiheesta, mutta joka tapauksessa, lukeminen on aina ollut mulle henkireikä, enimmäkseen kulutan dekkareita, mutta vähänkään ammattikirjallisuuden läheltä liippaavat ja chick litit menevät myös. Ihan perinteinen kaunokirjallisuus sen sijaan on selkeässä vähemmistössä.
Kun intuitioni tammikuussa flunssan kourissa maatessani ilmoitteli, että ehkä voitais ottaa vähän paremmin selkoa tuosta maailman villinneestä Downton Abbeystä, minähän otin, ja voi hyvänen aika se oli kuulkaa rakkautta aivan heti kättelyssä, jo tunnarin kuullessani minä vain tiesin että tästä tykkään. Ja tykkäsinkin, niin paljon että ihan pesäeroa piti alkaa loppumetreillä tehdä etten ala itkeä. Viimeinen tuotantokausi on vielä katsomatta, se ei ole vielä Netflixissä, joten on jotain mitä odottaa :)
Keväällä kulutin Downton Abbeyn lisäksi pari tuotantokautta Boschia, yhden Game of Thronesin, kaikki 4 kautta Strike Backia, useamman kauden Murdochin Murhamysteerejä ja toki jokusen kirjankin. Tämä oikeastaan nyt lähti tämä ajatus siitä kun yritin laskea, montako kirjaa olen nyt kesän aikana lukenut. Sekosin jossain kahdenkymmenen kohdalla. Sellaista noin 3 kirjan viikkotahtia siis. Se on paljon, jopa mulle! Nyt on mennyt enimmäkseen dekkareita, mutta muuta mielenkiintoista luettavaa on myös tullut haalittua. Oi kun olis aikaa rajattomasti :)
Jokainen, joka tykkää kirjoista tietää sen tunteen kun hyvä kirja pitää lopettaa. Se on joka ikinen kerta aina yhtä surullista, pahimmillaan niitä viimeisiä sivuja oikein säästelee ettei sitä hetkeä tarttis kokea, ja minä jotenkin ihan oikeasti jään niin hyviä päähenkilöitä kaipaamaan. Uutta kirjaa on aluksi tosi vaikea aloittaa.
Nää on mulle jotenkin hyvin henkilökohtaisia asioita, mä voisin puhua loputtomasti mua tavalla tai toisella koskettaneista kirjoista ja sarjoista, itseasiassa jotain kertonee sekin, että olen teininä haaveillut kirjailijan urasta. Musta olis huikeeta kirjoittaa täydellinen dekkari, kuten Jo Nesbø, Karin Slaughter tai Patricia Cornwell. Säännöllisin väliajoin näen yhä itseni istumassa jossain metsän keskellä piilopirtissä kirjoittamassa. Tosin yksinäni siellä pelkäisin itseni kuoliaaksi mutta hei, ainahan sitä saa (pitää!) haaveilla :)
Kotona käytiin juuri keskustelu aiheesta televisio. Me rakennetaan taloa ja tiettyjä asioita kun tässä on pitänyt päättää, ehdotin miehelle että mitä jos ei olis kuin 1 telkkari. Itse en ole puoleen vuoteen televisiosta katsonut muuta kuin tennistä, jääkiekon MM-kisat ja yleisurheilun EM-kisat, ja kaikki nekin näkee nykyään läppäriltä. Mulla ei henkilökohtaisesti ole käyttöä televisiolle lainkaan, mut niin, meitä on moneksi :)
Elikkä siis, jokainen tarttee sen henkireiän, eikö niin? Juuri tänään sain luettua loppuun Ursula Poznanskin Sokeat linnut ja oon tässä iltapäivän pohtinut millä jatkan. Boschia odottaa hyllyssä vino pino mut kun nyt on taas se suruaika eikä tee mieli aloittaa mitään. Sitten avasin Netflixin ja huomasin, että Criminal Mindsista on tullut uusi kausi, joten taidan käydä sen kimppuun.
Lukeminen kannattaa aina, eikö niin :)
Kun vuoden vaihteessa jäin päätoimiseksi yrittäjäksi töitä tietysti oli, mutta kun otti huomioon että olin tehnyt kahta työtä siihen asti, löytyi sitä vapaa-aikaakin poikkeuksellisen paljon. Jokusen kirjan luin mutta eniten katsoin sarjoja Netflixistä. Ensiksikin löysin Downton Abbeyn (ja voi hyvänen aika millaiseksi löydöksi se osoittautuikaan!). Tässä kävi juuri kuten mun elämässä moni asia tapahtuu, olin kyllä kuullut siitä ja pätkiä jopa tv:stä nähnyt, mutta vasta kun törmäsin siihen toistamiseen tai kolmannen kerran tai jotain, alkoi intuitio potkia. Näin mulle käy monesti, usein kirjojen kanssa (ne osoittautuvat kans useasti helmiksi), mutta myös aivan muiden asioiden kanssa. Tällä tavoin törmäsin viime syksynä termiin resilience, luin sen tiimoilta yhden ehkä jossain määrin hyvinkin isosti elämääni vaikuttavan kirjan (se ei voi olla vaikuttamatta, uskokaa pois) ja termiin on tarkoitus tutustua vielä lähemmin Zelena Montminyn "21 days to resilience" -kirjan avulla. Resilienssi (vähän hankala suomennos), on ominaisuus, jota on mahdollista kehittää läpi elämän. Se on sinnikkyyttä, toipumista ja toimintakykyä elämän vaikeissa hetkissä. Usein resilienteillä ihmisillä on takanaan kokemuksia, jotka ovat tehneet heistä selviytymiskykyisiä.
No siis, hitusen harhauduin aiheesta, mutta joka tapauksessa, lukeminen on aina ollut mulle henkireikä, enimmäkseen kulutan dekkareita, mutta vähänkään ammattikirjallisuuden läheltä liippaavat ja chick litit menevät myös. Ihan perinteinen kaunokirjallisuus sen sijaan on selkeässä vähemmistössä.
Kun intuitioni tammikuussa flunssan kourissa maatessani ilmoitteli, että ehkä voitais ottaa vähän paremmin selkoa tuosta maailman villinneestä Downton Abbeystä, minähän otin, ja voi hyvänen aika se oli kuulkaa rakkautta aivan heti kättelyssä, jo tunnarin kuullessani minä vain tiesin että tästä tykkään. Ja tykkäsinkin, niin paljon että ihan pesäeroa piti alkaa loppumetreillä tehdä etten ala itkeä. Viimeinen tuotantokausi on vielä katsomatta, se ei ole vielä Netflixissä, joten on jotain mitä odottaa :)
Keväällä kulutin Downton Abbeyn lisäksi pari tuotantokautta Boschia, yhden Game of Thronesin, kaikki 4 kautta Strike Backia, useamman kauden Murdochin Murhamysteerejä ja toki jokusen kirjankin. Tämä oikeastaan nyt lähti tämä ajatus siitä kun yritin laskea, montako kirjaa olen nyt kesän aikana lukenut. Sekosin jossain kahdenkymmenen kohdalla. Sellaista noin 3 kirjan viikkotahtia siis. Se on paljon, jopa mulle! Nyt on mennyt enimmäkseen dekkareita, mutta muuta mielenkiintoista luettavaa on myös tullut haalittua. Oi kun olis aikaa rajattomasti :)
Jokainen, joka tykkää kirjoista tietää sen tunteen kun hyvä kirja pitää lopettaa. Se on joka ikinen kerta aina yhtä surullista, pahimmillaan niitä viimeisiä sivuja oikein säästelee ettei sitä hetkeä tarttis kokea, ja minä jotenkin ihan oikeasti jään niin hyviä päähenkilöitä kaipaamaan. Uutta kirjaa on aluksi tosi vaikea aloittaa.
Nää on mulle jotenkin hyvin henkilökohtaisia asioita, mä voisin puhua loputtomasti mua tavalla tai toisella koskettaneista kirjoista ja sarjoista, itseasiassa jotain kertonee sekin, että olen teininä haaveillut kirjailijan urasta. Musta olis huikeeta kirjoittaa täydellinen dekkari, kuten Jo Nesbø, Karin Slaughter tai Patricia Cornwell. Säännöllisin väliajoin näen yhä itseni istumassa jossain metsän keskellä piilopirtissä kirjoittamassa. Tosin yksinäni siellä pelkäisin itseni kuoliaaksi mutta hei, ainahan sitä saa (pitää!) haaveilla :)
Kotona käytiin juuri keskustelu aiheesta televisio. Me rakennetaan taloa ja tiettyjä asioita kun tässä on pitänyt päättää, ehdotin miehelle että mitä jos ei olis kuin 1 telkkari. Itse en ole puoleen vuoteen televisiosta katsonut muuta kuin tennistä, jääkiekon MM-kisat ja yleisurheilun EM-kisat, ja kaikki nekin näkee nykyään läppäriltä. Mulla ei henkilökohtaisesti ole käyttöä televisiolle lainkaan, mut niin, meitä on moneksi :)
Elikkä siis, jokainen tarttee sen henkireiän, eikö niin? Juuri tänään sain luettua loppuun Ursula Poznanskin Sokeat linnut ja oon tässä iltapäivän pohtinut millä jatkan. Boschia odottaa hyllyssä vino pino mut kun nyt on taas se suruaika eikä tee mieli aloittaa mitään. Sitten avasin Netflixin ja huomasin, että Criminal Mindsista on tullut uusi kausi, joten taidan käydä sen kimppuun.
Lukeminen kannattaa aina, eikö niin :)
sunnuntai 10. heinäkuuta 2016
Maailman helpoin ja herkullisin vihersmoothie
Tiedän, pelkkä ajatuskin vihersmoothiesta sai minut kakomaan vielä tovi sitten, en millään uskonut, että sanat herkullinen ja vihersmoothie voi laittaa samaan lauseeseen. Jokin aika sitten löysin vähän kuin vahingossa keinon tehdä ihan oikeasti maistuvaa ja helposti nautittavaa vihersmoothieta, terveellisyydestä tinkimättä. Yhdellä makemmalla raaka-aineella reseptiin saa upotettua monta muuta vähemmän lähtökohtaisesti houkuttelevaa ainesosaa ja lopputulos on pehmeä ja herkullinen :) Reseptistä tulee noin 1,5 litraa (noin siksi, että määrät ovat varsin suurpiirteisiä), itse teen tämän määrän yleensä kerralla, laitan lasikannuun jääkaappiin ja juon pitkin päivää.
Herkullinen vihersmoothie
2 lehtikaalen lehteä (varsineen, jos sinulla on tehokas blenderi)
2 varsisellerin vartta
2 kourallista pakastemangoa
1 avokado
1 kourallinen tuoretta (tai 2 pakastenappia) pinaattia
1 tl soijalesitiinijauhetta
1-2tl laadukasta viherjauhetta (esim. Foodin)
noin 0,5dl kookoshiutaleita
1 tl kuitulisää (esim. Puhdas+ Caps Akaasiakuitu)
makeutusta maun mukaan (stevia, kookossokeri, hunaja tms)
n. 3-5dl vettä
Valmistele raaka-aineet (kuori ja poista siemen avokadosta, huuhtele varsisellerin varret ja huuhtele tuore lehtikaali), mittaa kaikki ainekset blenderiin ja sekoita sileäksi. Lisää vettä sen verran, että saat haluamasi koostumuksen. Voit halutessasi jättää ohjeesta pois soijalesitiinin, viherjauheen ja kuitulisän, resepti on oikein pätevä ilman niitäkin.
Mainittakoon myös, että mangon tilalta banaania voi kokeilla (ei tuo yhtä paljon makeutta) tai mikä ettei ananastakin.
Noniin, minä lähden pikkuhiljaa jännittämään Henri Kontisen ja Heather Watsonin peliä Wimbledonin sekanelinpelin finaalissa, kerrankin on tenniksessä jotain oikeasti jännittävää suomalaisittain :)
Oletko muuten jo tilannut itsellesi ilmaisen Smoohie-oppaan? Se onnistuu näppärästi vaikka tästä linkistä.
Herkullinen vihersmoothie
2 lehtikaalen lehteä (varsineen, jos sinulla on tehokas blenderi)
2 varsisellerin vartta
2 kourallista pakastemangoa
1 avokado
1 kourallinen tuoretta (tai 2 pakastenappia) pinaattia
1 tl soijalesitiinijauhetta
1-2tl laadukasta viherjauhetta (esim. Foodin)
noin 0,5dl kookoshiutaleita
1 tl kuitulisää (esim. Puhdas+ Caps Akaasiakuitu)
makeutusta maun mukaan (stevia, kookossokeri, hunaja tms)
n. 3-5dl vettä
Valmistele raaka-aineet (kuori ja poista siemen avokadosta, huuhtele varsisellerin varret ja huuhtele tuore lehtikaali), mittaa kaikki ainekset blenderiin ja sekoita sileäksi. Lisää vettä sen verran, että saat haluamasi koostumuksen. Voit halutessasi jättää ohjeesta pois soijalesitiinin, viherjauheen ja kuitulisän, resepti on oikein pätevä ilman niitäkin.
Mainittakoon myös, että mangon tilalta banaania voi kokeilla (ei tuo yhtä paljon makeutta) tai mikä ettei ananastakin.
Resepti on oiva tapa saada päivään upotettua mahdollisimman paljon vihreää, itse saatan joskus kiireessä valmistaa lihan (lohta uunissa, phvi grillissä tms.) ja sen lisäksi juoda jättisuuren lasillisen vihersmoothieta. Samoin viherjauhe uppoaa tähän kuin kuuma veitsi voihin, kannattaa ehdottomasti testata :)
Noniin, minä lähden pikkuhiljaa jännittämään Henri Kontisen ja Heather Watsonin peliä Wimbledonin sekanelinpelin finaalissa, kerrankin on tenniksessä jotain oikeasti jännittävää suomalaisittain :)
Oletko muuten jo tilannut itsellesi ilmaisen Smoohie-oppaan? Se onnistuu näppärästi vaikka tästä linkistä.
tiistai 5. heinäkuuta 2016
Luonnonkosmetiikan dödöt
Deodorantti on ripsivärin ohella yksi haastavimpia tuotteita luonnonkosmetiikassa, ehkä juuri siksi, että näiden toimivuudesta ihmiset eivät ole valmiita tinkimään. Minä mukaan lukien. Päätin kuitenkin kohta lähes 2 vuotta sitten, että kun tälle tielle on lähdetty, kaikki kokeillaan - ainakin kerran. Olin vuosikaudet käyttänyt tehokkaimpia markettiantipersipirantteja (selvyyden vuoksi, deodorantit lähinnä peitteävät hien hajua ja antiperspirantit estävät hikoilua), ja luonnonkosmetiikassa synteettisten antiperspiranttien alumiinikloorihydraatti (joka perustuu yksinomaan hikirauhasten tukkimiseen) on kielletty. Säännöllisin väliajoin mediassa julkaistaan tutkimuksia, joissa kerrotaan ko. aineosan haitallisuudesta terveydelle, ja useammassakin taitaa olla mainittuna syöpä. En sen kummemmin ota kantaa asiaan, olin päättänyt että kokeilen ja sen kokemuksen nyt jaan kanssanne.
En ole koskaan ollut mikään järjetön hikoilija, siis hikoilen kyllä, kuten normaalit ihmiset ja koen sen epämiellyttävänä tietysti. Inhosin etenkin tunnetta, kun kainalot kastuvat, ja juuri siksi valitsin aina tehokkaimpia antiperspirantteja. Aloitin kokeiluni Madaran Bio-Active deodorantilla. Kyseessä on roll-on, joista en synteettisen kosmetiikan puolellakaan ole kuuna päivänä tykännyt, pidin aina enemmän voidemaisista stickeistä, koska ne kuivuivat nopeasti eikä kainaloita tarvinnut tuuletella koko aamua.
Ihan ensiksikin, vaihtaessasi synteettisestä dödöstä luonnonkosmetiikan deodoranttiin, alussa kannattaa varautua, että hiki voi tuoksahtaa ja kainalot olla märkänä. Itse en tätä tiennyt, enkä ollut varautunut varsinaisesti siihen, mutta koska Rexonaa oli vielä jäljellä, käytin sitä ja Madaran dödöä vuoropäivin (en tiedä onko järkevää vai ei). Joka tapauksessa, pääsin muutamassa viikossa siihen pisteeseen, että hien eritys oli normalisoitunut ja dödöä ei tarvinnut edes kaikkina kotikalsaripäivinä käyttää. En ollut kuitenkaan treenipäivinä aivan 100% tyytyväinen Madaraan, ja siksi päädyin hankkimaan rinnalle testiin vielä Lovefresh-merkkisen jenkkidödön kun tuotemerkki Naturellen varkkokauppaan saapui.
Kyseessä on stick, joten ensinnäkään se ei tunnu loppuvan ikinä (hyvin pieni sipaisu riittää, muuten kainalot kastuvat sheavoista ja kookosöljystä, been there done that :D ) ja paidan voi nykäistä päälle heti. Ja sen kummemmin vähättelemättä, siihen olen melkolailla 100% tyytyväinen. Käytän yhä Madaraa ja Lovefreshiä molempia mielivaltaisessa järjestyksessä, eikä vuoteen ole ollut minkäänlaista mielihalua vaihtaa deodoranttia.
Lovefreshin dödöjä löytyy useammassa eri tuoksussa ja tämä yllä oleva, joka minulla on, sisältää sheavoita, kookosöljyä, arrowjuurijauhetta, ruokasoodaa, kaoliinia, kookosöljystä johdettua emulgointiainetta ja veriappelsiinin sekä patchoulin eteerisiä öljyjä. Tykkään kovasti. Tuoksu ei ole läpikäyvä, mitä tahansa tuoksua voisi käyttää tämän lisäksi eikä sieltä kainalosta puske esiin todellakaan veriappelsiini riitelemään tuoksumaailmasta. Sen verran vinkkaan käytöstä, että stickiä kannattaa "lämmittää" muutama sekunti kainalon iholla jottei sitä tule turhan paljon ja voide levittyy nätisti. Joskus itse jopa vain töpöttelen dödöä kainaloon, enkä vedä, kuten perinteisiä synteettisen kosmetiikan dödöjä. Teho on aivan riittävä. Sanomattakin muuten selvää, että tuolla raaka-ainevalikoimalla tämä tuote on todella hoitava, eli voi käyttää vaikka sheivauksen jälkeen suoraan.
Lovefreshin valikoimasta löytyy yllä mainitun lisäksi seuraavat tuoksut: laventeli-teepuu, marokkolainen ruusu, mandariini-lime, eukalyptus-piparminttu ja sitrus-verbana. Kannattaa kyllä kokeilla, vaikka liikun jollain tavoin (jo työnikin puolesta) oikeastaan päivittäin, en silti ole katunut päätöstäni. Ja uskokaa pois, jos en olisi ollut tyytyväinen, en käyttäisi luonnonkosmetiikan dödöä tänä päivänä, siitä kertoo jo sekin, että käytän yhä Sensain ripsaria, kun yhtä hyvää en ole vielä luonnonkosmetiikasta löytänyt enkä yksinkertaisesti ole valmis tekemään niin suurta uhrausta, että kulkisin ripsarit poskilla kuten esimerkiksi RMS Beautyn ripsarin kanssa kävi. Kannattaa kuitenkin - kuten jo kerroinkin - aluksi varautua hetkelliseen hikoilun lisääntymiseen tai tujumpaan tuoksuun jos antiperspirantteja olet käyttänyt, mutta tilanne kyllä tasoittuu kun sille antaa 2-3 viikkoa aikaa.
En ole koskaan ollut mikään järjetön hikoilija, siis hikoilen kyllä, kuten normaalit ihmiset ja koen sen epämiellyttävänä tietysti. Inhosin etenkin tunnetta, kun kainalot kastuvat, ja juuri siksi valitsin aina tehokkaimpia antiperspirantteja. Aloitin kokeiluni Madaran Bio-Active deodorantilla. Kyseessä on roll-on, joista en synteettisen kosmetiikan puolellakaan ole kuuna päivänä tykännyt, pidin aina enemmän voidemaisista stickeistä, koska ne kuivuivat nopeasti eikä kainaloita tarvinnut tuuletella koko aamua.
 |
| Madara Bio-Active deodorantti |
Kyseessä on stick, joten ensinnäkään se ei tunnu loppuvan ikinä (hyvin pieni sipaisu riittää, muuten kainalot kastuvat sheavoista ja kookosöljystä, been there done that :D ) ja paidan voi nykäistä päälle heti. Ja sen kummemmin vähättelemättä, siihen olen melkolailla 100% tyytyväinen. Käytän yhä Madaraa ja Lovefreshiä molempia mielivaltaisessa järjestyksessä, eikä vuoteen ole ollut minkäänlaista mielihalua vaihtaa deodoranttia.
 |
| Lovefresh Natural Cream Deodorant Sweet Orange Patchouli |
Lovefreshin valikoimasta löytyy yllä mainitun lisäksi seuraavat tuoksut: laventeli-teepuu, marokkolainen ruusu, mandariini-lime, eukalyptus-piparminttu ja sitrus-verbana. Kannattaa kyllä kokeilla, vaikka liikun jollain tavoin (jo työnikin puolesta) oikeastaan päivittäin, en silti ole katunut päätöstäni. Ja uskokaa pois, jos en olisi ollut tyytyväinen, en käyttäisi luonnonkosmetiikan dödöä tänä päivänä, siitä kertoo jo sekin, että käytän yhä Sensain ripsaria, kun yhtä hyvää en ole vielä luonnonkosmetiikasta löytänyt enkä yksinkertaisesti ole valmis tekemään niin suurta uhrausta, että kulkisin ripsarit poskilla kuten esimerkiksi RMS Beautyn ripsarin kanssa kävi. Kannattaa kuitenkin - kuten jo kerroinkin - aluksi varautua hetkelliseen hikoilun lisääntymiseen tai tujumpaan tuoksuun jos antiperspirantteja olet käyttänyt, mutta tilanne kyllä tasoittuu kun sille antaa 2-3 viikkoa aikaa.
torstai 30. kesäkuuta 2016
Muutosta kehonkoostumukseen kilpirauhaspotilaan näkökulmasta
Kuten edellisessä postauksessa lupasin, kerron nyt näkemyksiäni, kokemuksiani ja faktatietoa lihaskuntoharjoittelusta (ja vähän muustakin) erityisesti kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivän ihmisen näkökulmasta.
Meni vuosia, etten tuntenut kykeneväni kauheasti mihinkään. Tämä on tietysti hyvin suhteellista, minulla on elämässäni viimeiset 20 vuotta ollut vähintään yksi koira taloudessa, joten lähes jokapäiväiset lenkit on aina hoidettu, mutta tiedän myös ihmisiä, jotka ovat suurinpiirtein vuoteen omia kilpirauhasen (ja kenties vielä lisämunuaistenkin) ilmaistessa närkästymisensä lähes kaikkeen tekemiseen ja liikkumiseen. Omalla kohdallani tämä tarkoitti, että kaikenlainen punttijumppa tuotti suurta tuskaa, voimaa ei ollut eikä sitä tullut, en jaksanut kovinkaan pitkään ylipäätään treenata kun sykkeet pomppasivat kattoon jo treenivaatteita vaihtaessa. Palautuminen oli surkeaa. Tyydyin siis kävelyyn ja vuosi sitten aloin joogata.
Joogasin varsin säännöllisesti kotona Yogaia-palvelussa koko viime kesän, sitten se syksyllä jäi työkiireiden vuoksi. Jäätyäni palkkatöistä pois, aloin joogata uudelleen lähes joka päivä hiukan, laskin stressitasoja ja rauhoitin elimistöäni yin-joogalla, ja huomasin maaliskuussa että jos ei muuta niin liikkuvuutta on ainakin tullut lisää! Silloin tällöin myös nappasin palvelusta flow-joogatunnin, ja jossain helmi-maaliskuun tienoilla alkoi suuresti ärsyttää että tunnilla hyvin yleisesti tehty ojentajapunnerrus kohdallani tarkoitti sitä, että läjähdin vatsalleni lattialle vailla minkäänlaista pitoa ja voimaa edes kevyimmässä mahdollisessa versiossa. Aloin pohtia, voisinko joskus saada sen verran voimaa, että kykenisin tekemään ihka oikean ojentajapunnerruksen.
Kun vuoden 2015 alussa nimesin sen vuoden henkisen kehittymisen vuodeksi, aloin myös kuunnella intuitiotani. Se otti ohjat tässäkin tapauksessa, aloin jostain ihmeen syystä tehdä epäsäännöllisen säännöllisesti kotona voimaharjoittelua ja hyvänen aika sentään, jopa tykätä siitä! Mielekkyys tuli mukaan siinä vaiheessa, kun huomasin, että pystyin ja kykenin enkä kuollut joka kerta treenatessani. Sykkeet pysyivät maltillisina, ja se innosti vain lisää. Maaliskuun lopussa ostin uuden sykemittarin (sitä ennen kirjasin treenit treenipäiväkirjaan), ja laskin juuri juhannuksena kaikki keväällä tekemäni voimaharjoitukset. Yhteensä 29 kappaletta, osa lyhyitä (10 min) ja osa pidempiä (jopa tunnin mittaisia). Jostain syystä kaukaa viisaasti olin myös älynnyt maaliskuun ensimmäinen päivä tehdä itselleni kehonkoostumusmittauksen. Juuri ennen juhannusta tein seurantamittauksen, mutta ennenkuin mennään niihin tuloksiin niin sananen syömisestä.
Helmikuussa aloin pitää ruokapäiväkirjaa Sulamossa ihan vain itseäni varten, sillä epäilys oli, etten syö tarpeeksi. Enkä tälläkään kertaa ollut väärässä. Aloin järjestelmällisesti nostaa kokonaisenergiansaantiani ja luulen, että se vauhditti hyvinkin sitä tosiasiaa, että aloin kehittyä ja treenit pääsääntöisesti maistuivat. Tämä on muuten meidän naisten yleisin helmasynti, liian vähäinen syöminen, voin kertoa sen ihan jo työnikin puolesta. Yhdellekään asiakkaalle minun ei koskaan ole tarvinnut sanoa, että syömistä pitäisi vähentää. Tässä tapauksessa vain unohdin huolehtia itsestäni.
No mikä siis tilanne on nyt, noin 4 kuukauden treenaamisen jälkeen, lisätyllä kokonaisenergiansaannilla? No hitokseen hyvä, sanoisin. Olen saanut lihasmassa lisää tässä ajassa 1,5 kg, juuri oppikirjojen mukaiset 50g per treenikerta. Siinä sivussa on tullut myös kilo rasvaa mutta en anna sen häiritä, nimittäin kiinteytymistä on tuntemukseni ja peilin virkaa toimittavan eteisen lasioven mukaan tapahtunut. Luulin, että olin laihtunut kun jotenkin vaatteet alkoivat tuntua hitusen löysiltä, mutta ei, en ollut vaan olen kiinteytynyt. Tämä on kuulkaa se paikka jolloin kilpirauhasvaivainen kiskoo lipun salkoon, piirtää ristin seinään ja pitää bileet! Ei nimittäin ole ollenkaan helppo tehtävä tämmöisellä aineenvaihdunnalla ja hormonitoiminnalla.
Minä en ole supervalmentaja. En juokse maratoneja enkä osallistu Suomen Vahvin nainen -kisoihin. Mutta jos jostain niin siitä, että osaan lähestyä asiakkaan ongelmia hänen näkökulmastaan (jotka hyvin usein ovat omieni kaltaisia), saan useinmiten kiitosta. Painonhallinta ja haastavatkin aineenvaihdunnan tilat vaativat säntillistä, pitkäjänteistä ja juuri oikein ajoitettua työtä, jotta kroppa alkaa toimia ja siitä tulee sinulle kaveri jälleen. Jos en itse olisi kärvistellyt vaivojeni kanssa ja taistellut säästöliekin, painon ja läskin kanssa, en olisi sellainen valmentaja kuin nyt olen.
Ei tässä vieläkään mitään miss bikini -titteleitä pokkailla, mutta olen aivan hiton ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaiseksi. Pieni askel yhteiskunnalle mutta iso askel kilpirauhasvaivojen kanssa kamppailevalle 💜
Tällä hetkellä treenini koostuvat pääosin kävelystä (tai sauvakävelystä aina kun mahdollista, olen opettanut koiran juoksuvyöhön jotta voin lenkeillä itse sauvakävellä), yin-joogasta liikkuvuuden ylläpitämiseksi ja stressin karkottamiseksi sekä voimaharjoittelusta kotona. Teen paljon suuria, useita lihasryhmiä kerrallaan kuormittavia liikkeitä (kyykkyjä, punnerruksia ja keskivartalotreeniä). Ojentajapunnerrusta teen portaita vasten (vipuvarsi keventää) ja kehitystä on tapahtunut huimasti. Kotitreenilllä voi todellakin kehittyä, käytän apuvälineinä oikeastaan vain isoa jumppapalloa ja säädettäviä käsipainoja, niillä liikevariaatioita saa lähes loputtomasti.
Kilpirauhaspotilas kaipaa treenihinsä yleensä reippaasti vastusta, lyhyet sarjat ja pitkät palautukset. Sama pätee myös lisämunuaisuupumukseen. Silloin kropalle ei yleensä aiheuteta enempää stressiä kuin se sietää mutta saadaan aikaiseksi hyvä ja tarpeellinen vaste hormonitoiminnassa.
Älä ikinä, koskaan luovuta. Vielä tulee se hetki kun universumissa on taivaankappaleet oikeassa asennossa ja elimistösi toipuu ja alkaa ottaa treeniä vastaan. Usko pois. Sitä odotellessa, älä vahingoita sitä enempää syömällä liian vähän ja treenaamalla liikaa ja väärällä tavalla.
Meni vuosia, etten tuntenut kykeneväni kauheasti mihinkään. Tämä on tietysti hyvin suhteellista, minulla on elämässäni viimeiset 20 vuotta ollut vähintään yksi koira taloudessa, joten lähes jokapäiväiset lenkit on aina hoidettu, mutta tiedän myös ihmisiä, jotka ovat suurinpiirtein vuoteen omia kilpirauhasen (ja kenties vielä lisämunuaistenkin) ilmaistessa närkästymisensä lähes kaikkeen tekemiseen ja liikkumiseen. Omalla kohdallani tämä tarkoitti, että kaikenlainen punttijumppa tuotti suurta tuskaa, voimaa ei ollut eikä sitä tullut, en jaksanut kovinkaan pitkään ylipäätään treenata kun sykkeet pomppasivat kattoon jo treenivaatteita vaihtaessa. Palautuminen oli surkeaa. Tyydyin siis kävelyyn ja vuosi sitten aloin joogata.
Joogasin varsin säännöllisesti kotona Yogaia-palvelussa koko viime kesän, sitten se syksyllä jäi työkiireiden vuoksi. Jäätyäni palkkatöistä pois, aloin joogata uudelleen lähes joka päivä hiukan, laskin stressitasoja ja rauhoitin elimistöäni yin-joogalla, ja huomasin maaliskuussa että jos ei muuta niin liikkuvuutta on ainakin tullut lisää! Silloin tällöin myös nappasin palvelusta flow-joogatunnin, ja jossain helmi-maaliskuun tienoilla alkoi suuresti ärsyttää että tunnilla hyvin yleisesti tehty ojentajapunnerrus kohdallani tarkoitti sitä, että läjähdin vatsalleni lattialle vailla minkäänlaista pitoa ja voimaa edes kevyimmässä mahdollisessa versiossa. Aloin pohtia, voisinko joskus saada sen verran voimaa, että kykenisin tekemään ihka oikean ojentajapunnerruksen.
 |
| Kuva: Google |
Kun vuoden 2015 alussa nimesin sen vuoden henkisen kehittymisen vuodeksi, aloin myös kuunnella intuitiotani. Se otti ohjat tässäkin tapauksessa, aloin jostain ihmeen syystä tehdä epäsäännöllisen säännöllisesti kotona voimaharjoittelua ja hyvänen aika sentään, jopa tykätä siitä! Mielekkyys tuli mukaan siinä vaiheessa, kun huomasin, että pystyin ja kykenin enkä kuollut joka kerta treenatessani. Sykkeet pysyivät maltillisina, ja se innosti vain lisää. Maaliskuun lopussa ostin uuden sykemittarin (sitä ennen kirjasin treenit treenipäiväkirjaan), ja laskin juuri juhannuksena kaikki keväällä tekemäni voimaharjoitukset. Yhteensä 29 kappaletta, osa lyhyitä (10 min) ja osa pidempiä (jopa tunnin mittaisia). Jostain syystä kaukaa viisaasti olin myös älynnyt maaliskuun ensimmäinen päivä tehdä itselleni kehonkoostumusmittauksen. Juuri ennen juhannusta tein seurantamittauksen, mutta ennenkuin mennään niihin tuloksiin niin sananen syömisestä.
Helmikuussa aloin pitää ruokapäiväkirjaa Sulamossa ihan vain itseäni varten, sillä epäilys oli, etten syö tarpeeksi. Enkä tälläkään kertaa ollut väärässä. Aloin järjestelmällisesti nostaa kokonaisenergiansaantiani ja luulen, että se vauhditti hyvinkin sitä tosiasiaa, että aloin kehittyä ja treenit pääsääntöisesti maistuivat. Tämä on muuten meidän naisten yleisin helmasynti, liian vähäinen syöminen, voin kertoa sen ihan jo työnikin puolesta. Yhdellekään asiakkaalle minun ei koskaan ole tarvinnut sanoa, että syömistä pitäisi vähentää. Tässä tapauksessa vain unohdin huolehtia itsestäni.
No mikä siis tilanne on nyt, noin 4 kuukauden treenaamisen jälkeen, lisätyllä kokonaisenergiansaannilla? No hitokseen hyvä, sanoisin. Olen saanut lihasmassa lisää tässä ajassa 1,5 kg, juuri oppikirjojen mukaiset 50g per treenikerta. Siinä sivussa on tullut myös kilo rasvaa mutta en anna sen häiritä, nimittäin kiinteytymistä on tuntemukseni ja peilin virkaa toimittavan eteisen lasioven mukaan tapahtunut. Luulin, että olin laihtunut kun jotenkin vaatteet alkoivat tuntua hitusen löysiltä, mutta ei, en ollut vaan olen kiinteytynyt. Tämä on kuulkaa se paikka jolloin kilpirauhasvaivainen kiskoo lipun salkoon, piirtää ristin seinään ja pitää bileet! Ei nimittäin ole ollenkaan helppo tehtävä tämmöisellä aineenvaihdunnalla ja hormonitoiminnalla.
Minä en ole supervalmentaja. En juokse maratoneja enkä osallistu Suomen Vahvin nainen -kisoihin. Mutta jos jostain niin siitä, että osaan lähestyä asiakkaan ongelmia hänen näkökulmastaan (jotka hyvin usein ovat omieni kaltaisia), saan useinmiten kiitosta. Painonhallinta ja haastavatkin aineenvaihdunnan tilat vaativat säntillistä, pitkäjänteistä ja juuri oikein ajoitettua työtä, jotta kroppa alkaa toimia ja siitä tulee sinulle kaveri jälleen. Jos en itse olisi kärvistellyt vaivojeni kanssa ja taistellut säästöliekin, painon ja läskin kanssa, en olisi sellainen valmentaja kuin nyt olen.
Ei tässä vieläkään mitään miss bikini -titteleitä pokkailla, mutta olen aivan hiton ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaiseksi. Pieni askel yhteiskunnalle mutta iso askel kilpirauhasvaivojen kanssa kamppailevalle 💜
Tällä hetkellä treenini koostuvat pääosin kävelystä (tai sauvakävelystä aina kun mahdollista, olen opettanut koiran juoksuvyöhön jotta voin lenkeillä itse sauvakävellä), yin-joogasta liikkuvuuden ylläpitämiseksi ja stressin karkottamiseksi sekä voimaharjoittelusta kotona. Teen paljon suuria, useita lihasryhmiä kerrallaan kuormittavia liikkeitä (kyykkyjä, punnerruksia ja keskivartalotreeniä). Ojentajapunnerrusta teen portaita vasten (vipuvarsi keventää) ja kehitystä on tapahtunut huimasti. Kotitreenilllä voi todellakin kehittyä, käytän apuvälineinä oikeastaan vain isoa jumppapalloa ja säädettäviä käsipainoja, niillä liikevariaatioita saa lähes loputtomasti.
Kilpirauhaspotilas kaipaa treenihinsä yleensä reippaasti vastusta, lyhyet sarjat ja pitkät palautukset. Sama pätee myös lisämunuaisuupumukseen. Silloin kropalle ei yleensä aiheuteta enempää stressiä kuin se sietää mutta saadaan aikaiseksi hyvä ja tarpeellinen vaste hormonitoiminnassa.
Älä ikinä, koskaan luovuta. Vielä tulee se hetki kun universumissa on taivaankappaleet oikeassa asennossa ja elimistösi toipuu ja alkaa ottaa treeniä vastaan. Usko pois. Sitä odotellessa, älä vahingoita sitä enempää syömällä liian vähän ja treenaamalla liikaa ja väärällä tavalla.
sunnuntai 26. kesäkuuta 2016
Comeback
Hei vain, sinä siellä näytön toisella puolella.
Juuri nyt tuntuu oikealta hetkeltä tehdä comeback. Olen ollut poissa kuukausia blogin ääreltä, mutta siihen on ollut syynsä, paljon on tapahtunut ja paljon tulee varmasti vielä tapahtumaan. Mutta nyt, juuri nyt, tuntuu oikealta hetkeltä palata blogin pariin, kertoa kuulumisia ja hiukan ehkä valaista mitä tuleman pitää :)
Myimme pienen pakon edessä asuntomme viime syksynä ja muutimme "maalle", väliaikaisesti ja vuokralle mutta kuitenkin. Se(kään) ei elämässä mennyt kuten oli suunniteltu, mutta tiedättekö mitä, ei haitannut pätkääkään. Jos jotain niin sen olen tässä "kehittymisvuosinani" oppinut tajuamaan, että asiat eivät aina (ehkä jopa usein) mene ollenkaan kuten olet ajatellut ja suunnitellut.
Kerrataanpa hiukan: hei, olen Katja, 35-vuotias personal trainer ja ravintovalmentaja ja jotakuinkin rakastan työtäni. Vielä viime syksynä tein sivutoimisesti yrittäjänä yllä mainittuja hommia ja paiskin samaan aikaan päivätöikseni hommia apteekissa. Olin suunnitellut lähtöä jo pitkään, mutta kuten jatkossa tulette ymmärtämään, herttaisiin luonteenpiirteisiini kuuluu asioiden lähes loputon vatvominen. Ja sitten kun aika tuntui sopivalta (ja intuitio kuiskutti korvaani), sanoin itseni irti. Tein viimeisen työpäiväni palkkatöissä 28.12 ja jätin taakseni yli kymmenvuotisen uran apteekissa, ja monta todella rakasta ystävää. Heitä tosin tapaan vieläkin, sillä nyt jos koskaan minulla on aikaa enemmän heille <3
Tietynlainen lumipalloefekti lähti vierimään sinä päivänä kun pakkasimme tavaramme ja kannoimme ne ystävältä vuokrattuun omakotitaloon haja-asutusalueelle, meren rannalle Oulussa. En toki tajunnut mitään erityistä heti, eniten hirvitti muuttaa taloon, joka oli tilavuudeltaan pienempi kuin entinen asuntomme. Sitä stressasin eniten, että mihin ihmeeseen survomme kaikki tavarat (niistä osa päätyikin myyntiin loppujen lopuksi).
24.10, lauantai-aamuna heräsin uudessa kodissamme hiukan yllättyneenä: tunsin nukkuneeni poikkeuksellisen hyvin. Oli sellainen olo, tiedättekö, kuin kerran useammassa vuodessa, et ole herännyt yön aikana kertaakaan vaan nukkunut niin sanotusti kuin tukki. Laitoin tietysti asian muuttoväsymyksen piikkiin, mutta kun sama toistui joka aamu siitä lähtien, aloin hämmentyä.
Minulla on aina ollut hyvät unenlahjat, vain kerran elämässäni olen kärsinyt unettomuudesta, muuten nukun milloin ja missä vain. En siis ollut tietoinen, että unessani olisi jotain "vikaa". Mutta vähitellen aloin ymmärtämään, että täällä, missä ei ole katuvaloja, vain kuu paistaa yöllä ikkunasta sisään, ei ole juuri naapureita ja siten siis pilkkopimeää ja hiljaista kuin huopatossutehtaalla, minä nukuin paremmin kuin koskaan.
Olin suhtautunut hyvin skeptisesti koko muuttoasiaan, mutta girl gotta do what a girl gotta do, joten imin harmitukseni ja muutin. Ja se osoittautui varsinaiseksi onnenpotkuksi. Lenkkeilymaastot ovat mahtavat, koirat nauttivat ja pidän veden läheisyydestä. Talo ei ole parasta a-luokkaa, mutta hitto että viihdyn tässä paikassa, yhä edelleen. En lainkaan ollut ymmärtänyt miten paljon rasittavat ja ikäväluonteiset seinänaapurit, kiljuvat lapset ja levoton pyörätie makuuhuoneen ikkunan alla olivat stressanneet minua edellisessä kodissamme. Tietysti aloin asian tajuttuani pohtia syitä, kuten pedantille ja uteliaalle luonteelleni ominaista on, mutta siitä ihan oma postaus tuonnempana :)
Nyt olen siis ollut täysipäiväisenä yrittäjänä puolisen vuotta, en ole katunut päätöstäni hetkeäkään, pidän huolta että minulla on riittävästi vapaa-aikaa, liikun ja luen. Ensimmäistä kertaa koko sairaushistoriani aikana olen pystynyt lähes puolittamaan kilpirauhaslääkitykseni. Se kertonee stressitasoista, jotka ovat olleet nyt viimeiset puoli vuotta laskussa.
Olen hoitanut itseäni joogaamalla ja vihdoin myös lihaskuntoharjoittelulla, joka ei ollut mahdollista vuosiin. Olen opetellut meditoimaan, olen hurahtanut DIY-luonnonkosmetiikkaan (siitäkin myöhemmin, niitä reseptejä tulee nimittäin jakoon asti), olen eheyttänyt aineenvaihduntaani syömällä riittävästi ja treenaamalla fiksusti. Ja vihdoin (!!!) tuloksia on alkanut näkyä!
Mutta, palataan näihin yksityiskohtiin :)
ps. uudistettu ulkoasu blogin puolella mukailee yritykseni uudistuneita nettisivuja, käy tsekkaan :)
Juuri nyt tuntuu oikealta hetkeltä tehdä comeback. Olen ollut poissa kuukausia blogin ääreltä, mutta siihen on ollut syynsä, paljon on tapahtunut ja paljon tulee varmasti vielä tapahtumaan. Mutta nyt, juuri nyt, tuntuu oikealta hetkeltä palata blogin pariin, kertoa kuulumisia ja hiukan ehkä valaista mitä tuleman pitää :)
Myimme pienen pakon edessä asuntomme viime syksynä ja muutimme "maalle", väliaikaisesti ja vuokralle mutta kuitenkin. Se(kään) ei elämässä mennyt kuten oli suunniteltu, mutta tiedättekö mitä, ei haitannut pätkääkään. Jos jotain niin sen olen tässä "kehittymisvuosinani" oppinut tajuamaan, että asiat eivät aina (ehkä jopa usein) mene ollenkaan kuten olet ajatellut ja suunnitellut.
 |
| Kuva:Google |
Tietynlainen lumipalloefekti lähti vierimään sinä päivänä kun pakkasimme tavaramme ja kannoimme ne ystävältä vuokrattuun omakotitaloon haja-asutusalueelle, meren rannalle Oulussa. En toki tajunnut mitään erityistä heti, eniten hirvitti muuttaa taloon, joka oli tilavuudeltaan pienempi kuin entinen asuntomme. Sitä stressasin eniten, että mihin ihmeeseen survomme kaikki tavarat (niistä osa päätyikin myyntiin loppujen lopuksi).
24.10, lauantai-aamuna heräsin uudessa kodissamme hiukan yllättyneenä: tunsin nukkuneeni poikkeuksellisen hyvin. Oli sellainen olo, tiedättekö, kuin kerran useammassa vuodessa, et ole herännyt yön aikana kertaakaan vaan nukkunut niin sanotusti kuin tukki. Laitoin tietysti asian muuttoväsymyksen piikkiin, mutta kun sama toistui joka aamu siitä lähtien, aloin hämmentyä.
Minulla on aina ollut hyvät unenlahjat, vain kerran elämässäni olen kärsinyt unettomuudesta, muuten nukun milloin ja missä vain. En siis ollut tietoinen, että unessani olisi jotain "vikaa". Mutta vähitellen aloin ymmärtämään, että täällä, missä ei ole katuvaloja, vain kuu paistaa yöllä ikkunasta sisään, ei ole juuri naapureita ja siten siis pilkkopimeää ja hiljaista kuin huopatossutehtaalla, minä nukuin paremmin kuin koskaan.
 |
| Lähes takapiha <3 |
Olin suhtautunut hyvin skeptisesti koko muuttoasiaan, mutta girl gotta do what a girl gotta do, joten imin harmitukseni ja muutin. Ja se osoittautui varsinaiseksi onnenpotkuksi. Lenkkeilymaastot ovat mahtavat, koirat nauttivat ja pidän veden läheisyydestä. Talo ei ole parasta a-luokkaa, mutta hitto että viihdyn tässä paikassa, yhä edelleen. En lainkaan ollut ymmärtänyt miten paljon rasittavat ja ikäväluonteiset seinänaapurit, kiljuvat lapset ja levoton pyörätie makuuhuoneen ikkunan alla olivat stressanneet minua edellisessä kodissamme. Tietysti aloin asian tajuttuani pohtia syitä, kuten pedantille ja uteliaalle luonteelleni ominaista on, mutta siitä ihan oma postaus tuonnempana :)
Nyt olen siis ollut täysipäiväisenä yrittäjänä puolisen vuotta, en ole katunut päätöstäni hetkeäkään, pidän huolta että minulla on riittävästi vapaa-aikaa, liikun ja luen. Ensimmäistä kertaa koko sairaushistoriani aikana olen pystynyt lähes puolittamaan kilpirauhaslääkitykseni. Se kertonee stressitasoista, jotka ovat olleet nyt viimeiset puoli vuotta laskussa.
Olen hoitanut itseäni joogaamalla ja vihdoin myös lihaskuntoharjoittelulla, joka ei ollut mahdollista vuosiin. Olen opetellut meditoimaan, olen hurahtanut DIY-luonnonkosmetiikkaan (siitäkin myöhemmin, niitä reseptejä tulee nimittäin jakoon asti), olen eheyttänyt aineenvaihduntaani syömällä riittävästi ja treenaamalla fiksusti. Ja vihdoin (!!!) tuloksia on alkanut näkyä!
Mutta, palataan näihin yksityiskohtiin :)
ps. uudistettu ulkoasu blogin puolella mukailee yritykseni uudistuneita nettisivuja, käy tsekkaan :)
 |
| www.kuntoilo.fi |
lauantai 6. helmikuuta 2016
Homemade hazelnutbutter ft. Rawmix
Hahaa! Nyt on kuulkaa semmoiset pähkinätahnat purkissa ettei ole tosikaan! Silloin tällöinhän pähkinätahnalle on käyttöä leivonnassa, erityisesti raakaleivonnassa, ja usein käytän itse pähkinätahnoja ihan riisikakun päällä herkutteluun.
Tahnojen ostamisessa saa kuitenkin olla varsin tarkkana, että tietää taatusti saavansa pelkkää pähkinää (korkeintaan pienesti suolattua), mutta ei missään nimessä sokeroitua. Itse tahnan tekeminenhän on helppoa kuin heinänteko, mutta järeän blenderin se vaatii. Kerran kokeilin Philipsilläni, ja siitä tuli lähinnä rouhetta.
Mutta tässäpä teille, kansalaiset, jotka järeän blenderin omistatte tai olette aikeissa hankkia, suositus laitteeksi, jolla pähkinän kuin pähkinän saa tahnaksi tai vaikkapa Nutella-tyyppiseksi levitteeksi ilman että laite rikkoontuu ja palovaroitin huutaa hoosiannaa.
Laitteen tekniset tiedot:
Tahnojen ostamisessa saa kuitenkin olla varsin tarkkana, että tietää taatusti saavansa pelkkää pähkinää (korkeintaan pienesti suolattua), mutta ei missään nimessä sokeroitua. Itse tahnan tekeminenhän on helppoa kuin heinänteko, mutta järeän blenderin se vaatii. Kerran kokeilin Philipsilläni, ja siitä tuli lähinnä rouhetta.
Mutta tässäpä teille, kansalaiset, jotka järeän blenderin omistatte tai olette aikeissa hankkia, suositus laitteeksi, jolla pähkinän kuin pähkinän saa tahnaksi tai vaikkapa Nutella-tyyppiseksi levitteeksi ilman että laite rikkoontuu ja palovaroitin huutaa hoosiannaa.
 |
| Rawmix R8000 |
* hinta 289€
* vuoden takuu
* 3 hevosvoimaa
* max 36 000 kierrosta/min
* ylikuumenemissuoja
* mukavan kokoinen kannu (1,8 litraa), muovia, joskin BPA-vapaata
Pähkinätahna
haluamasi määrä haluamasi pähkinöitä (esim. maapähkinöitä, hasselpähkinöitä tai cashewpähkinöitä)
Paahda pähkinöitä uunissa noin 175:ssä asteessa leivinpaperin päällä noin 10-15 minuuttia (ole tarkkana etteivät pala, se tapahtuu hyvin nopeasti)
Itse käyttämäni hasselpähkinät on helppo kuoria lämpiminä käsien välissä hieromalla. Sen jälkeen pähkinät blenderiin ja blendaa niin kauan, että öljy erottuu ja pähkinät muuttuvat rouheesta tahnaksi. Itse lisäsin vielä hiukan raakakaakaota tahnan sekaan.
Ja vink vink, pähkinätahnoja voi käyttää myös kahvissa vaikkapa voin asemasta (vrt. bulletproof-kahvi), sekaisin blenderiin vain kaikki :)
Koodilla "inhappinessandinhealth" saat 10% alennuksen RawMixista :)
torstai 20. elokuuta 2015
No comments
Helteiset terveiset! Kyllähän se aurinko nyt toki paistaa kun työt rullaa jo kiihtyvällä tahdilla eteenpäin :( Vietin kunnon loman, se ei kuulunut suunnitelmiini vaan oli tarkoitus paiskia valmennushommia päivätyön ohella myös osa lomasta, mutta sitten kroppa ja mieli vaativat lepoa. Kerrankin kuuntelin niitä. Täytyy sanoa, että ensimmäinen kuukauden loma vuosikausiin teki kyllä hyvää. Tuli tehtyä pieni lattiaremontti extempore (huomasin osaavani asentaa laminaattialattian ja käyttäväni myös akkuporakonetta ihan by myself!), tuli ostettua omakotitalo (jonka kaupat sittemmin kariutuivat, harmi kyllä), tuli luettua monta hyvää kirjaa ja irtauduttua arjesta niin, etten aina edes tiennyt mikä päivä on.
Ajatukset ja mieli ovat jälleen sen verran solmussa, että pitänee kaivaa iltalukemiseksi Arto Pietikäisen Kohti arvoistasi. Päivä on ollut umpisurkea, kaikki on harmittanut ja tulevaisuuden suunnittelu on kiinnostanut suunnilleen yhtä paljon kuin etupihan pienet kivet. Eli aivan ratkiriemukasta. En tiedä, johtuuko tämä siitä että aivovälittäjäaineiden boostaaminen muutamilla lisäravinteilla on ollut tauolla taas jostain syystä muutaman viikon, vai onko ketutus nyt läsnä muuten vain. Mutta ehkä te tiedätte tunteen. Minä vain inhoan näitä päiviä.
Mutta hei, hengissä ollaan toistaiseksi. On tässä eräs terveysmurhekin, jonka kohtalo selvinnee hiukan myöhemmin ja hartaasti toivon että pelkällä säikähdyksellä selvitään. Että jotenkin tuntuu, et nyt on kallistus jossain niin, että se kaikki sonta valuu nyt tähän suuntaan.
Nauttikaa te auringosta ihmiset <3
ps. tämä eilinen Huomenta Suomen ihana vieras Linda Liukas ja hänen haastattelunsa sai minut hymyilemään eilen. Suosittelen lämpimästi vilkaisemaan (videoita on 2 pätkää Katsomossa), aion nimittäin jatkossa käyttää tätä "sit mä vain päätin että nyt pitää vaan kaatua eteenpäin". Voiko tuota oikeasti enää tuon paremmin sanoa?
Ajatukset ja mieli ovat jälleen sen verran solmussa, että pitänee kaivaa iltalukemiseksi Arto Pietikäisen Kohti arvoistasi. Päivä on ollut umpisurkea, kaikki on harmittanut ja tulevaisuuden suunnittelu on kiinnostanut suunnilleen yhtä paljon kuin etupihan pienet kivet. Eli aivan ratkiriemukasta. En tiedä, johtuuko tämä siitä että aivovälittäjäaineiden boostaaminen muutamilla lisäravinteilla on ollut tauolla taas jostain syystä muutaman viikon, vai onko ketutus nyt läsnä muuten vain. Mutta ehkä te tiedätte tunteen. Minä vain inhoan näitä päiviä.
Mutta hei, hengissä ollaan toistaiseksi. On tässä eräs terveysmurhekin, jonka kohtalo selvinnee hiukan myöhemmin ja hartaasti toivon että pelkällä säikähdyksellä selvitään. Että jotenkin tuntuu, et nyt on kallistus jossain niin, että se kaikki sonta valuu nyt tähän suuntaan.
Nauttikaa te auringosta ihmiset <3
ps. tämä eilinen Huomenta Suomen ihana vieras Linda Liukas ja hänen haastattelunsa sai minut hymyilemään eilen. Suosittelen lämpimästi vilkaisemaan (videoita on 2 pätkää Katsomossa), aion nimittäin jatkossa käyttää tätä "sit mä vain päätin että nyt pitää vaan kaatua eteenpäin". Voiko tuota oikeasti enää tuon paremmin sanoa?
perjantai 10. heinäkuuta 2015
Mustikkainen smoothieunelma ft. RawMix R800
Olen haikaillut jo pitkään uuden blenderin perään. En vähiten OBH Nordicani karvalakkimallin tehottomuuden vuoksi, vaan myös siksi, että siitä alkoi terät heilua kuin jossan huvipuiston villissä vekottimessa konsanaan. Aloin pelätä milloin ne singahtavat otsaan sieltä kannusta.
Tapani mukaan aloin taas googletella tehokasta blenderiä, vaikka olin jo alustavan päätöksen Vitamixin hankinnasta tehnyt. Ainoa hankintaa hidastava tekijä oli hinta, hitto vieköön kirpaisee maksaa yli 500€ blenderistä, vaikka se toki suurinpiirtein tärkein keittiöväline tämmöiselle ituhipille onkin. Tässä vaiheessa universumi vastasi toiveisiini (jälleen kerran), ja löysin RawMixin, jonka sain vielä maahantuojalta testattavaksi. Google tiesi taas kertoa, että RawMix painii toiminnoiltaan samassa sarjassa muiden tehokkäyttöön tarkoitettujen järeiden blendereiden kanssa hinnan ollessa kuitenkin edullisempi, joten homma oli sitä myöten taputeltu. Ilman maahantuojan tarjousta testauksesta tähän laitteeseen olisin rahani sijoittanut.
* hinta 289€
* vuoden takuu (tästä pieni miinus)
* 3 hevosvoimaa
* max 36 000 kierrosta/min
* ylikuumenemissuoja
* mukavan kokoinen kannu (1,8 litraa), muovia, joskin BPA-vapaata
Kannut tuntuvat olevan aina muovia näissä järeämmissä laitteissa, joten se ei olisi muuttunut suuntaan eikä toiseen, samoin tuo teräosasto - halvemmissa kun on tottunut siihen, että terät saa irti pesua varten. RawMixissä teräosa ei irtoa, mutta kun ohjeiden mukaan pesee kannun (kannu puolilleen lämmintä vettä + 2 tippaa käsitiskiainetta + 30-60 sekuntia koneenhuudatusta kunnon kierroksilla), ei muuta pestävää käytännössä juuri olekaan. Jonkin verran päänvaivaa näin aloittelijalle tuotti terien kanssa myös se, että kuinka nuo suht arvokkaat kakkumassat saa kannusta kaavittua pois kun teriä ei voi irrottaa. Tulin siihen tulokseen, että pieni, kapea nuolija voisi olla paras ratkaisu. Itsehän en tietystikään sellaista omista mutta hankintalistalle meni.
Käyntiäänihän on näissä järeämmissä laitteissa aina kuulemma varsin kova, mutta en itse kokenut sitä mitenkään hankalaksi. Eihän sillä ole kuitenkaan minuuttikaupalla tarvetta jytistellä, mutta jos olisi, ehkä kuulosuojaimet silloin olisivat tarpeen. Olin myös varautunut laitteen isoon kokoon, se ei ollut ongelma. Itse asiassa yllätyin hieman, kun se mahtuikin keittiötason välitilaan kannuineen päivineen, joten siksikään siitä ei tullut ongelmaa. Hiukan kolhon näköisiähän nämä kaikki ovat, mutta hei, jos pitää valita silkkisen sileän lopputuotoksen tai kauniin ulkonäön väliltä, valitsen kyllä heittämällä lopputuloksen vaikka muuten esteetikko olenkin :)
Tähän mennessä olen kokeillut raakakakun suklaatäytettä, erilaisia smoothieta ja sosekeittoa, ja kaikkien lopputulokseen olen ollut erittäin tyytyväinen. Mainittakoon, että kokemusta minulla oli vain ja ainoastaan 300W ja 600W markettiblendereistä, joten eihän näistä nyt voi puhua samana päivänäkään, mutta tuloksen tasaisuudessa on niin iso ero että oikein naurattaa. Jahka tässä saan kerättyä hiukan rohkeutta, testaan vielä jotain tahnoja ja sellaisia massoja, jotka olisivat olleet silkka mahdottomuus entisen blenderin kanssa.
Tapani mukaan aloin taas googletella tehokasta blenderiä, vaikka olin jo alustavan päätöksen Vitamixin hankinnasta tehnyt. Ainoa hankintaa hidastava tekijä oli hinta, hitto vieköön kirpaisee maksaa yli 500€ blenderistä, vaikka se toki suurinpiirtein tärkein keittiöväline tämmöiselle ituhipille onkin. Tässä vaiheessa universumi vastasi toiveisiini (jälleen kerran), ja löysin RawMixin, jonka sain vielä maahantuojalta testattavaksi. Google tiesi taas kertoa, että RawMix painii toiminnoiltaan samassa sarjassa muiden tehokkäyttöön tarkoitettujen järeiden blendereiden kanssa hinnan ollessa kuitenkin edullisempi, joten homma oli sitä myöten taputeltu. Ilman maahantuojan tarjousta testauksesta tähän laitteeseen olisin rahani sijoittanut.
RawMix R800
* hinta 289€
* vuoden takuu (tästä pieni miinus)
* 3 hevosvoimaa
* max 36 000 kierrosta/min
* ylikuumenemissuoja
* mukavan kokoinen kannu (1,8 litraa), muovia, joskin BPA-vapaata
Kannut tuntuvat olevan aina muovia näissä järeämmissä laitteissa, joten se ei olisi muuttunut suuntaan eikä toiseen, samoin tuo teräosasto - halvemmissa kun on tottunut siihen, että terät saa irti pesua varten. RawMixissä teräosa ei irtoa, mutta kun ohjeiden mukaan pesee kannun (kannu puolilleen lämmintä vettä + 2 tippaa käsitiskiainetta + 30-60 sekuntia koneenhuudatusta kunnon kierroksilla), ei muuta pestävää käytännössä juuri olekaan. Jonkin verran päänvaivaa näin aloittelijalle tuotti terien kanssa myös se, että kuinka nuo suht arvokkaat kakkumassat saa kannusta kaavittua pois kun teriä ei voi irrottaa. Tulin siihen tulokseen, että pieni, kapea nuolija voisi olla paras ratkaisu. Itsehän en tietystikään sellaista omista mutta hankintalistalle meni.
Käyntiäänihän on näissä järeämmissä laitteissa aina kuulemma varsin kova, mutta en itse kokenut sitä mitenkään hankalaksi. Eihän sillä ole kuitenkaan minuuttikaupalla tarvetta jytistellä, mutta jos olisi, ehkä kuulosuojaimet silloin olisivat tarpeen. Olin myös varautunut laitteen isoon kokoon, se ei ollut ongelma. Itse asiassa yllätyin hieman, kun se mahtuikin keittiötason välitilaan kannuineen päivineen, joten siksikään siitä ei tullut ongelmaa. Hiukan kolhon näköisiähän nämä kaikki ovat, mutta hei, jos pitää valita silkkisen sileän lopputuotoksen tai kauniin ulkonäön väliltä, valitsen kyllä heittämällä lopputuloksen vaikka muuten esteetikko olenkin :)
Tähän mennessä olen kokeillut raakakakun suklaatäytettä, erilaisia smoothieta ja sosekeittoa, ja kaikkien lopputulokseen olen ollut erittäin tyytyväinen. Mainittakoon, että kokemusta minulla oli vain ja ainoastaan 300W ja 600W markettiblendereistä, joten eihän näistä nyt voi puhua samana päivänäkään, mutta tuloksen tasaisuudessa on niin iso ero että oikein naurattaa. Jahka tässä saan kerättyä hiukan rohkeutta, testaan vielä jotain tahnoja ja sellaisia massoja, jotka olisivat olleet silkka mahdottomuus entisen blenderin kanssa.
Mustikkamaito
Tämä on ollut tässä pakastinta tyhjennellessäni suosikkini, joten enjoy <3
4 dl jäisiä mustikoita
1 banaani (jäinen tai tuore)
2 dl kookosmaitoa
2 dl vettä
ripaus vaniljajauhetta
ripaus ceylonin kanelia
ripaus kardemummaa
muutama tippa steviaa tai muuta makeutusta, esim. hunajaa
1 tl kuituseosta, esim. Puhdas+ Caps Akaasiakuitua
Kippaa kaikki ainekset blenderiin ja sekoita tasaiseksi. Nauti heti tai säilytä jääkaapissa.
maanantai 22. kesäkuuta 2015
Katkolle, kiitos!
Kyllä nyt ollaan siinä pisteessä ettei muu auta kuin vieroittautuminen. Kiire ja stressi on tehnyt sen, että olen aivan onnettoman koukussa kofeiiniin. En niinkään kahviin koska kerma on arkikäytössä kielletyllä listalla mutta kaikkea muuta kuluu sitten senkin edestä. Ja believe me, musta tee on aivan kevyimmästä päästä. Batterya, Red Bullia, ED:iä ja kofeiinitabletteja. Ei ihme että aivovälittäjäaineet ovat solmussa.
Kofeiini nostaa serotoniini- ja dopamiinitasoja ja vaikuttaa siten positiivisesti mielialaan, sen on todettu myös parantavan kognitiivisia kykyjä etenkin naisilla. No miksi tällaisesta tulee mieleenkään luopua? Sillä on valitettavasti (kuten kaikella muullakin, ei ole olemassa ilmaisia lounaita) huonot puolensa, kofeiini lisää stressihormonien (erityisesti kortisolin ja adrenaliinin) vapautumista (not good at all), aiheuttavat unettomuutta (ei tosin minulla) ja liikaa käytettynä ahdistusta ja uupumusta (no shit Sherlock?). Kofeiini lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja vähentävän elimistön kykyä selviytyä stressistä. Got the point?
Olin jonkin aikaa totaalilakossa vuoden vaihteessa, tai viime vuoden puolella, en oikein nyt muista (stressin syytä lienee sekin, hyvä että on olemassa käyntikortit, voi sieltä tarkistaa jos oma nimi sattuu unohtumaan), ja niin kliseeltä kuin sekin kuulostaa, sitä vähemmän väsytti mitä vähemmän kofeiinipitoista shittiä itseeni syydin. Eli olo oli paljon tasaisempi.
Tällä kulutuksella ei ole mikään ihme että on olemassa lähinnä 2 olotilaa: kooma ja hysteria. Ja heavy useriksi kun olen päätynyt on pakko saada tietty annos että pystyy edes jotain koomasta seuraavaan tasoon, kuten kaikki koukuttavat aineet, sietokyky kasvaa alati ja hysteriaan ei päästä enää ihmiselle turvallisiksi mitatuilla kerta-annoksilla.
Normaalikulutus vastannee noin 2-3 kohtuullisen kokoista, laadukasta kahvikupillista päivässä painottuen aamuun ja lounasaikaan. Ja siihen siis pyritään. Pyrin pitämään myös kokonaisia päiviä ilman kofeiinia, ja käyttämään nuo laadukkaat kupilliset oikeina hetkinä tuomaan boostia päivään.
Eli täten julistan kofeiinivapaan aikakauden alkaneeksi! Who is with me?
Kofeiini nostaa serotoniini- ja dopamiinitasoja ja vaikuttaa siten positiivisesti mielialaan, sen on todettu myös parantavan kognitiivisia kykyjä etenkin naisilla. No miksi tällaisesta tulee mieleenkään luopua? Sillä on valitettavasti (kuten kaikella muullakin, ei ole olemassa ilmaisia lounaita) huonot puolensa, kofeiini lisää stressihormonien (erityisesti kortisolin ja adrenaliinin) vapautumista (not good at all), aiheuttavat unettomuutta (ei tosin minulla) ja liikaa käytettynä ahdistusta ja uupumusta (no shit Sherlock?). Kofeiini lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja vähentävän elimistön kykyä selviytyä stressistä. Got the point?
Olin jonkin aikaa totaalilakossa vuoden vaihteessa, tai viime vuoden puolella, en oikein nyt muista (stressin syytä lienee sekin, hyvä että on olemassa käyntikortit, voi sieltä tarkistaa jos oma nimi sattuu unohtumaan), ja niin kliseeltä kuin sekin kuulostaa, sitä vähemmän väsytti mitä vähemmän kofeiinipitoista shittiä itseeni syydin. Eli olo oli paljon tasaisempi.
Tällä kulutuksella ei ole mikään ihme että on olemassa lähinnä 2 olotilaa: kooma ja hysteria. Ja heavy useriksi kun olen päätynyt on pakko saada tietty annos että pystyy edes jotain koomasta seuraavaan tasoon, kuten kaikki koukuttavat aineet, sietokyky kasvaa alati ja hysteriaan ei päästä enää ihmiselle turvallisiksi mitatuilla kerta-annoksilla.
Normaalikulutus vastannee noin 2-3 kohtuullisen kokoista, laadukasta kahvikupillista päivässä painottuen aamuun ja lounasaikaan. Ja siihen siis pyritään. Pyrin pitämään myös kokonaisia päiviä ilman kofeiinia, ja käyttämään nuo laadukkaat kupilliset oikeina hetkinä tuomaan boostia päivään.
Eli täten julistan kofeiinivapaan aikakauden alkaneeksi! Who is with me?
torstai 11. kesäkuuta 2015
Supermood by Anne Kukkohovi
Minulla oli etuoikeus tässä hiljattain tavata Anne Kukkohovi, ja sain vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja ajatuksen hänen viime vuonna lanseeraamastaan Supermood-luonnonkosmetiikkasarjasta.
Olen nyt tutustunut ja käyttänyt Supermoodin ensimmäisenä lanseerattua Egoboost-linjaa, ja en ole aivan varma, löydänkö riittävästi voimasanoja ja ylistäviä adjektiivejä tämän postauksen kirjoittamiseen, jotta tuotteet saisivat itselleen riittävästi oikeutta.
Ensinnäkin, Anne on aivan upea persoona. Kuten varsin usealla luonnonkosmetiikkasarjalla, Supermoodillakin on tarinansa ja filosofiansa. Anne kertoi, että sarjan kehittely lähti ensinnäkin tietysti unelmasta, mutta myös tarpeesta, ja nimenomaan henkilökohtaisesti koetusta tarpeesta (lapsen allergia ja oma astma, jotka johtivat turhien kemikaalien välttelyyn).
Tuo tarve on nimenomaan sarjan punainen lanka, ja se selitti varsin paljon kun ajattelee tuotevalikoimaa. Tavallisesti kosmetiikkasarjojen tuotelinjoja luodaan eri ihotyypeille, mutta Supermood lähestyy asiaa eri näkökulmasta: pääsääntöisesti kaikki tuotteet sopivat kaikille ihotyypeille ja tuotteet valitaan nimenomaan tyydyttämään jokin tarve. Tuhkimotippaa tuomaan välitöntä hehkua ja napakkuutta, kosteuttavaa seerumia antamaan lisäkosteutta joko sellaisenaan tai kosteusvoiteeseen sekoitettuna, liinavaatetuoksua tukemaan hyvää, palauttavaa unta.
Supermood ei ole vain kosmetiikkasarja vaan se on holistinen kosmetiikkasarja. Anne on ymmärtänyt, ettei kauneus ole pelkkää ihonhoitoa ja naamanrasvausta, vaan Supermoodissa on tarkkaan mietitty tuoksumaailma tukemaan kutakin "moodia", sisäistä kauneutta vaalivat tuotteet, vain välttämättömistä raaka-aineista koostuvat inci-listat, loppuun asti viilatut koostumukset ja mikä tärkeintä: kuhunkin tarpeeseen sopiva tuote, joita voi miksata keskenään lähes mielinmäärin. Sarja on brändätty huolellisesti ja tämä on huomattu myös maailmalla. Kauniit pakkaukset ja niiden upea, persoonallinen design on saanut runsaasti kiitosta.
Kauneus on tuntua, tuoksua, sisäistä hoivaa ja fiilistä (eli moodia). Sisäistä hehkua ja hyvinvointia tuetaan mm. Egoboost-linjan kauneussuklaalla (sisältää kollageenia) ja Inner Beauty Powderilla eli kauneusjauheella, joka sisältää pakurikääpää, kollageenia, mustaherukkaa ja c-vitamiinia.
Supermood on siis uusi kotimainen ekokosmetiikkasarja, joka sisältää vain laadukkaita ja tarkoin valittuja, ekosertifioidun kosmetiikan tasoisia raaka-aineita. Tuotteet valmistetaan ekosertifoidulla tehtaalla, Ecocert-standardien mukaan. Sarjalle ei kuitenkaan ole haettu Ecocert-sertifikaattia, sillä Egoboost-linjassa käytettyä pakuria ei voi sertifioida sillä se on villinä kasvavaa.
Sarja on ainutlaatuinen myös inci-listan nerokkaan oivalluksen vuoksi: jokaiseen tuotteeseen on symbolein merkitty raaka-aineet, jotta on helppoa erotella toisistaan kyseessä synteettinen aineosa, luomuviljelty raaka-aine vai luonnollista alkuperää oleva aineosa.
Jokainen, joka joskus on lukenut naistenlehdistä kosmetiikkamainoksia tai ollut ylipäätään tekemisissä kosmetiikan kanssa tietää, että hyviä ja kauniita lupauksia on 13 tusinassa. Luvataan kiinteyttä ja hehkua. En itse koe olevani kovin ryppyinen vielä tässä vaiheessa elämääni (kiitos myös rasvoittuvan ihon), enkä kärsi tummista silmänalusista, mutta turvotuksesta tiettyinä aamuina kyllä. Ja tietyt aamut johtuvat yleensä huonoista yöunista, migreenistä tai joskus siite- tai katupölystä. Tässä päivänä eräänä käsissäni oli kaikki 3, katupölykausi pahimmillaan, aivan liian vähän unta ja kamala migreeni. Vaikutti siltä, että joku oli yön aikana teipannut prinssinakin puolikkaat meikäläisen luomille, sen verran pahasti olivat turvoksissa. Hamusin kaapista Eyes Wide Open -silmänympärysseerumin ja One Minute Facelift -seerumin kasvoille, läväytin molemmat naamaparkaani päivävoiteen kanssa ja avot, hetken päästä jopa näin kunnolla.
One Minute Facelift -seerumi on Egoboost-linjan tähtituote. Harvoin olen ollut niin yllättynyt jonkun tuotteen välittömästi liftaavasta vaikutuksesta kun olen ollut tämän ja Eyes Wide Open -silmänympärysseerumin (joka btw on jatkuvassa aamukäytössäni). Voin käsi rehellisesti sydämellä todeta, että tuon silmänympärysseerumin ja Moisture Kick -kosteuttavan seerumin tulen hankkimaan myös uudestaan, niin paljon niistä pidän.
Kolmas sarjan lempituotteeni löytyy Beauty Sleep -linjasta, ja se tuskin tulee minut tunteville yllätyksenä :) Nimittäin öljypuhdistus Ritual Oil Face Wash. Olen käyttänyt kaksoispuhdistusta (öljy + geeli tms. muu puhdistus kasvoveden lisäksi) jo vuosikaudet, se on Suomessa vielä vähän tuntemattomampaa, mutta onneksi jo ehkä hiukan lisääntymään päin. Puhdistusöljyhän on siinä mielessä (etenkin meikin poistoon) loistava, että se on hyvin hellävarainen eikä liuota iholta sen omaa, suojaavaa hydrolipikalvoa mutta puhdistaa silti rasvaisenkin ihon tehokkaasta liuottamalla rasvaa ihohuokosista asti. Ja onhan se loistava tuote putsata myös silmämeikki, myös vedenkestävä sellainen.
Tämä Supermoodin öljypuhdistus on jokseenkin ainutlaatuinen, en ole vielä koskaan törmännyt vastaavaan. Se nimittäin sisältää hoitavien öljyjen lisäksi myös peseviä ainesosia, joten oikein käyttettynä se myös vaahtoaa hiukan. Tämmöiselle rasvoittuvallekin iholle se riitti puhdistukseksi ihan yksinään, ei tullut tarvetta (kuten öljypuhdistusten jälkeen yleensä tulee) sipaista kasvot vielä kertaalleen jollain tavallisella putsarilla. Aivan ihana tuote, joka löysi tiensä kylpyhuoneeseeni samantien sitä kerran kokeiltuani.
Olen nyt tutustunut ja käyttänyt Supermoodin ensimmäisenä lanseerattua Egoboost-linjaa, ja en ole aivan varma, löydänkö riittävästi voimasanoja ja ylistäviä adjektiivejä tämän postauksen kirjoittamiseen, jotta tuotteet saisivat itselleen riittävästi oikeutta.
 |
| Katja & Anne |
Ensinnäkin, Anne on aivan upea persoona. Kuten varsin usealla luonnonkosmetiikkasarjalla, Supermoodillakin on tarinansa ja filosofiansa. Anne kertoi, että sarjan kehittely lähti ensinnäkin tietysti unelmasta, mutta myös tarpeesta, ja nimenomaan henkilökohtaisesti koetusta tarpeesta (lapsen allergia ja oma astma, jotka johtivat turhien kemikaalien välttelyyn).
Tuo tarve on nimenomaan sarjan punainen lanka, ja se selitti varsin paljon kun ajattelee tuotevalikoimaa. Tavallisesti kosmetiikkasarjojen tuotelinjoja luodaan eri ihotyypeille, mutta Supermood lähestyy asiaa eri näkökulmasta: pääsääntöisesti kaikki tuotteet sopivat kaikille ihotyypeille ja tuotteet valitaan nimenomaan tyydyttämään jokin tarve. Tuhkimotippaa tuomaan välitöntä hehkua ja napakkuutta, kosteuttavaa seerumia antamaan lisäkosteutta joko sellaisenaan tai kosteusvoiteeseen sekoitettuna, liinavaatetuoksua tukemaan hyvää, palauttavaa unta.
Supermood ei ole vain kosmetiikkasarja vaan se on holistinen kosmetiikkasarja. Anne on ymmärtänyt, ettei kauneus ole pelkkää ihonhoitoa ja naamanrasvausta, vaan Supermoodissa on tarkkaan mietitty tuoksumaailma tukemaan kutakin "moodia", sisäistä kauneutta vaalivat tuotteet, vain välttämättömistä raaka-aineista koostuvat inci-listat, loppuun asti viilatut koostumukset ja mikä tärkeintä: kuhunkin tarpeeseen sopiva tuote, joita voi miksata keskenään lähes mielinmäärin. Sarja on brändätty huolellisesti ja tämä on huomattu myös maailmalla. Kauniit pakkaukset ja niiden upea, persoonallinen design on saanut runsaasti kiitosta.
Supermood on siis uusi kotimainen ekokosmetiikkasarja, joka sisältää vain laadukkaita ja tarkoin valittuja, ekosertifioidun kosmetiikan tasoisia raaka-aineita. Tuotteet valmistetaan ekosertifoidulla tehtaalla, Ecocert-standardien mukaan. Sarjalle ei kuitenkaan ole haettu Ecocert-sertifikaattia, sillä Egoboost-linjassa käytettyä pakuria ei voi sertifioida sillä se on villinä kasvavaa.
Sarja on ainutlaatuinen myös inci-listan nerokkaan oivalluksen vuoksi: jokaiseen tuotteeseen on symbolein merkitty raaka-aineet, jotta on helppoa erotella toisistaan kyseessä synteettinen aineosa, luomuviljelty raaka-aine vai luonnollista alkuperää oleva aineosa.
Egoboost
Linjan pääraaka-aine on pakurikääpä. Pakuri on poikkeuksellisen antioksidanttirikas lahottajasieni ja sitä on käytetty vuosisatojen ajan ihan eheyttämiseen ja pigmenttivirheiden korjaamiseen.
Jokainen, joka joskus on lukenut naistenlehdistä kosmetiikkamainoksia tai ollut ylipäätään tekemisissä kosmetiikan kanssa tietää, että hyviä ja kauniita lupauksia on 13 tusinassa. Luvataan kiinteyttä ja hehkua. En itse koe olevani kovin ryppyinen vielä tässä vaiheessa elämääni (kiitos myös rasvoittuvan ihon), enkä kärsi tummista silmänalusista, mutta turvotuksesta tiettyinä aamuina kyllä. Ja tietyt aamut johtuvat yleensä huonoista yöunista, migreenistä tai joskus siite- tai katupölystä. Tässä päivänä eräänä käsissäni oli kaikki 3, katupölykausi pahimmillaan, aivan liian vähän unta ja kamala migreeni. Vaikutti siltä, että joku oli yön aikana teipannut prinssinakin puolikkaat meikäläisen luomille, sen verran pahasti olivat turvoksissa. Hamusin kaapista Eyes Wide Open -silmänympärysseerumin ja One Minute Facelift -seerumin kasvoille, läväytin molemmat naamaparkaani päivävoiteen kanssa ja avot, hetken päästä jopa näin kunnolla.
One Minute Facelift -seerumi on Egoboost-linjan tähtituote. Harvoin olen ollut niin yllättynyt jonkun tuotteen välittömästi liftaavasta vaikutuksesta kun olen ollut tämän ja Eyes Wide Open -silmänympärysseerumin (joka btw on jatkuvassa aamukäytössäni). Voin käsi rehellisesti sydämellä todeta, että tuon silmänympärysseerumin ja Moisture Kick -kosteuttavan seerumin tulen hankkimaan myös uudestaan, niin paljon niistä pidän.
 |
| One Minute Facelift & Eyes Wide Open |
- Eyes Wide Open -silmänympärysseerumi
- The Perfect Day Cream -päivävoide
- One Minute Facelift -tuhkimotippa
- Moisture Kick -kosteuttava seerumi
- Gentle Foam Wash -puhdistusvaahto
- Pure Micellar Foam Toner -misellivaahto (käytetään kuten kasvovettä)
- Inner Beauty Powder -kollageenijauhe
- Beauty Chocolate -kollageenisuklaa
Sain aluksi tuotelinjan tuotteista punoitusta kasvoilleni, se kuitenkin tasoittui nopeasti, mutta hetken ehdin jo miettiä mistä moinen johtuu (pakurikääpäähän ei suositella penisilliiniallergikoille, en tiennyt tätä ja olenkin käyttänyt pakuria sisäisesti jo vuosia ilman minkäänlaisia oireita, joskin penisilliiniallergiani onkin lähinnä varotoimi epäilyn vuoksi). Kysyin Annelta tästä, ja hän kertoi reaktion olevan normaali, tuotteet ovat sen verran tehokkaita, että pientä punoitusta voi alkuun esiintyä ja minullakin tämä siis hävisi ajan myötä kokonaan ja oli hetkellistä muutenkin.
Beauty Sleep
Linjan pääraaka-aine on merifenkolin kantasolu. Linjan tuotteet ravitsevat, rauhoittavat ja valmistavat kehoa ja ihoa palautumaan yön aikana. (Bloggaajan huomio: linjaan on tulossa vielä tuotelisäyksiä myöhemmin.)
Kolmas sarjan lempituotteeni löytyy Beauty Sleep -linjasta, ja se tuskin tulee minut tunteville yllätyksenä :) Nimittäin öljypuhdistus Ritual Oil Face Wash. Olen käyttänyt kaksoispuhdistusta (öljy + geeli tms. muu puhdistus kasvoveden lisäksi) jo vuosikaudet, se on Suomessa vielä vähän tuntemattomampaa, mutta onneksi jo ehkä hiukan lisääntymään päin. Puhdistusöljyhän on siinä mielessä (etenkin meikin poistoon) loistava, että se on hyvin hellävarainen eikä liuota iholta sen omaa, suojaavaa hydrolipikalvoa mutta puhdistaa silti rasvaisenkin ihon tehokkaasta liuottamalla rasvaa ihohuokosista asti. Ja onhan se loistava tuote putsata myös silmämeikki, myös vedenkestävä sellainen.
Tämä Supermoodin öljypuhdistus on jokseenkin ainutlaatuinen, en ole vielä koskaan törmännyt vastaavaan. Se nimittäin sisältää hoitavien öljyjen lisäksi myös peseviä ainesosia, joten oikein käyttettynä se myös vaahtoaa hiukan. Tämmöiselle rasvoittuvallekin iholle se riitti puhdistukseksi ihan yksinään, ei tullut tarvetta (kuten öljypuhdistusten jälkeen yleensä tulee) sipaista kasvot vielä kertaalleen jollain tavallisella putsarilla. Aivan ihana tuote, joka löysi tiensä kylpyhuoneeseeni samantien sitä kerran kokeiltuani.
- Ritual Oil Face Wash -puhdistusöljy
- Absolute Bliss Serum -uudistava yöseerumi
- Night Cream -yövoide
- Eye Serum -silmäympärysvoide
- Sweet Pillow Scent -liinavaatetuoksu
- Beauty Sleep Anti-Wrinkle Pillow -tyyny
Ainoat miinukset olisin antanut muutamien tuotteiden (puhdistusöljy ja Eyes Wide Open -silmänympärysseerumi) pumppumekanismista, mutta nämäkin ovat jo tiedossa ja muuttumassa toimivampiin vastaaviin.
Sarjan kolmas linja Youth Glow lanseerataan ensi syksynä. Minä ainakin odotan jo malttamattomana :)
Sarjan kolmas linja Youth Glow lanseerataan ensi syksynä. Minä ainakin odotan jo malttamattomana :)
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Be careful what you wish for...
Julistin viime joulukuussa kuluvan vuoden teemaksi henkisen kehityksen ja kasvun. Se oli lupaus, joka hirvitti jo lupauksentekohetkellä. Olen vuosia keskittynyt hoitamaan kroppaani ja hellimään elimistöäni sellaiseen kuntoon, että se vielä joskus antaisi minulle anteeksi kaikki ne vuodet kun kohtelin sitä kaltoin. En kuitenkaan missään vaiheessa ollut suonut ajatustakaan henkiselle kasvulle, mielen kehittämiselle. Olen sitä mieltä, että ihminen (kuten moni muukin asia) on vain yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, ja mitä tekee pyykkilautavatsalla ja tiukalla corella jos itsetunnossa on toivomisen varaa, kontrollifriikki asuu oikealla olkapäällä ja sinä itse olet pahin arvostelijasi?
Kirjoitan tätä tällä hetkellä lomalta, mökillä, jonne tulimme viettämään kesäloman ensimmäistä pätkää ja sanomattakin lienee selvää, että tarkoitus on silloin rentoutua. Jos olet ikinä ollut sellainen stressierkki kuin minä, et ehkä hämmästy kun sanon ettei rentoutuminen ollut suinkaan itsestäänselvyys. Päinvastoin, ensimmäiset ahdistumiset koin jo automatkalla perille. Tosin jouduin ottamaan migreeniin kohtauslääkkeen, ja sillä tuntuu olevan joskus sellainen vaikutus että tekisi mieli jäädä sänkyyn loppuvuodeksi peiton alle. Tänään on menossa lomapäivä numero 10 ja olo oli ensimmäistä kertaa normaali. Olen joutunut tekemään kaikki temput mitä mieleen ikinä on tullut ja kokeilemaan jokaisen kevätjuhlaliikkeen että olen vähääkään kyennyt olemaan aloillani, nauttimaan hiljaisuudesta ja siitä tunteesta kun ei tarvitse tehdä mitään. Tiedän, itsensä kanssa kasvotusten oleminen voi olla joskus epämiellyttävä ja kivuliaskin kokemus, mutta uskon sen kasvattavan.
Tarkoitus ei ollut nyt kuitenkaan nurista siitä, miten loma meni penkin alle, vaan kertoa siitä, että joskus universumi todella vastaa huutoon. Tänään avasin Facebookin ja kävin läpi muutamat päivitykset ja silmiini pisti personal trainer -kouluttajani aamukahvikuva kirjan kera. Hän on huikea tyyppi jolta saa parhaimmat lukuvinkit, ja sen verran kiinnostava oli tämäkin, että lukunäytteen lukemisen jälkeen tilasin kirjan iPadiini, koskan luotin intuitiooni.
Jo alkumetreillä selvisi, ettei kirja ole lainkaan sellainen kun voisi kuvitella, vaan huomattavasti syvällisempi. Jouduin nimittäin hyvin pian vastatusten ajatuksen kanssa, että minä olen hukannut itseni. Aki Hintsan filosofia on, että ilman hyvinvointia ei voi olla menestystä sillä hyvinvointi on menestyksen perusta ja edellytys (allekirjoitan). Ja jotta voi olla hyvinvointia, täytyy olla core. Tässä tapauksessa corella ei kuitenkaan tarkoiteta syviä lihaksia vaan eräänlaista henkistä profiilia, tavoitteiden, motiivien ja itsensä perinpohjaista tuntemista. Ytimen hahmottaminen helpottaa päätösten tekemistä, mutta se on myös motivaation alkulähde.
Monelle on käynyt myös niin, että omat arvot ja tavoitteet eivät ole keskenään linjassa, vaan repivät eri suuntiin. Ihminen ei tiedä kuka hän on tai mitä hän haluaa.
Tämän kirjan hankkiminen oli herättävä hetki. Ymmärsin, että en yksinkertaisesti voi voida hyvin ja olla se paras versio itsestäni jos en panosta myös henkiseen kasvuun ja opettele tuntemaan itseäni.
Tiedättekö, niin universumi vastaa kuin sinne huudetaan :) Kun viime vuoden joulukuussa saatoin ilmoille vienon toiveen ja jonkinlaisen päätöksenpoikasen, että alan panostaa myös mentaalipuoleen, olen ottanut babystepsejä asian etenemiseksi koko kevään. Helmikuussa osallistuin NLP:n perusteet -kurssille, huhtikuussa vietin Rennompaa Kuukautta, kesäkuun alusta alkaen olen nauttinut Melko Lempeästä Joogahaasteesta ja nyt, noh nyt löysin Voittamisen Anatomian (kiitos vain Lasse-koutsi :) ). Matkani on vasta alussa, sen ymmärrän. Mutta jotta oppisin tuntemaan itseni, hahmottamaan kuka oikeasti olen ja mitä haluan, tilasin matkaseuraksi tälle reissulle Arto Pietikäisen Joustava Mieli ja Kohti Arvoistasi -kirjat.
Nyt lähden nauttimaan vielä illan viimeisistä hitaista, eli joogamatolle hetkeksi yin-joogaharjoituksen pariin, kuten olen joka ikinen päivä tällä lomallani tehnyt. Suorittajaminä haraa kyllä vastaan, niin lempeä tuo joogahaasteen harjoitus on, mutta sen verran olen tässä matkani alkutaipaleella oppinut, että olen ymmärtänyt olevani juuri sen tarpeessa <3
ps. kursivoidut kohdat Oskari Saaren kirjasta: Aki Hintsa - Voittamisen Anatomia
Kirjoitan tätä tällä hetkellä lomalta, mökillä, jonne tulimme viettämään kesäloman ensimmäistä pätkää ja sanomattakin lienee selvää, että tarkoitus on silloin rentoutua. Jos olet ikinä ollut sellainen stressierkki kuin minä, et ehkä hämmästy kun sanon ettei rentoutuminen ollut suinkaan itsestäänselvyys. Päinvastoin, ensimmäiset ahdistumiset koin jo automatkalla perille. Tosin jouduin ottamaan migreeniin kohtauslääkkeen, ja sillä tuntuu olevan joskus sellainen vaikutus että tekisi mieli jäädä sänkyyn loppuvuodeksi peiton alle. Tänään on menossa lomapäivä numero 10 ja olo oli ensimmäistä kertaa normaali. Olen joutunut tekemään kaikki temput mitä mieleen ikinä on tullut ja kokeilemaan jokaisen kevätjuhlaliikkeen että olen vähääkään kyennyt olemaan aloillani, nauttimaan hiljaisuudesta ja siitä tunteesta kun ei tarvitse tehdä mitään. Tiedän, itsensä kanssa kasvotusten oleminen voi olla joskus epämiellyttävä ja kivuliaskin kokemus, mutta uskon sen kasvattavan.
Tarkoitus ei ollut nyt kuitenkaan nurista siitä, miten loma meni penkin alle, vaan kertoa siitä, että joskus universumi todella vastaa huutoon. Tänään avasin Facebookin ja kävin läpi muutamat päivitykset ja silmiini pisti personal trainer -kouluttajani aamukahvikuva kirjan kera. Hän on huikea tyyppi jolta saa parhaimmat lukuvinkit, ja sen verran kiinnostava oli tämäkin, että lukunäytteen lukemisen jälkeen tilasin kirjan iPadiini, koskan luotin intuitiooni.
Jo alkumetreillä selvisi, ettei kirja ole lainkaan sellainen kun voisi kuvitella, vaan huomattavasti syvällisempi. Jouduin nimittäin hyvin pian vastatusten ajatuksen kanssa, että minä olen hukannut itseni. Aki Hintsan filosofia on, että ilman hyvinvointia ei voi olla menestystä sillä hyvinvointi on menestyksen perusta ja edellytys (allekirjoitan). Ja jotta voi olla hyvinvointia, täytyy olla core. Tässä tapauksessa corella ei kuitenkaan tarkoiteta syviä lihaksia vaan eräänlaista henkistä profiilia, tavoitteiden, motiivien ja itsensä perinpohjaista tuntemista. Ytimen hahmottaminen helpottaa päätösten tekemistä, mutta se on myös motivaation alkulähde.
- Tiedätkö, kuka olet?
- Tiedätkö, mitä haluat?
- Hallitsetko oman elämäsi?
Monelle on käynyt myös niin, että omat arvot ja tavoitteet eivät ole keskenään linjassa, vaan repivät eri suuntiin. Ihminen ei tiedä kuka hän on tai mitä hän haluaa.
Tämän kirjan hankkiminen oli herättävä hetki. Ymmärsin, että en yksinkertaisesti voi voida hyvin ja olla se paras versio itsestäni jos en panosta myös henkiseen kasvuun ja opettele tuntemaan itseäni.
Tiedättekö, niin universumi vastaa kuin sinne huudetaan :) Kun viime vuoden joulukuussa saatoin ilmoille vienon toiveen ja jonkinlaisen päätöksenpoikasen, että alan panostaa myös mentaalipuoleen, olen ottanut babystepsejä asian etenemiseksi koko kevään. Helmikuussa osallistuin NLP:n perusteet -kurssille, huhtikuussa vietin Rennompaa Kuukautta, kesäkuun alusta alkaen olen nauttinut Melko Lempeästä Joogahaasteesta ja nyt, noh nyt löysin Voittamisen Anatomian (kiitos vain Lasse-koutsi :) ). Matkani on vasta alussa, sen ymmärrän. Mutta jotta oppisin tuntemaan itseni, hahmottamaan kuka oikeasti olen ja mitä haluan, tilasin matkaseuraksi tälle reissulle Arto Pietikäisen Joustava Mieli ja Kohti Arvoistasi -kirjat.
Nyt lähden nauttimaan vielä illan viimeisistä hitaista, eli joogamatolle hetkeksi yin-joogaharjoituksen pariin, kuten olen joka ikinen päivä tällä lomallani tehnyt. Suorittajaminä haraa kyllä vastaan, niin lempeä tuo joogahaasteen harjoitus on, mutta sen verran olen tässä matkani alkutaipaleella oppinut, että olen ymmärtänyt olevani juuri sen tarpeessa <3
ps. kursivoidut kohdat Oskari Saaren kirjasta: Aki Hintsa - Voittamisen Anatomia
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
Kukkaiskosmetiikkasarja Zuii
Nyt jos on jollain hankintalistalla Zuiin tuotteita, kannattaa hyödyntää Biodellyn kampanja! Zuii on ammattilaismeikkisarja Australiasta, ja sen tuotteet valmistetaan jasmiinin ja ruusun kukkien nupuista, kamomillan kukkien terälehdistä, ruusu-, manteli-, jojoba- ja kehäkukkaöljyistä, appelsiininkukkaöljystä ja muista kukka- ja kasviperäisistä ihoa hellivistä raaka-aineista ja ripauksesta mineraaleja. Zuiille on myönnetty kansainvälisesti tunnettuja sertiointeja ja suurin osa sen tuotteista on myös vegaanisia.
Itselläni on kulmakynä sävyssä Taupe, jonka kanssa alussa koin pienimuotoisen viharakkaus -suhteen, mutta sittemmin elomme on tasaantunut ja nyt ollaan jo hyviä ystäviä <3 Tämä tarvitsee kaverikseen kulmaharjan, jottei lopputuloksesta tule liian piirtyvää, ellet sitten sellaista tahdo.
Poskipuna (sävyssä Mango) ja hohdepuuteri (sävyssä Peach) sen sijaan syrjäyttivät synteettiset sisarensa välittömästi. Rohkenen väittää noiden sävyjen sopivan lähes ihonsävylle kuin ihonsävylle. Poskipuna on yksistään hiukan mattainen joten tuo hohdepuuteri tuo upeaa hehkua iholle. Käytän itse tuota sävyä ripauksen poskipunan päällä.
Omalla hankintalistallani Zuiilta on vielä luomivärit, niitä on kehuttu valtavasti ja väitetään niiden sisältävän luonnonkosmetiikan parhaimmat pigmentit. Sävyjä ainakin riittää :)
Itselläni on kulmakynä sävyssä Taupe, jonka kanssa alussa koin pienimuotoisen viharakkaus -suhteen, mutta sittemmin elomme on tasaantunut ja nyt ollaan jo hyviä ystäviä <3 Tämä tarvitsee kaverikseen kulmaharjan, jottei lopputuloksesta tule liian piirtyvää, ellet sitten sellaista tahdo.
Poskipuna (sävyssä Mango) ja hohdepuuteri (sävyssä Peach) sen sijaan syrjäyttivät synteettiset sisarensa välittömästi. Rohkenen väittää noiden sävyjen sopivan lähes ihonsävylle kuin ihonsävylle. Poskipuna on yksistään hiukan mattainen joten tuo hohdepuuteri tuo upeaa hehkua iholle. Käytän itse tuota sävyä ripauksen poskipunan päällä.
 |
Omalla hankintalistallani Zuiilta on vielä luomivärit, niitä on kehuttu valtavasti ja väitetään niiden sisältävän luonnonkosmetiikan parhaimmat pigmentit. Sävyjä ainakin riittää :)
Biodellyssä on muuten luonnonkosmetiikan nettikauppojen paras kanta-asiakasohjelma. Tätä kehun ihan vilpittömästi, muutaman tilauksen sieltä tehneenä bonuspisteiden ropinan kanta-asiakastilille suorastaan kuulee. Toimitus on aina nopea, turhaa roskapostia ei sähköpostiin tule ja asiakaspalvelu on ystävällistä. Jonkin bugin vuoksi sain kerran tilaukseni tavalliseen postitoimipaikkaan pakettiautomaatin sijasta, ja tästä palautetta lähettäessäni asiaani suhtauduttiin sen vaatimalla vakavuudella :) Näitä luonnonkosmetiikkaan erikoistuneita verkkokauppoja ei vielä ole kuin kourallinen, joten palvelun laatu kyllä mielestäni korostuu. Ei tee mieli tilata paikasta, josta pakettia saa odottaa viikkokaupalla, jos vaihtoehtona on takuunopea toimitus ja vieläpä ilman postikuluja!
Kannattaa käydä vilkaisemassa :)
 |
| Biodelly |
torstai 28. toukokuuta 2015
Pihlajaa ja aurinkosuojaa
Kyllä se kesä sieltä tulee :) En ole vuosiin käyttänyt aurinkosuojavoiteita oikeastaan kahdesta syystä: 1. en halunnut enää kemiallisia suojia käyttää ja 2. en kokenut sisäisesti käytettävien suojien lisäksi tarvitsevani ulkoista suojaa (kerroin sisäisistä suojista täällä).
Synteettisessä kosmetiikassa käytettyjen kemiallisten aurinkosuojien riskejä on tuotu esiin viime vuosina. Kemiallisessa suojassa auringonsäteet kulkevat UV-filttereiden (yleisin oksibentsoni-yhdiste bentsofenoni-3) läpi ja fysikaalisessa suojassa (yleensä titaanioksidi, joka heijastaa säteilyn iholta pois). Bentsofenoni-3 pääse kulkeutumaan ihon läpi verenkiertoon (ja esimerkiksi meriveden kautta kaloihin ja siten rintamaitoon) ja mitä suuremmasta suojakertoimesta on kyse sitä isompi määrä kemikaaleja siihen on tietysti tungettu. Fysikaalinen suoja on siinä mielessä ongelmallinen, että se usein jättää ihon vitivalkoiseksi.
Natural Goods Company lähetti minulle testattavaksi Biosoliksen aurinkosuojatuotteita, kyseessä on siis yksi luonnonkosmetiikan parhaimmista aurinkosuojatuotteita valmistavasta merkistä ja odotan innolla hiukan lämpöisempiä ilmoja, että pääsen tositoimiin näiden kanssa. Kokeiltavana siis on aurinkosuojaöljy (SPF 6), aurinkosuojavoide (SPF 15), after sun ja itseruskettava suihke. Itseruskettavaa suihketta ehdin jo testaillakin, koostumus oli miellyttävän kevyt, tuoksukaan ei ollenkaan perinteinen tunkkainen (muistoni tosin ovat about 10 vuoden takaa...) mutta toistaiseksi ei ole kyllä minkäänlaista rusketustakaan havaittavissa :D Eli sitä odotellessa, muuten oikein kelpo tuote :)
Muita testiin päässeitä tuotteita ovat Mádaran Pihlaja DD Body Butter (se oli muuten rakkautta ensinuuhkaisulla) ja syväkosteuttava voide kasvoille, Khadin Hibiscus -öljy (sopii sekä vartalolle että kasvoille), sekä Florascentin Lucky Scent (myös rakkautta ensinuuhkaisulla!). Mutta näistä lisää myöhemmin. Sen verran on pakko sanoa, että Florascentin Apothecary -aromaterapeuttisia itsehoitosuihkeita löytyy 7 eri laatua, jotka tarjoavat apua esim. väsymykseen, unettomuuteen, päänsärkyyn (hep!) ja stressiin (toinen hep!).
En muuten ymmärrä miten en ole tullut jo aiemmin hankkineeksi tuota Mádaran Pihlaja Body Butteria. Se on aivan upea tuote! Tuoksusta nyt voisi kirjoitella vaikka kokonaisen romaanin (koukussa, kyllä juu) mutta kaikille body buttereita vältteleville, pelko pois! Tämä on butter-nimestään huolimatta tuhtia mutta todellakin helposti imeytyvää kamaa. Itse en käytä vartalovoiksi ristittyjä tuotteita oikeastaan koskaan muulloin kuin talvella, ovat yksinkertaisesti liian tuhteja kärsimättömälle luonteelleni, enkä jaksa koskaan kekkuloida puolialasti niin kauaa että ne kunnolla imeytyisivät. Tämä tuote on tosissaan nimestään huolimatta riittävän hoitava muttei liian paksua, ja vaatteet voi pukea kyllä päälle ihan välittömästi. Eivätkä liisteröidy ihoon kiinni :) Sen verran karkkituoksusta on nyt kyse (pihlajanmarja on selkeästi tunnistettavissa kuitenkin), että tunnustan käyttäneeni tätä käsirasvana... Ehkei se kovin väärin ole?
Pihlaja-tuotteethan ovat Noora Shinglerin luovuuden tulos, ja mielessä kävikin, josko Noora ottaisi tämän telepaattisen viestini vastaan ja kehittelisi tästä vielä ohuemman lotionversion :)
Tässä on nyt innostuttu joogaamaan sen verran reippaasti, että onnistuin jotenkin nykäisemään vasemman lonkankoukistajani kipeäksi. Kyseessä lienee vanha vaiva, sillä erittäin elävästi muistan tämän saman kivun jyskyttäneen ennenkin selkäpuolella. Sanotaanko näin, että ei se eilinen kahvakuulatunnin vetäminen myöskään auttanut asiaa :P Uskon kuitenkin vaivan olevan lihasperäistä (kipu katosi lihasten lämmetessä) enkä siksi kovinkaan vakavaa mutta kaikki kun pitää täysillä ja vähän enemmänkin aina vääntää niin tässä on tulos - pari pakollista huilipäivää. Noh, ehtiipähän keskittyä näihin vähemmän henkeviin juttuihin :) Sen verran muuten innoistuin tuosta pihlajasta, että suunnittelin jo syksyllä kerävääni marjoja talteen, niitä kun kasvaa suoraan tuossa etuoven edessä. Jos joku tietää miten niitä kannattaisi säilöä ja mitä niistä voisi tehdä niin ottaisin tiedon kiitollisena vastaan :)
Synteettisessä kosmetiikassa käytettyjen kemiallisten aurinkosuojien riskejä on tuotu esiin viime vuosina. Kemiallisessa suojassa auringonsäteet kulkevat UV-filttereiden (yleisin oksibentsoni-yhdiste bentsofenoni-3) läpi ja fysikaalisessa suojassa (yleensä titaanioksidi, joka heijastaa säteilyn iholta pois). Bentsofenoni-3 pääse kulkeutumaan ihon läpi verenkiertoon (ja esimerkiksi meriveden kautta kaloihin ja siten rintamaitoon) ja mitä suuremmasta suojakertoimesta on kyse sitä isompi määrä kemikaaleja siihen on tietysti tungettu. Fysikaalinen suoja on siinä mielessä ongelmallinen, että se usein jättää ihon vitivalkoiseksi.
Natural Goods Company lähetti minulle testattavaksi Biosoliksen aurinkosuojatuotteita, kyseessä on siis yksi luonnonkosmetiikan parhaimmista aurinkosuojatuotteita valmistavasta merkistä ja odotan innolla hiukan lämpöisempiä ilmoja, että pääsen tositoimiin näiden kanssa. Kokeiltavana siis on aurinkosuojaöljy (SPF 6), aurinkosuojavoide (SPF 15), after sun ja itseruskettava suihke. Itseruskettavaa suihketta ehdin jo testaillakin, koostumus oli miellyttävän kevyt, tuoksukaan ei ollenkaan perinteinen tunkkainen (muistoni tosin ovat about 10 vuoden takaa...) mutta toistaiseksi ei ole kyllä minkäänlaista rusketustakaan havaittavissa :D Eli sitä odotellessa, muuten oikein kelpo tuote :)
 |
Muita testiin päässeitä tuotteita ovat Mádaran Pihlaja DD Body Butter (se oli muuten rakkautta ensinuuhkaisulla) ja syväkosteuttava voide kasvoille, Khadin Hibiscus -öljy (sopii sekä vartalolle että kasvoille), sekä Florascentin Lucky Scent (myös rakkautta ensinuuhkaisulla!). Mutta näistä lisää myöhemmin. Sen verran on pakko sanoa, että Florascentin Apothecary -aromaterapeuttisia itsehoitosuihkeita löytyy 7 eri laatua, jotka tarjoavat apua esim. väsymykseen, unettomuuteen, päänsärkyyn (hep!) ja stressiin (toinen hep!).
En muuten ymmärrä miten en ole tullut jo aiemmin hankkineeksi tuota Mádaran Pihlaja Body Butteria. Se on aivan upea tuote! Tuoksusta nyt voisi kirjoitella vaikka kokonaisen romaanin (koukussa, kyllä juu) mutta kaikille body buttereita vältteleville, pelko pois! Tämä on butter-nimestään huolimatta tuhtia mutta todellakin helposti imeytyvää kamaa. Itse en käytä vartalovoiksi ristittyjä tuotteita oikeastaan koskaan muulloin kuin talvella, ovat yksinkertaisesti liian tuhteja kärsimättömälle luonteelleni, enkä jaksa koskaan kekkuloida puolialasti niin kauaa että ne kunnolla imeytyisivät. Tämä tuote on tosissaan nimestään huolimatta riittävän hoitava muttei liian paksua, ja vaatteet voi pukea kyllä päälle ihan välittömästi. Eivätkä liisteröidy ihoon kiinni :) Sen verran karkkituoksusta on nyt kyse (pihlajanmarja on selkeästi tunnistettavissa kuitenkin), että tunnustan käyttäneeni tätä käsirasvana... Ehkei se kovin väärin ole?
Pihlaja-tuotteethan ovat Noora Shinglerin luovuuden tulos, ja mielessä kävikin, josko Noora ottaisi tämän telepaattisen viestini vastaan ja kehittelisi tästä vielä ohuemman lotionversion :)
 |
| Kuva: The Natural Goods Company |
Tässä on nyt innostuttu joogaamaan sen verran reippaasti, että onnistuin jotenkin nykäisemään vasemman lonkankoukistajani kipeäksi. Kyseessä lienee vanha vaiva, sillä erittäin elävästi muistan tämän saman kivun jyskyttäneen ennenkin selkäpuolella. Sanotaanko näin, että ei se eilinen kahvakuulatunnin vetäminen myöskään auttanut asiaa :P Uskon kuitenkin vaivan olevan lihasperäistä (kipu katosi lihasten lämmetessä) enkä siksi kovinkaan vakavaa mutta kaikki kun pitää täysillä ja vähän enemmänkin aina vääntää niin tässä on tulos - pari pakollista huilipäivää. Noh, ehtiipähän keskittyä näihin vähemmän henkeviin juttuihin :) Sen verran muuten innoistuin tuosta pihlajasta, että suunnittelin jo syksyllä kerävääni marjoja talteen, niitä kun kasvaa suoraan tuossa etuoven edessä. Jos joku tietää miten niitä kannattaisi säilöä ja mitä niistä voisi tehdä niin ottaisin tiedon kiitollisena vastaan :)
lauantai 23. toukokuuta 2015
Kolmas kerta toden sanoo - Yoogaia
Oma historiani joogan parissa on vielä lyhyt mutta innostunut. Aloitin astangan alkeet jokunen vuosi sitten läheisessä kuntokeskuksessa ja pidin siitä 45 minuutin alkeistunnista kovasti. Kävin enemmän ja vähemmän säännöllisesti vajaan vuoden päivät sillä tunnilla, aina kun töiltäni ehdin. Kun onlinejoogapalvelut alkoivat rantautua Suomeen reilu vuosi sitten, kokeilin Yoogaian astangajooga -tuntia ja kirjoittelinkin siitä täällä. Kokeilu ei ollut aivan onnistunut, ohjaaja käytti asanoista eri termejä kuin mihin aiemmilla tunneilla olin tottunut, myöhästyin tunnilta 10 minuuttia teknisistä syistä ja jotenkin ei vain natsannut. Se jäi siihen.
Annoin palvelulle uuden mahdollisuuden nyt alkuvuodesta, valitsin saman tunnin mittaisen astangajoogan eri ohjaajalla mutta nyt en osallistunut livetunnille vaan katsoin tallenteen (tosi hyvä uudistus palvelussa). Ei oikein iskenyt tälläkään kertaa, lopetin tunnin muutamaa minuttia aikaisemmin kun päässä alkoi jyskyttää ja aloin totutella ajatukseen, että ehkä minä en sitten olekaan joogaihminen vaikka niin luulin. Tarkoitukseni oli kyllä silläkin kertaa sitkeästi kokeilla uudestaan, mutta sitten sairastuin pahaan flunssaan ja tilaukseni ehti sillä aikaa umpeutua ja se jotenkin vain jäi.
Ihminen on kuitenkin itsepäinen :D ja niin vain löysin itseni vapaapäivänä kolmatta kertaa palvelusta, tällä kertaa olin katsellut tallenteita etukäteen ja valinnut tällä kertaa aivan erilaisen tunnin ja ohjaajan. Ja herrajumala, pidin tunnista kuin hullu puurosta! Ohjaaja oli ihanan rauhallinen ja huokui kärsivällisyyttä ja perusteellistuutta, tunti oli Lempeä Flow, eli helppoa flow-joogaa. Nyt jo 4 kertaa viikon sisällä tuota lajia jooganneena voin sanoa, että olen aiemmin valinnut aivan liian raskaan tunnin (kuntokeskuksen astangan alkeet kun olivat sopivaa settiä minulle), ja jotenkin aikaisempien ohjaajien kanssa ei vain natsannut.
En osaa eritellä, mikä tuossa Yoogaian astangassa tuntuu niin vaikealta, olen kuitenkin vuoden päivät alkeita harrastanut, mutta jotenkin se ei yksinkertaisesti ollut kuntotasolleni sopiva. Flow sen sijaan oli juuri riittävän haastava mutta mahdollisuuksien rajoissa, ja pidän älyttömästi (näin lyhytjänteisenä ihmisenä) noista 30-45 minuutin mittaisista harjoituksista. Kynnys osallistua niihin on matala ja aika kulkee kuin siivillä. Palvelun uudistuttua nuo tallenteet ovat kullanarvoisia <3 Itse en juuri koskaan pääse osallistumaan mihinkään säännölliseen epäsäännöllisten työaikojen vuoksi, joten kotiudittuani itselleni sopivaan aikaan avaan palvelun ja valitsen mieleiseni tallenteen. Ja that's it! Homma skulaa ja voin joogata sen saman tallenteen vaikka vielä seuraavanakin päivänä. Ne säilyvät ilmeisesti ainakin parisen viikkoa järjestelmässä.
Pidin onlinejoogan ideasta ja ajatuksesta jo alun alkaen, nyt kun löysin itselleni sopivan tunnin ja mukavan ohjaajan (minusta kemia on kaikki kaikessa vaikka tallennetta katsoisinkin eikä vuorovaikutusta tulekaan), en enää kykene lopettamaan. Tallenteet toimivat myös älypuhelimilla ja tableteilla. Tuntivalikoima on myös nykyään tosi runsas, tunteja löytyy sekä englanniksi että suomeksi ja kaikkea aina putkirullauksesta ja syvävenyttelystä erilaisiin joogatunteihin ja jopa luentoihin ja erilaisiin lihaskuntotunteihin (kahvakuulaa, selkää, pilatesta ja niska-hartia -jumppaa).
Yoogaiaa pääsee kokeilemaan pariksi viikoksi aivan ilmaiseksi. Normaalisti kokeiluaikaa on viikko, mutta nyt toukokuussa saa kokeilla tuplasti. Palvelu ei itsessäänkään ole mitenkään kallis, ja siellä on melkein koko ajan jotain kampanjoita ja tarjouksia menossa, joten niitä kannattaa hyödyntää. Musta tuo ilmainen kokeilu on myös loistojuttu, sillä kuten tässä on huomattu, toisen hehkutuksesta huolimatta ei voi tietää kokeilematta mikä on se oma juttu ja joskus se ei onnistu edes ensimmäisellä kahdella kerralla :D
Annoin palvelulle uuden mahdollisuuden nyt alkuvuodesta, valitsin saman tunnin mittaisen astangajoogan eri ohjaajalla mutta nyt en osallistunut livetunnille vaan katsoin tallenteen (tosi hyvä uudistus palvelussa). Ei oikein iskenyt tälläkään kertaa, lopetin tunnin muutamaa minuttia aikaisemmin kun päässä alkoi jyskyttää ja aloin totutella ajatukseen, että ehkä minä en sitten olekaan joogaihminen vaikka niin luulin. Tarkoitukseni oli kyllä silläkin kertaa sitkeästi kokeilla uudestaan, mutta sitten sairastuin pahaan flunssaan ja tilaukseni ehti sillä aikaa umpeutua ja se jotenkin vain jäi.
Ihminen on kuitenkin itsepäinen :D ja niin vain löysin itseni vapaapäivänä kolmatta kertaa palvelusta, tällä kertaa olin katsellut tallenteita etukäteen ja valinnut tällä kertaa aivan erilaisen tunnin ja ohjaajan. Ja herrajumala, pidin tunnista kuin hullu puurosta! Ohjaaja oli ihanan rauhallinen ja huokui kärsivällisyyttä ja perusteellistuutta, tunti oli Lempeä Flow, eli helppoa flow-joogaa. Nyt jo 4 kertaa viikon sisällä tuota lajia jooganneena voin sanoa, että olen aiemmin valinnut aivan liian raskaan tunnin (kuntokeskuksen astangan alkeet kun olivat sopivaa settiä minulle), ja jotenkin aikaisempien ohjaajien kanssa ei vain natsannut.
En osaa eritellä, mikä tuossa Yoogaian astangassa tuntuu niin vaikealta, olen kuitenkin vuoden päivät alkeita harrastanut, mutta jotenkin se ei yksinkertaisesti ollut kuntotasolleni sopiva. Flow sen sijaan oli juuri riittävän haastava mutta mahdollisuuksien rajoissa, ja pidän älyttömästi (näin lyhytjänteisenä ihmisenä) noista 30-45 minuutin mittaisista harjoituksista. Kynnys osallistua niihin on matala ja aika kulkee kuin siivillä. Palvelun uudistuttua nuo tallenteet ovat kullanarvoisia <3 Itse en juuri koskaan pääse osallistumaan mihinkään säännölliseen epäsäännöllisten työaikojen vuoksi, joten kotiudittuani itselleni sopivaan aikaan avaan palvelun ja valitsen mieleiseni tallenteen. Ja that's it! Homma skulaa ja voin joogata sen saman tallenteen vaikka vielä seuraavanakin päivänä. Ne säilyvät ilmeisesti ainakin parisen viikkoa järjestelmässä.
Pidin onlinejoogan ideasta ja ajatuksesta jo alun alkaen, nyt kun löysin itselleni sopivan tunnin ja mukavan ohjaajan (minusta kemia on kaikki kaikessa vaikka tallennetta katsoisinkin eikä vuorovaikutusta tulekaan), en enää kykene lopettamaan. Tallenteet toimivat myös älypuhelimilla ja tableteilla. Tuntivalikoima on myös nykyään tosi runsas, tunteja löytyy sekä englanniksi että suomeksi ja kaikkea aina putkirullauksesta ja syvävenyttelystä erilaisiin joogatunteihin ja jopa luentoihin ja erilaisiin lihaskuntotunteihin (kahvakuulaa, selkää, pilatesta ja niska-hartia -jumppaa).
Yoogaiaa pääsee kokeilemaan pariksi viikoksi aivan ilmaiseksi. Normaalisti kokeiluaikaa on viikko, mutta nyt toukokuussa saa kokeilla tuplasti. Palvelu ei itsessäänkään ole mitenkään kallis, ja siellä on melkein koko ajan jotain kampanjoita ja tarjouksia menossa, joten niitä kannattaa hyödyntää. Musta tuo ilmainen kokeilu on myös loistojuttu, sillä kuten tässä on huomattu, toisen hehkutuksesta huolimatta ei voi tietää kokeilematta mikä on se oma juttu ja joskus se ei onnistu edes ensimmäisellä kahdella kerralla :D
Tilaa:
Kommentit (Atom)